Ah, vihdoinkin on kesä! Kesän tulo on varmasti tuonut tänä vuonna erityistä helpotusta koronakevään jälkeen. Rajoituksia on asteittain alettu purkamaan, koululaiset ovat jo kesälaitumilla, ja elämä tuntuu muutenkin pikkuhiljaa palanneen raiteilleen. Varovaisuutta on toki vielä noudatettava, sillä koronavirustahan ei olla vielä kukistettu, mutta eiköhän tästä kesästä voi joka tapauksessa nauttia.

Miten kevät on sujunut teillä noin ylipäätään? Itse en voi muuta kuin nostaa hattua vanhemmille, jotka ovat pitäneet arkea pystyssä lasten käydessä etäkoulua sekä yrittää tukea niitä, joilta tämä tilanne on vienyt kevään työt. Minulle tilanne on ollut täysin siedettävä. Toki ystäviä, kollegoita ja lähimmäisiä on kaivannut valtavasti, mutta suhteutettuna muihin minulla ei ole yhtään mitään valittamista. Olen lisäksi saanut erittäin iloisia uutisia, joista kerron myöhemmin lisää!

Koronakevään ruokapuolikin onnistui yllättävän hyvin. Kokeilin jopa uusia gluteenittomia ruokalajeja ja reseptejä, joitakin onnistuneemmin ja joitakin vähemmän onnistuneesti. Viime maanantaihin saakka olin syönyt kotiruokaa melkein kolme kuukautta. Voin sanoa, että tiskikone ei ole meillä koskaan ollut yhtä paljon päällä!

Sitten tuli viime maanantai, jolloin astuin Helsingin keskustassa sijaitsevan tutun lounasravintolan ovista sisään. Tarjolla oli gluteenittomaksi merkittyä lohikeittoa, jonka tilasin. Olin hyvillä mielin, kunnes alkusalaatti tuotiin pöytään. Katsoin lautasta ja mietin: ”Hetkinen, mitäs tässä on?”. Päällä oli jonkinlaista rouhetta, joka näytti aivan paahdetulta ja rouskuvalta. Epäilykseni vahvistui entisestään, kun sama tarjoilija toi keittoni, näki gluteeniton-lappuni, ja kääntyi takaisin. Yhtäkkiä minun ei tehnytkään mieli syödä annosta, vaikka tarjoilija varmisti uutta keittoannosta tuodessaan, että se on gluteenitonta.

Olen aina ennen ollut melko huoleton ravintolassa syödessäni. Jos menussa on ollut G-merkintä, en ole maininnut keliakiastani tarjoilijalle annosta tilatessani. Olen menetellyt todennäköisesti näin, koska häpeän perihämäläisenä ylimääräistä huomiota, enkä halua aiheuttaa vaivaa tai hössötystä. Nyt lounasravintolassa sain eräänlaisen herätyksen. Olenko kuitenkin altistunut gluteenille huolimattomuuteni myötä? Mistä minä tiedän, onko ruoka kontaminoitunut gluteenin kanssa, vaikka siinä olisikin G-merkintä? Mistä minä tiedän, jos pyydän ravintolassa pelkkää gluteenitonta vaihtoehtoa ilman mainintaa keliakiasta, että ruoka on 100 %:n varmuudella täysin gluteenitonta? Ennen söin joka arkipäivä lounasravintolassa enkä niin miettinyt tätä. Nyt sen sijaan kun olen syönyt ainoastaan kotona, olen oppinut ymmärtämään, miten tärkeää on oikeasti tietää, mitä suuhunsa laittaa.

Koronakevät on muuttanut ravintolakäyttäytymistäni toivottavasti pysyvästi. Kotona syödessäni tiedän tasan tarkkaan, mitä suuhuni laitan. Ravintolassa en tätä tiedä, siksi minun on varmistettava, että ruoka todella on keliaakikolle sopivaa. Minusta on ihanaa syödä aina välillä ulkona, mutta tästä lähtien minun on laitettava hämäläisyyteni syrjään ja aiheuttaa hieman vaivaa. Näin tiedän todella, että voin syödä turvallisesti.

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille!