Toisinaan sitä kuulee, ettei yhdistystoiminnoissa tapahdu riittävästi. Ei ole riittävästi ja tarpeeksi usein tarjontaa. Tämä koskee siis muutakin kuin keliakiayhdistystoimintaa. Harva palvelun käyttäjä ehkä ymmärtää konkreettisesti, että yhdistysten toiminta pyörii pääsääntöisesti vapaaehtoistyön pohjalta, monilla päivätyön ja perhearjen rinnalla.Olen tämän syksyn aikana järjestänyt keliakiayhdistyksessäni toimintaa noin 12 tunnin verran. Se on siis se, mitä näkyy suoraan toiminnassa. Taustatyö vaatii varmasti yhtä paljon, jos ei enemmänkin. 

Itse järjestän Turun seudun keliakiayhdistyksessä leivontatoimintaa lapsiperheille ja aikuisille. Lisäksi järjestän lapsille toisinaan muutakin ohjelmaa. Tänä syksynä vierailimme heidän kanssaan Leipomo Ilonan Kaarinan toimipisteessä.

Yksi leivontakerta vaatii itse toiminnan ulkopuolelta ainakin kaikkea seuraavaa. Alustavan suunnittelun ajankohdasta ja tilavarauksen, joka sinetöi tapahtumapäivän. Suunnittelut leivottavista ja reseptien kirjoittamisen tulostettaviksi. Ilmottautumisten vastaanottoa ja erityisruokavalioiden varmistelua. Kauppalistan ja ostosten tekoa. Avainten nouto tilaan keskellä arkipäivää keskeltä kaupunkia. Tavaroiden kuljettamista paikan päälle ja sieltä pois.

Mutta ennen kaikkea se jännitys. Alkuun siitä, ilmoittautuuko joku. Mitä ihmiset odottavat ja saavatko he sitä, mitä odottavat saavansa. Se paine siitä, riitänkö ja kelpaanko. Voi käydä mokia. Viimeksi reseptissä luki leivinjauheen sijaan vehnäjauho. Arvatkaa hävettikö. 

Toisaalta tilaisuudet ovat myös antoisia ja niiden järjestämisessä ollaan mukana vapaaehtoisesti.Tilaisuuksista saan itsekin vertaistukea ja oivia gluteenittomuuteen tai keliakiaan liittyviä vinkkejä sekä näen ilahduttavia onnistumisen hetkiä. Toivottavasti he, jotka toimintaan osallistuvat, kokevat samoin.