Olet täällä

44

Kevät on jo edennyt siihen vaiheeseen, ettei ehkä enää puhuta alkukeväästä. Turussa ainakin on ollut monia aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, jotka saavat odottamaan vappua! En ole ennen yliopisto-opintojani ollut vapunjuhlija, mutta se on opiskelijoiden vuoden kohokohta, joten siihen panostetaan. Kevät saa vapun lisäksi myös toisenlaisia ajatuksia pyörimään päässä - kesätyöt. Viime kesänä tein töitä enemmän kuin koskaan, eikä se lopulta ollut kovin fiksua, koska se johti uupumukseen. Tänä kesänä aion ottaa rennommin, mutta kuitenkin töitä tehden. 

Minulle tarjoutui tällä viikolla mahdollisuus siivota kesän ajan yhtä lähelläni olevaa leipomoa. Minulle kerrottiin työstä ja se vaikutti hyvältä. Lopulta työnantaja sanoi: "Sä oot niin sitkeä, että pärjäisit siellä hyvin, vaikka jauhopöly onkin melkoista." Siinä vaiheessa tajusin sanoa, että "mulla muutes on keliakia, että olisiko se ongelma tässä työssä". Työnantaja sanoi saman tien, että sitten se ei ole minulle hyvä kohde. Mietin, olisinko pärjännyt vaikka hengityssuojan kanssa, mutta olisin varmasti ollut todella stressaantunut siellä siivotessani. Ja sen jälkeen kuvitellut jokaisen mahakivun johtuvan siitä, että kehooni on joutunut gluteenia. Joten on hyvä, että päädyimme ratkaisuun, jossa sen kohteen tekee joku toinen. Tämän keskustelun jälkeen mieleeni tuli, että se oli ensimmäinen kerta, kun keliakiasta on ollut minulle todella haittaa.

Toisinaan keliakia aiheuttaa pieniä harmistuksia. Olin reilu viikko sitten opiskelukaverini kanssa Helsingissä yhdessä koulutuspoliittisessa tapaamisessa ja sen jälkeen päätimme ottaa päiväreissustamme kaiken sivistävän vaikutuksen irti. Kävimme taidenäyttelyissä ja ennen kotiin lähtöä päätimme käydä syömässä jossakin. Silloin tuli vähän sellainen inhottava pistos sydämeen, koska emme voineet vain huoletta lipua johonkin ravintolaan, vaan halusin vähän miettiä, että missä gluteenittomuus hoituisi parhaiten. Tuli sellainen olo, että vaikeutan toisenkin elämää. Mutta ei se häntä haitannut, vaan hän oli ymmärtäväinen, ja lopulta päädyimme Picniciin syömään herkulliset annokset. Tilasin feta-savulohi-salaatin ja kaverini otti uuniperunoita. Mahat täynnä matkattiin kotiin.

Olen alusta lähtien päättänyt, etten anna keliakian rajoittaa elämääni. Oma suhtautuminen asiaan on ensiarvoisen tärkeää, mutta myös muiden ihmisten suhtautumisella on vaikutusta. Onnekseni olen saanut paljon tukea ja ymmärrystä, en juuri koskaan vähättelyä. Olen myös iloinen siitä, että työnantajani otti keliakiani tosissani ja sanoi heti, ettei leipomo ole hyvä siivouskohde minulle. Asia ei jäänyt lopulta sen suuremmin harmittamaan. Mietin kuitenkin lukioaikaani, jolloin yhdessä vaiheessa halusin kovasti leipuri-kondiittoriksi. Opinto-ohjaaja sanoi keliakian olevan ainakin haaste, ellei jopa este. En kuitenkaan sitä uskonut, vaan olin yhteydessä ainakin yhteen opiskelupaikkaan ja sieltä vastattiin silloin, ettei se olisi mahdotonta. Unelmani kuitenkin vaihtuivat vuosien aikana, joten en joutunut etenemään sen asian kanssa.

