Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Joulunpyhät on jälleen vietetty, ja viimeistään tänään loppiaisena suurin osa meistä tekee hiljalleen paluuta arkeen. Miten oma joulusi on sujunut? Joulu on aina ollut lempijuhlani, rakastan kaikkea siihen liittyvää: koristeita, lauluja, lahjoja sekä niiden antamista, ihmisten joulumieltä – sekä tietenkin ruokaa!

Vietimme tänäkin vuonna perinteisesti joulua vanhempieni luona sukulaisten kesken. Ruokapöytä oli pullollaan perinteisiä jouluherkkuja, kuten kinkkua, laatikoita, erilaisia kaloja ja rosollia. Peruna- ja lanttulaatikko sekä itse tehty sinappi olivat ainoita ruokia, joita en voinut syödä, mutta näistäkin tein gluteenittomat versiot itselleni (paitsi lanttulaatikosta, siitä en erityisemmin pidä). Lounaspaikkojen joulubuffeteissa ruuat sisältävät usein vehnää, mutta kotona oikeastaan kaikki jouluruuat pystyy tekemään helposti gluteenittomana! Ja ne maistuvatkin vielä paremmilta wink

 

Söinkin sitten jouluruokia vielä 29. päivään saakka. Ajattelin että se ei haittaisi, sillä olimme lähdössä Norjaan viettämään uuttavuotta mieheni perheen kanssa. Sekä anoppini että kälyni noudattavat myös gluteenitonta ruokavaliota, joten se ei tulisi olemaan ongelma, mutta aiempina vuosina olimme syöneet uutenavuotena hieman kevyemmin joulun jälkeen. Tänä vuonna tarjolla ei kyllä ollut kevyttä ruokaa, vaan edessä oli toinen herkutteluilta. Oli poroa, kahdenlaisia perunoita, eritavoin laitettuja kasviksia ja jälkiruokana kolme gluteenitonta kakkua! Yhden kakuista piti olla niin sanotusti terveellinen bataatti-taatelikakku, mutta kyllä siitäkin täyteen tuli. Tässä pöydässä oli vielä vähemmän gluteenia – ainoastaan yksiä vieraiden tuomia keksejä en voinut syödä.

Vaikka joulu on ihanaa aikaa, siihen liittyy aina oma stressinsä. Onneksi minun ei (kuten ei normaalistikaan) tarvinnut stressata ollenkaan ruuista ja siitä, mitä saan syödä ja mitä en! Toivottavasti te muutkin olette saaneet välttyä siltä smiley. Yksi huono puoli tässä tosin on. Kuntosalikäyntejä täytynee taas tihentää…

P.S. Mikä on mielestäsi paras jouluherkku? Oma suosikkini on perunalaatikko – en ole koskaan yrittänyt imeltää sitä gluteenittomista jauhoista, mutta hyvää se on silti smiley.


0

”Minne tänään mentäisiin syömään” on ehkä tähänastisen työurani toistetuin lause. Meillä ei ole erillistä työpaikkaruokalaa, joten joka päivä noin puolilta päivin joudumme työkavereideni kanssa miettimään, minne Helsingin keskustan lukemattomista ruokapaikoista menisimme syömään. Viime kesänä lähellemme aukesi todella hurmaava kahvila Glutique, josta saa todella hyvää gluteenitonta ruokaa! Yleensä kun ehdotan tätä ruokapaikaksi, selkäni takaa kuuluu: ”Ennemmin kaadun sapeliin”.

Tämä on toki vitsillä sanottu, mutta vielä Glutique ei kuitenkaan ole herättänyt suurta innostusta toimistolla. Kerran sain esimieheni lähtemään sinne mukaan: hän kehui vuolaana syömäänsä punajuurikeittoa ja gluteenitonta omenapiirakkaa! Leipä ei kuulemma maistunut yhtä hyvältä kuin tavallinen vehnäleipä, mutta silti hän voisi tulla Glutiqueen uudestaankin ruokailemaan. Lounaan jälkeen olin tyytyväinen itseeni: nyt on taas yksi uusi ihminen vakuuttunut siitä, että täysin gluteenittomat kahvilat valmistavat hyvää ruokaa!

