Olet täällä

0

Kaikki suomalaiset tietävät hyvin, että kesä on juhlien aikaa. On häitä, rippijuhlia, rapukutsuja, mökkikauden avajaisia, syntymäpäiviä ja niin pois päin. Keliaakikonkin on varauduttava siihen, että hänelle saatetaan järjestää kesällä yllätysjuhlat.

Olen itse menossa naimisiin kuukauden päästä, ja viikonloppuna ystäväni yllättivät minut ihanilla polttareilla! En ollut ollenkaan vielä varautunut näihin juhliin, yllätys oli siis onnistunut täydellisesti. He olivat kuulemma aloittaneet polttareiden suunnittelun jo alkukeväästä. Minulle ei koskaan ennen ole järjestetty yllätysjuhlia, joten ensimmäistä kertaa minulla ei ollut ollenkaan sananvaltaa juhlasuunnittelussa – ystävieni oli selvittävä keliakiastani ilman apuani.

Olin porukan ainoa keliaakikko, eikä ystävilläni todennäköisesti ollut kauheasti muuta kokemusta keliakiasta. Olen tuntenut kaikki mukana olleet vähintään seitsemän vuotta, joten he kyllä tiesivät dieettini olevan ehdoton. Pohdin kuitenkin hiukan, miten he olivat järjestäneet syömiseni. Olenhan aina tottunut sanomaan kaikille: Älkää huolehtiko minusta, pidän itse huolta syömisistäni. Nyt sain ensimmäistä kertaa kokea, miten muut olivat ottaneet tämän huomioon.

No, minunhan ei lopulta tarvinnut ollenkaan murehtia asiaa. Päivä alkoi brunssilla Tampereella sijaitsevassa Pella´s Cafessa. Paikkavalinta johtui siitä, että Pella´s Cafen gluteeniton valikoima on niin hyvä. Ja hyvähän se oli – tukevan brunssin jälkeen jaksoi mennä kaupungilla erilaisia tehtäviä suorittamassa!

Illalla lähdimme kohti kesämökkiä, jossa tarkoituksena oli valmistaa iltaruokaa. Kävimme ensin kaupassa, ja ystäväni kysyivät minulta suoraan makeishyllyllä, mitä suklaata haluaisin/voisin syödä. Tämä oli ainoa kerta koko päivänä, kun sain vaikuttaa syömisiini. Mökille saapuessamme ystäväni kokivat sen, mitä varmaan jokainen ensi kertaa gluteenittomia jauhoja käyttävä kokee. Itse tehty gluteeniton pitsapohja mureni käsiin. Eipä mitään, äkkiä kauppaan hakemaan valmiita pitsapohjia. Ystäväni olivat tietysti pettyneitä, mutta lohdutin heitä sanomalla, että ensimmäisellä kerralla epäonnistuminen on lähes takuuvarmaa. Pitsasta tuli kuitenkin hyvää, ja aamulla minua hemmoteltiin vielä gluteenittomalla pannukakulla! Ei voi todellakaan sanoa, että minulle olisi sinä päivänä jäänyt nälkä.

Ystäväni olivat siis todella panostaneet siihen, että sain kunnolla syödäkseni. He olivat käyneet ruokaostoksilla myös edellisenä päivänä ja lukeneet kaikki tuoteselosteet moneen kertaan. Pitsapohjien ainesosaluetteloa luettaessa yksi säpsähti nähdessään sanan ”vehnätärkkelys”, mutta vakuutin hänelle, että se oli kyseisessä yhteydessä minulle sopivaa. En osaa sanoa, kuinka paljon etukäteen ystäväni olivat tätä stressanneet, mutta ainakaan juhlissa he eivät tehneet siitä mitenkään numeroa. He olivat onnistuneet järjestämään keliaakikolle täydelliset yllätysjuhlat.

Onko sinulle koskaan järjestetty yllätysjuhlia? Miten keliakiasi on otettu tällöin huomioon? Kuulisin mielelläni ajatuksianne ja kokemuksianne kommenttikentässä!

Lisää uusi kommentti