Olet täällä

41

Heippa kaikille, ja oikein hyvää alkanutta vuotta 2019!

Toivottavasti vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin kaikilla. Itselläni alkoi viime kuussa töitä vaativa mutta mielenkiintoinen kirjan käännösprojekti! Työn tulos pitäisi saada markkinoille jo tämän vuoden loppupuolella, eli jos kaikki menee hyvin, suomenkielisen teoksen voi hankkia jo seuraavilta kirjamessuilta wink. Tämä tosin tarkoittaa valitettavasti sitä, että minulle ei kevään aikana jää yhtä paljon aikaa blogin kirjoittamiselle… mutta yritän parhaani mukaan pitää entisen tahtini!

Mutta se siitä projektista. Viime blogitekstissäni kirjoitin keliakiatutkimuksista ja siitä, miten tällaisiin voi osallistua. Sopivan tutkimuksen löytäminen on toki vasta ensimmäinen askel, tutkimuksiin osallistuminen herättää vielä monia muitakin kysymyksiä:

Haluanko sitoutua tutkimuksen vaatimuksiin? Entä jos alkaakin kaduttaa? Miten tutkimus vaikuttaa omaan vointiini? Nämä kysymykset kannattaa pohtia läpikotaisin, sillä vaikka ammattilaiset tarjoavat näihin neuvoa ja helpottavaa tietoa, vedenpitäviä vastauksia ei näihin kysymyksiin voi antaa.

Toisille herää varmasti enemmän kysymyksiä kuin toisille. Itselläni ensimmäinen osallistumisen kynnyskysymys on niinkin naurettava kuin näytteenottotapa. Jos osallistun tutkimuksiin, joudunko gastroskopiaan?

Ne, joilla ensimmäinen gastroskopia on vielä edessä, voivat lopettaa lukemisen nyt. Olen siis käynyt ainoastaan kerran gastroskopiassa, jonka jälkeen olen systemaattisesti kieltäytynyt siitä. Sain nimittäin kesken tutkimuksen paniikkikohtauksen ja luulin tukehtuvani siihen paikkaan. Hoitajat pitelivät minua paikallaan ja rauhoittelivat sen verran, että näyte saatiin otettua.

Tästä on minulle jäänyt valitettava kammo, jonka vuoksi epäröin tutkimuksiin osallistumista. Toisaalta, jos voittaisin tämän pelon, voisin antaa näytteeni tutkimukselle ja edistää tiedettä. Kenties, voisin auttaa tulevaisuuden keliaakikkoja. Onko tämän esteenä tosiaankin yksi toimenpide?

Oletko itse joskus osallistunut keliakiatutkimuksiin? Jaathan kokemuksesi kommenttikentässä, en nimittäin varmaan ole ainoa, joka kaipaisi hieman tukea ja käytännön tietoa asiasta.

Tein muuten uudenvuodenlupauksen. En luvannut mennä keliakiatutkimuksiin, mutta lupasin yrittää voittaa gastroskopiamörköni, jotta voisin joskus harkita meneväni tällaisiin tutkimuksiin. Yrittänyttähän ei laiteta, vai mitä?


Anonymous (ei varmistettu)
0

Teksti Tarja Korpinen

TÄHÄNKÖ ON MENTY GLUTEENITTOMUUDESSA

On hienoa miten paljon nykyään on gluteenitonta tarjolla esimerkiksi kahviloissa ja ravintoloissa, mutta voiko gluteenittomuuteen luottaa. Usein kysytään ”oletko kuinka herkkä” ja selitetään että toiset ovat herkempiä. On tullut vastaan tilanteita joissa sanotaan, että kyllä tämä kakku on gluteeniton mutta on oma vastuu ottaa sitä koska he eivät ota vastuuta. Mitä se tarkoittaa? Itse kyllä epäröin, onko heidän käytännöt sellaisia että tuote kontaminoituu jossain vaiheessa ja mistä asiakas voi tietää kuinka heidän keittiössä toimitaan.

Välillä olen myös kiinnittänyt huomiota tuotesijoitteluun kahviloissa ja ruokakaupoissa. Näyttää joskus siltä että tuote on todellisessa vaarassa kontaminoitua vain pelkän sijoittelun vuoksi.