Viime viikon lauantaina kävin äidin ja hänen miehensä kanssa Ruissalossa ja samalla kävimme kahvilla Honkapirtissä. Siellä on hyvin tarjolla gluteenittomia suolaisia vaihtoehtoja, samoin ainakin yksi makea leivos vaihtoehtona. Nykyään monissa paikoissa on herkullista gluteenitonta tarjontaa, joten keliakia ei estä herkuttelemista kodin ulkopuolellakaan. Onko teillä kokemuksia siitä, että keliakia on ollut este? Ihan millä tavalla tahansa - työpaikan saannissa, opiskelualassa, matkustamisessa, ystävien saannissa (esim. keliakiaakikko koetaan hankala vieraana, eikä siten kutsuta niin helposti kylään) tai muissa asioissa? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksianne.

Aurinkoisia kevätpäiviä! :)

- Nora

 

 

 

Tunnisteet: 
keliakiaeste

Kommentit

Mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia! Itsellä keliakiasta on ollut haittaa kyllä opiskelupiireissä, kun tuntuu ettei siellä keittiössä pysty tehdä täysin gluteenitonta ruokaa esim kaikki uunissa tehdään kiertoilmalla. Kävi myös kimppakämpässä niin että muutin pois keliakian takia, koska kaveri ei ymmärtänyt millaista on oikeasti asua keliaakikon kanssa. Etenkin kun olen super tarkka gluteenittomuudessa, sillä olin tosi huonossa kunnossa, kun keliakia todettiin. Mutta ei se pääasiassa elämää haittaa: kaikista paikoista ei tosin vieläkään saa gluteenitonta. Ulkomailla se onhankalampaa esim Virossa vanhassa kaupungissa tuskin edes ymmärsivät mitä gluteeniton tarkoittaa kun puhui, että tämä on ihan normi maitoa ei gluteenitonta.
Hei! Kiitos kommentistasi! Onpa ikävää kuulla, että jouduit luopumaan kämppis-elämästä sen takia, ettei kämppiksesi ymmärtänyt ruokavaliosi tarkkuutta. Siihen kyllä törmää toisinaan, etteivät ihmiset aina ihan oikein ymmärrä, kuinka tarkkoja meidän oikein täytyy olla. Olen myös käynyt Virossa ja juurikin vanhassa kaupungissa ja komppaan sua ihan täysin siitä, ettei siellä oikein keliakiasta tiedetty. Mutta ehkä sinnekin tieto leviää hiljalleen, kun gluteenittomuus lisääntyy. Kiitos, että jaoit kokemuksiasi :)
http://buystromectolon.com/ - ivermectin prezzo
https://buypropeciaon.com/ - Propecia
finasteride prescription
Stromectol
generic viagra from india review
https://buysildenshop.com/ - Viagra
buy online cialis
http://buytadalafshop.com/ - Cialis
https://buypriligyhop.com/ - Priligy
https://buyzithromaxinf.com/ - azithromycin (zithromax)
best site to buy zithromax online
dapoxetine priligy
Plaquenil
We spent a lot of time at her home. Maybe so her mother could keep an eye on us. Mrs. Spencer made sure to be around, offering drinks, snacks, chit chat. I noticed that she was fairly young herself. Granted at my age, anyone over 25 was old, but she was probably mid-30s, divorced. If she was a indiction of how Carley would develop, maybe I should wait. Mrs. Spencer had fuller breasts and a nice butt. She appeared to be in great shape for her "advanced" age. I knew she was keeping an eye on me as much as I was on her and her younger daughter. Her eldest, Sharon was away at college at the time. With Mrs. Spencer around we mostly limited ourselves to holding hands and sneaking in a few light kisses. One day Mrs. Spencer caught us by surprise walking in as I'd slid my hand up from Carley's stomach to rub her right breast through her shirt. She didn't really need a bra yet, so I could feel her nipple, hard, through her shirt. Just this much contact had me hard also. https://sites.google.com/view/PRpkDt5S0W0i80fY https://sites.google.com/view/04HAt8jxFHyo1drL
lasix nursing implications
http://buylasixshop.com/ - lasix rob holland
https://buyplaquenilcv.com/ - Plaquenil
buy prednisone online
https://prednisonebuyon.com/ - prednisolone gout
Neurontine
https://buyneurontine.com/ - Neurontine
Propecia
ivermectin tractor supply
generic priligy
Cialis
buy say viagra
viagra tips
can you buy cialis online

Lisää uusi kommentti