Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Tällä viikolla Keliakialiitto on somessa nostanut Onneksi on joku -kampanjan myötä esiin keliakiaan liittyviä faktatietoja. Yksi postaus käsitteli keliakian vaikutusta hedelmällisyyteen: diagnosoimaton keliakia voi aiheuttaa lapsettomuutta. Mikäli keliakian hoitotasapaino ei ole kunnossa, hedelmöittymiseen tarvittavat ravintoainepitoisuudet eivät ole riittävät. Hyvää hoitotasapainoa ei pidä kuitenkaan unohtaa myöskään sen jälkeen, kun raskaustesti näyttää positiivista.

Tätä kirjoittaessani olen 30. viikolla raskaana. Tähän aikaan on mahtunut paljon muutoksia, joihin on joutunut aivan uudella tavalla sopeutumaan. Fyysisesti raskaus on vaatinut minulta paljon, ja terveyskäyttäytymiseenkin raskaus on tuonut paljon uutta opittavaa.

Yli kymmenen vuotta gluteenitonta dieettiä noudattaneena luulin, että raskausajan ruokasuositusten noudattaminen olisi niin sanotusti peace of cake. Suositusten moninaisuus kuitenkin yllätti. Olin toki valmiiksi tietoinen, ettei esimerkiksi alkoholia tai sushia saanut syödä, mutta hämmästyin listan pituudesta: ei pääasiallisesti kypsentämättömiä juustoja, ei kestomakkaroita tai ilmakuivattuja lihatuotteita, ei inkivääriä, ei öljykasvien siemeniä. Kaikki lempiherkkuni olivat siis nyt kiellettyjä. Yhden raaka-aineen, kuten gluteenin, totaali välttäminen on mielestäni suht helppoa verrattuna siihen, että vältettäviä raaka-aineita on kokonainen lista. Olen kyllä kuullut sellaisiakin kommentteja kuin ”et kai sinä nyt niitä noin pilkun tarkkaan noudata”, mutta en näe syytä, miksei annettuja suosituksia pitäisi noudattaa.

Näiden uusien ruokasuositusten myötä en kiinnittänyt yhtä paljon huomiota perusdieettiini. Sain tästä muistutuksen raskausviikolla 25. Neuvolassa huomattiin, että kohdunpohjan korkeus oli vähän alle kasvukäyrien. Tilannetta päätettiin jäädä seuraamaan, sillä tämä voisi vaikuttaa lapsen kasvuun. Minulle tuli heti ensimmäisenä ajatuksena mieleen, olenko laiminlyönyt gluteenitonta dieettiäni? Imeytyvätkö ravintoaineet suolistostani normaalisti? Olenko itse aiheuttanut sen, ettei vauvani saa tarpeeksi ravintoa kasvuunsa?

Kasvukäyrät ovat nyt onneksi kääntyneet nousuun, eikä sitä tietenkään tiedetä, johtuiko notkahdus siitä, että olin altistunut gluteenille. Tämä oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, miten tärkeää keliakian hyvä hoitotasapaino on kaikissa raskauden vaiheissa. Raskaana ollessa ei ole ainoastaan vastuussa omasta terveydestään vaan myös tulevan lapsen terveydestä. Ravintoaineita tarvitaan hedelmöittymisen lisäksi vauvan normaalin kehityksen turvaamiseen. Monet tuttavani ovat ihmetelleet tätä, mutta keliakia voi vaikuttaa paljon raskauden kulkuun, mikäli dieettiä ei noudata. Kaikkien näiden ravintosuositusten noudattaminen voi tuntua hankalalta, mutta lopussa kiitos seisoo heart.


