Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Keliakiani alkoi oireilla kaksi vuotta ennen kuin sain diagnoosini. Vatsani oli kovin kipeä. Kävin TODELLA usein vessassa. Anemia alkoi hiipiä. Toisaalta vaikka kävin usein vessassa, niin silti vatsani ja koko kehoni oli omituisen turvonnut koko ajan.

Minulla on tyypin 1 diabetes, joten kuulun keliakian suhteen erityiseen riskiryhmään. Tyypin 1 diabeetikoilla on kohonnut riski saada keliakia. Uusimmissa keliakian Käypä Hoito -suosituksissa mainitaankin, että:” Seulontaa (keliakian tutkimista vaikkei ole oireita) verikokeen avulla suositellaan henkilöille, joilla riski sairastua on tavallista suurempi. Heitä ovat seuraavat henkilöt: jollakin perheenjäsenellä on keliakia, tyypin 1 diabetes, autoimmuunipohjainen kilpirauhastauti (vajaatoiminta, liikatoiminta, krooninen tulehdus), Sjögrenin oireyhtymää sairastavat, Downin oireyhtymän omaavat, pälvikaljupotilaat ja veren immunoglobuliini A:n puutoksesta kärsivät.”

Ja itse asiassa olin tuplariskipotilas, koska sairastan myös autoimmunipohjaista kilpirauhastautia eli ihan tällainen geneettinen jättipotti osui omalle kohdalle :D

Olin itse lukenut jo ennen diagnoosiani, että tyypin 1 diabeetikoilla on suurempi riski sairastua keliakiaan, joten tiesin oireideni perusteella epäillä, että keliakiastahan tässä voi olla kysymys. Otin asian esille lääkärissä ja minulta mitattujen verikokeiden (transglutaminaasivasta-aineiden ja endomysiumvasta-aineiden määritys) perusteella selvisi, että keliakiaa on syytä vahvasti epäillä, koska arvot olivat todella korkeat.

Sairastumisvuotenani 2005 ei vielä voitu diagnoosia asettaa pelkkien verikokeiden perusteella, joten pääsin myös gastroskopiaan. Tällöin otettujen koepalojen osalta ei kuitenkaan löydetty villuskatoa, joten minua kehotettiin syömään aivan kaikkea ja vuoden päästä olisi uusi gastroskopia. Noh. Sen vuoden aikana voin entistä huonommin. Olin todella väsynyt ja uupunut, kun vihdoin pääsin uusintagastroskopiaan. Ja voin sanoa, että ONNEKSI patologi totesi keskivaikean/vaikean villuskadon koepaloista ja sain diagnoosini.

Ja siitä se keliaakikon elämä sitten alkoi!


0

 

Moi tyypit! Otsikko on tässä tapauksessa hiukan yliampuva, koska omalla reissullani pyörin lähinnä Reykjavikin ympäristössä ja Golden Circle -alueella, mutta kuitenkin hiukan kokemuksia ihanasta tarujen saaresta.

Ja Islanti on siis ihana! Kuvat antavat vain pienen aavistuksen siitä, millaista paikan päällä on. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, kun ihailet vesiputousta, jonka pauhu tuntuu luissa. Tai sitä, kun ympärilläsi on maisema, jossa ei kasva mikään vihreä, vaan tuntuu kuin oikeasti kävelisit vieraalla planeetalla. Tai sitä, kun uppoudut kaulaasi myöten maidonvalkoiseen kuumaan veteen, jonka näet porisevan kiehuvana muutaman metrin päässä. Siis lämmin suositus kaikille Islantia miettiville. Kannattaa lähteä!

Gluteenittomuuden suhteen suosittelen ensinnäkin laittamaan Instagramiin häshtägin glutenfreeiceland ja glutenfreereykjavik. Itse löysin tämän avulla Gló ravintolan reykjavikin keskustasta, josta tuli vakipaikkani reissuni aikana. Tavoistani poiketen yövyin hotellissa, jolle täydet pisteet eli hyvä Hotel Exeter. Tai siis itse asiassa pisteet ansaitsee Le Cock ravintola hotellin kyljessä, jossa nautin aamiaisen. Kun kysyin gluteenittomuudesta, niin kontaminaatio oli tuttu asia ja sain Skyriä, maapahkinävoita ja hilloa erillisissä astioissa minulle tuotuna. Olin tuonut omat leivät, mutta tarjosivat toki minulle leipääkin. Mysliä tai muroja ei olisi ollut, joten tyytyväisenä kaivoin repusta omaa mysliä.