 

Minusta on hienoa, että niin monessa kahvilassa saa nykyään myös gluteenittomia tuotteita. Mielestäni Suomessa tulisi kuitenkin olla enemmän täysin gluteenittomia kahviloita, joissa ei tarjoiltaisi gluteenillisia tuotteita ollenkaan. Näin me keliaakikot voisimme rauhassa syödä kahviloiden tuotteita ilman minkäänlaista pelkoa kontaminaatiosta. Ajattelen tätä aina, kun tapaan sisartani Tampereella. Käymme siellä aina kahvila Alleduurissa (suosittelen muuten lämpimästi kaikille!), joka on täysin munaton/maidoton/pähkinätön/gluteeniton kahvila. Sisarellani on vakava kananmuna-allergia, joten ulkona syödessämme takaraivossa kolkuttelee aina pelko kananmunakontaminaatiosta. Alleduurissa hän voi syödä täysin vapautuneesti mitä tahansa tuotteita tietäen, ettei tämä kahvitteluhetki pääty sairaalaan. Tällaisia kahviloita näkisi mieluusti muissakin kadunkulmissa!

Täysin gluteenittomien kahviloiden ongelmana lienee kuitenkin asiakaskunnan niukkuus. Omien kokemusteni mukaan tavallinen kuluttaja irvistää, kun kurkistaa sisään gluteenittomaan kahvilaan ja tajuaa, ettei siellä ole mitään gluteenillista. Miten näitä ennakkoluuloja voitaisiin lieventää? Olisiko joskus mahdollista, että gluteeniyliherkkyyttä sairastamattomat ihmiset sopisivat tapaamisia gluteenittomaan kahvilaan? Tätä odotellessa yritän kuitenkin omalta osaltani viedä gluteenittomien kahviloiden ilosanomaa eteenpäin ja houkutella mukaani ihmisiä gluteenittomiin kahviloihin. Eikä tietenkään pidä unohtaa omaa tukea toiminnalle. Ennen kävin hakemassa perjantaisin tuoretta leipää alakerran kahviosta, nykyisin haen sen vähän matkan päästä Glutiquesta!


0

Keliakiani alkoi oireilla kaksi vuotta ennen kuin sain diagnoosini. Vatsani oli kovin kipeä. Kävin TODELLA usein vessassa. Anemia alkoi hiipiä. Toisaalta vaikka kävin usein vessassa, niin silti vatsani ja koko kehoni oli omituisen turvonnut koko ajan.

Minulla on tyypin 1 diabetes, joten kuulun keliakian suhteen erityiseen riskiryhmään. Tyypin 1 diabeetikoilla on kohonnut riski saada keliakia. Uusimmissa keliakian Käypä Hoito -suosituksissa mainitaankin, että:” Seulontaa (keliakian tutkimista vaikkei ole oireita) verikokeen avulla suositellaan henkilöille, joilla riski sairastua on tavallista suurempi. Heitä ovat seuraavat henkilöt: jollakin perheenjäsenellä on keliakia, tyypin 1 diabetes, autoimmuunipohjainen kilpirauhastauti (vajaatoiminta, liikatoiminta, krooninen tulehdus), Sjögrenin oireyhtymää sairastavat, Downin oireyhtymän omaavat, pälvikaljupotilaat ja veren immunoglobuliini A:n puutoksesta kärsivät.”

Ja itse asiassa olin tuplariskipotilas, koska sairastan myös autoimmunipohjaista kilpirauhastautia eli ihan tällainen geneettinen jättipotti osui omalle kohdalle :D

Olin itse lukenut jo ennen diagnoosiani, että tyypin 1 diabeetikoilla on suurempi riski sairastua keliakiaan, joten tiesin oireideni perusteella epäillä, että keliakiastahan tässä voi olla kysymys. Otin asian esille lääkärissä ja minulta mitattujen verikokeiden (transglutaminaasivasta-aineiden ja endomysiumvasta-aineiden määritys) perusteella selvisi, että keliakiaa on syytä vahvasti epäillä, koska arvot olivat todella korkeat.

Sairastumisvuotenani 2005 ei vielä voitu diagnoosia asettaa pelkkien verikokeiden perusteella, joten pääsin myös gastroskopiaan. Tällöin otettujen koepalojen osalta ei kuitenkaan löydetty villuskatoa, joten minua kehotettiin syömään aivan kaikkea ja vuoden päästä olisi uusi gastroskopia. Noh. Sen vuoden aikana voin entistä huonommin. Olin todella väsynyt ja uupunut, kun vihdoin pääsin uusintagastroskopiaan. Ja voin sanoa, että ONNEKSI patologi totesi keskivaikean/vaikean villuskadon koepaloista ja sain diagnoosini.

Ja siitä se keliaakikon elämä sitten alkoi!


Sivut