0

Koronapandemian alku Suomessa on jäänyt erityisen hyvin mieleeni. Maaliskuun 12. päivä hallitus päätti suosituksista koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi, ja koko maa sulkeutui. Tänä päivänä työpaikallamme oli tarkoitus järjestää vuosijuhlat, jotka sitten peruutettiin kaksi tuntia ennen tapahtuman alkua. Seuraavana maanantaina työpaikaltamme tuli käsky, että kaikki jäävät tekemään töitä etänä kotiin. Noin viikko hallituksen määräysten jälkeen mieheni sairastui rajuun kuumetautiin, joka myöhemmin johti munuaisongelmiin. Pari päivää tätä ennen olin saanut selville, että olin raskaana.

Raskauteni tuli pienenä yllätyksenä, sillä olimme ajatelleet lykkäävämme lapsen hankintaa toukokuisen häämatkamme jälkeen (johon emme sitten päässeetkään). Yllätys oli toki iloinen, olimme molemmat erittäin innoissamme. Koronatilanne varjosti kuitenkin raskauden alkua paljon, etenkin mieheni sairastumisen myötä. Sairastuin itsekin, vaikkakin hyvin lievästi mieheeni verrattuna. Viruksesta tiedettiin tuossa vaiheessa vähän, joten luonnollisesti ajatukseni kääntyivät siihen, miten mahdollinen tartuntani vaikuttaa alkioon.

Vasta kun tilanne oli rauhoittunut ja sikiö oli todettu hyvävointiseksi, rupesin miettimään lapseni mahdollista keliakiaa. Kansallisen Käypä hoito -suosituksen mukaan keliakian esiintyvyys on 5–10 %, mikäli ensimmäisen asteen sukulaisella on todettu keliakia. Minulla ei ole ollenkaan kokemusta siitä, miten lapsi selviää keliakiansa kanssa: itse sain diagnoosin 17-vuotiaana. Miten keliakia vaikuttaa lapsen elämänlaatuun? Mieleeni tulee väistämättä erään äidin sanat Facebook-keskustelussa: ”Lapseni synttäreille oli pakko kutsua yksi keliaakikkolapsi. Ei minulla ole aikaa millekään erityisruokavalioiden huomioinnille, ihan tarpeeksi tässä suunnittelua muutenkin. Mitä sellaiselle edes voi tarjota? Ajattelin tyrkätä käteen kasan karkkeja, saa sitten itse valita mitä syö. Ei jaksa tällaisia miettiä.” Tämäkö kohtalo odottaa myös omaa lastani?

Sosiaaliset tilanteet olisivat varmasti niitä hankalampia. Muutenhan arki pysyisi samanlaisena, elämme kuitenkin mieheni kanssa jo nyt täysin gluteenitonta elämää. Toisaalta kun miettii, lapsella voisi olla asiat paljon pahemminkin. Olen nähnyt läheltä monenlaisia eri sairauksia sairastavia ihmisiä, jotka kamppailevat erilaisten päivittäisten asioiden kanssa. Jos näistä sairauksista lapseni saa ”vain” keliakian, voin pitää häntä onnekkaana. Kuten varmasti kaikki muutkin vanhemmat, toivon kuitenkin sydämestäni, että lapseni olisi mahdollisimman terve.

Kuulisin enemmän kuin mielelläni pienten keliaakikoiden vanhempien kokemuksia lapsen keliakiasta. Miten lapsenne suhtautuu omaan sairauteensa? Oletteko koskaan kohdanneet hankaluuksia lapsen sairauden vuoksi? Ovatko muut ihmiset osanneet suhtautua lapsen tilanteeseen? Jaathan kokemuksiasi kommenttikentässä! Näistä olisi varmasti hyötyä uuteen tilanteeseemme, oli lapsellamme sitten keliakia tai ei! smiley

Lähde: Keliakia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2018 (julkaistu 18.12.2018). www.kaypahoito.fi.