Kaupoista löytyi gluteenittomia ruokia esimerkiksi Semperin keksejä ja jauhoja ja esimerkiksi Skyrhän on luontaisesti gluteenitonta. Pakkausselosteet olivat hieman erilaisia, koska Islantihan ei kuulu EU:hun eikä sen tarvitse noudattaa samanlaista pakkausmerkintäohjeistusta kuin EU:ssa, joten allergeenit eivät olleet välttämättä lihavoituna. Suuressa osassa pakkauksia oli onneksi pakkausselosteet myös englanniksi, ruotsiksi ja/tai tanskaksi. Ja löysin islannissa valmistettuja gluteenittomia suklaarusinoita! Ja kahvihan on gluteenitonta ja aivan ihania pikkukahviloita ja jopa pieni kahvipaahtimo löytyi.


0

Kaikki suomalaiset tietävät hyvin, että kesä on juhlien aikaa. On häitä, rippijuhlia, rapukutsuja, mökkikauden avajaisia, syntymäpäiviä ja niin pois päin. Keliaakikonkin on varauduttava siihen, että hänelle saatetaan järjestää kesällä yllätysjuhlat.

Olen itse menossa naimisiin kuukauden päästä, ja viikonloppuna ystäväni yllättivät minut ihanilla polttareilla! En ollut ollenkaan vielä varautunut näihin juhliin, yllätys oli siis onnistunut täydellisesti. He olivat kuulemma aloittaneet polttareiden suunnittelun jo alkukeväästä. Minulle ei koskaan ennen ole järjestetty yllätysjuhlia, joten ensimmäistä kertaa minulla ei ollut ollenkaan sananvaltaa juhlasuunnittelussa – ystävieni oli selvittävä keliakiastani ilman apuani.

Olin porukan ainoa keliaakikko, eikä ystävilläni todennäköisesti ollut kauheasti muuta kokemusta keliakiasta. Olen tuntenut kaikki mukana olleet vähintään seitsemän vuotta, joten he kyllä tiesivät dieettini olevan ehdoton. Pohdin kuitenkin hiukan, miten he olivat järjestäneet syömiseni. Olenhan aina tottunut sanomaan kaikille: Älkää huolehtiko minusta, pidän itse huolta syömisistäni. Nyt sain ensimmäistä kertaa kokea, miten muut olivat ottaneet tämän huomioon.

No, minunhan ei lopulta tarvinnut ollenkaan murehtia asiaa. Päivä alkoi brunssilla Tampereella sijaitsevassa Pella´s Cafessa. Paikkavalinta johtui siitä, että Pella´s Cafen gluteeniton valikoima on niin hyvä. Ja hyvähän se oli – tukevan brunssin jälkeen jaksoi mennä kaupungilla erilaisia tehtäviä suorittamassa!

Illalla lähdimme kohti kesämökkiä, jossa tarkoituksena oli valmistaa iltaruokaa. Kävimme ensin kaupassa, ja ystäväni kysyivät minulta suoraan makeishyllyllä, mitä suklaata haluaisin/voisin syödä. Tämä oli ainoa kerta koko päivänä, kun sain vaikuttaa syömisiini. Mökille saapuessamme ystäväni kokivat sen, mitä varmaan jokainen ensi kertaa gluteenittomia jauhoja käyttävä kokee. Itse tehty gluteeniton pitsapohja mureni käsiin. Eipä mitään, äkkiä kauppaan hakemaan valmiita pitsapohjia. Ystäväni olivat tietysti pettyneitä, mutta lohdutin heitä sanomalla, että ensimmäisellä kerralla epäonnistuminen on lähes takuuvarmaa. Pitsasta tuli kuitenkin hyvää, ja aamulla minua hemmoteltiin vielä gluteenittomalla pannukakulla! Ei voi todellakaan sanoa, että minulle olisi sinä päivänä jäänyt nälkä.

Ystäväni olivat siis todella panostaneet siihen, että sain kunnolla syödäkseni. He olivat käyneet ruokaostoksilla myös edellisenä päivänä ja lukeneet kaikki tuoteselosteet moneen kertaan. Pitsapohjien ainesosaluetteloa luettaessa yksi säpsähti nähdessään sanan ”vehnätärkkelys”, mutta vakuutin hänelle, että se oli kyseisessä yhteydessä minulle sopivaa. En osaa sanoa, kuinka paljon etukäteen ystäväni olivat tätä stressanneet, mutta ainakaan juhlissa he eivät tehneet siitä mitenkään numeroa. He olivat onnistuneet järjestämään keliaakikolle täydelliset yllätysjuhlat.

Onko sinulle koskaan järjestetty yllätysjuhlia? Miten keliakiasi on otettu tällöin huomioon? Kuulisin mielelläni ajatuksianne ja kokemuksianne kommenttikentässä!


Sivut