1

Ah, vihdoinkin on kesä! Kesän tulo on varmasti tuonut tänä vuonna erityistä helpotusta koronakevään jälkeen. Rajoituksia on asteittain alettu purkamaan, koululaiset ovat jo kesälaitumilla, ja elämä tuntuu muutenkin pikkuhiljaa palanneen raiteilleen. Varovaisuutta on toki vielä noudatettava, sillä koronavirustahan ei olla vielä kukistettu, mutta eiköhän tästä kesästä voi joka tapauksessa nauttia.

Miten kevät on sujunut teillä noin ylipäätään? Itse en voi muuta kuin nostaa hattua vanhemmille, jotka ovat pitäneet arkea pystyssä lasten käydessä etäkoulua sekä yrittää tukea niitä, joilta tämä tilanne on vienyt kevään työt. Minulle tilanne on ollut täysin siedettävä. Toki ystäviä, kollegoita ja lähimmäisiä on kaivannut valtavasti, mutta suhteutettuna muihin minulla ei ole yhtään mitään valittamista. Olen lisäksi saanut erittäin iloisia uutisia, joista kerron myöhemmin lisää!

Koronakevään ruokapuolikin onnistui yllättävän hyvin. Kokeilin jopa uusia gluteenittomia ruokalajeja ja reseptejä, joitakin onnistuneemmin ja joitakin vähemmän onnistuneesti. Viime maanantaihin saakka olin syönyt kotiruokaa melkein kolme kuukautta. Voin sanoa, että tiskikone ei ole meillä koskaan ollut yhtä paljon päällä!

Sitten tuli viime maanantai, jolloin astuin Helsingin keskustassa sijaitsevan tutun lounasravintolan ovista sisään. Tarjolla oli gluteenittomaksi merkittyä lohikeittoa, jonka tilasin. Olin hyvillä mielin, kunnes alkusalaatti tuotiin pöytään. Katsoin lautasta ja mietin: ”Hetkinen, mitäs tässä on?”. Päällä oli jonkinlaista rouhetta, joka näytti aivan paahdetulta ja rouskuvalta. Epäilykseni vahvistui entisestään, kun sama tarjoilija toi keittoni, näki gluteeniton-lappuni, ja kääntyi takaisin. Yhtäkkiä minun ei tehnytkään mieli syödä annosta, vaikka tarjoilija varmisti uutta keittoannosta tuodessaan, että se on gluteenitonta.

Olen aina ennen ollut melko huoleton ravintolassa syödessäni. Jos menussa on ollut G-merkintä, en ole maininnut keliakiastani tarjoilijalle annosta tilatessani. Olen menetellyt todennäköisesti näin, koska häpeän perihämäläisenä ylimääräistä huomiota, enkä halua aiheuttaa vaivaa tai hössötystä. Nyt lounasravintolassa sain eräänlaisen herätyksen. Olenko kuitenkin altistunut gluteenille huolimattomuuteni myötä? Mistä minä tiedän, onko ruoka kontaminoitunut gluteenin kanssa, vaikka siinä olisikin G-merkintä? Mistä minä tiedän, jos pyydän ravintolassa pelkkää gluteenitonta vaihtoehtoa ilman mainintaa keliakiasta, että ruoka on 100 %:n varmuudella täysin gluteenitonta? Ennen söin joka arkipäivä lounasravintolassa enkä niin miettinyt tätä. Nyt sen sijaan kun olen syönyt ainoastaan kotona, olen oppinut ymmärtämään, miten tärkeää on oikeasti tietää, mitä suuhunsa laittaa.

Koronakevät on muuttanut ravintolakäyttäytymistäni toivottavasti pysyvästi. Kotona syödessäni tiedän tasan tarkkaan, mitä suuhuni laitan. Ravintolassa en tätä tiedä, siksi minun on varmistettava, että ruoka todella on keliaakikolle sopivaa. Minusta on ihanaa syödä aina välillä ulkona, mutta tästä lähtien minun on laitettava hämäläisyyteni syrjään ja aiheuttaa hieman vaivaa. Näin tiedän todella, että voin syödä turvallisesti.

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille!


Sivut