Tyttäreni Ninni on saanut pahoja mahaoireita kun on käynyt kahvilassa jossa piti olla gluteenitonta. Ninni on sitä mieltä että ei pitäisi ensimmäisenä tarvita ravintolaan mennessä sanoa ”olen keliaakikko” jos kuitenkin on tarjolla gluteenitonta. Mutta ikävä kyllä sen sanominen on välttämätöntä. Ninni käy nykyään harvoissa tarkkaan valituissa ravintoloissa tai kahviloissa joiden gluteenittomaan tarjontaan hän uskaltaa luottaa.

Kun itse tilasin gluteenittoman ruokaisan salaatin, oli siihen päälle laitettu patonkisiivuja. Kysyin että onko ne gluteenittomia, no eihän ne olleet. Huomautin että listan mukaan annos on gluteeniton. Veivät annoksen keittiöön ja vaihtoivat gluteenittomat patongit!! Huomautin että jos olisin keliaakikko noin ei voisi tehdä, mutta minä uskon pystyväni annoksen syömään ilman oireita johtuen siitä ettei minulla ole todettu keliakiaa.

On kyllä olemassa keliaakikkoja jotka eivät itse välitä noudattaa dieettiä tarkasti ja aiheuttavat taas tarkasti omasta terveydestään huolehtiville vaikean tilanteen ollessaan tarkkoja. Vähemmän tarkat myös saattavat suhtautua väheksyvästi tarkkoihin, se ei todellakaan tunnu hyvältä.

Keliaakikko tyttäreni sanoi Terveyskeskuksen omahoitajalle että hänellä on keliakia ettei voi syödä gluteenia. Omahoitaja kysyi häneltä ”oletko syönyt täysin gluteenitonta kun jotkut pystyvät syömään vähän?? Tuntui uskomattomalta tämä kysymys. Tuli suorastaan kurja (erittäin kiukkuinen) olo että tämän tasoista on myös terveydenhuollon tietämys.

Keliakialiitto jakaa koulutusta ja tietoa valtavasti, mutta silti tietämättömyyden määrä saa aina minut hämmästymään.

Tämä oli kyllä aika negatiivinen kirjoitus, mutta elämä on….

En oikeasti ole ihan kauhean negatiivinen ihminen, oikeastaan ihan päinvastoin. Ninnin kanssa vaan usein tulee keskusteltua ja ihmeteltyä gluteenitonta elämää. Hän keliaakikkona ja minä muuten gluteenittomana mahavaivojen vuoksi. Tämä oli sellainen kooste viime aikojen mietteitä.

Ettei vaivuta aivan epätoivoon on onneksi Gluteenittoman palvelun merkki olemassa kahviloille ja ravintoloille, jonka Keliakialiitto myöntää. Paljon on myös täysin gluteenittomia kahviloita jo olemassa.

Tietoa jaetaan paljon keliakialiiton toimesta ja niin se vaan meidänkin gluteenitonta elämää elävien on välillä annettava tietoa tietämättömille.

 

 

 

 

 


99
Moi tyypit! Ja ihanaa uutta vuotta 2019. Ensi vuonna on vuosi 2020. Sellainen vuosiluku, joka kuuluu tieteiskirjallisuuteen.
 
Mutta nyt hieman arkisimpiin kuvioihin eli hapanjuureen. Tai hapanjuurella leipominen on siis vanhinta mahdollista leiväntekoa, joten siinähän se aasinsilta sitten yhdistyi tulevaisuudesta menneisyyden kautta nykyisyyteen smiley
 
Oma hapanjuureni on nyt parin kuukauden vanha ja olen leiponut menestyksekkäästi sämpylöitä omalla hapanjuurellani. Puuha on todella hauskaa ja kaikkea saa ja pitää kokeilla: erilaisia jauhoja, nostatusaikoja, uunin lämpötiloja, hapatusaikoja ja niin edelleen. Eihän kaikki aina onnistu, mutta sitä varten minulla on pakastimessa säilössä pieni juurenalku, jotta ei ihan alusta tarvitse aloittaa jos sattuu joku katastrofinpoikanen wink Oma juureni on melko hapan ja tumma eli jauhoina olen käyttänyt tattaria ja teffiä. Nyt kun kokemusta hapanjuurileivonnasta löytyy enemmän, niin ajattelin kokeilla riisijuurta.
 
Ja lupailin ihan tutkittua tietoa hapanjuuren terveysvaikutuksista! Ensinnäkin on hyvä muistaa, että minun hapanjuureni on erilainen kuin sinun hapanjuuresi, koska asumme eri paikkakunnalla, eri talossa ja eri huoneessa ja niin edelleen eli hapanjuuri todellakin ”villi” eli koostumus riippuu siitä, missä tämä juuri on saanut alkunsa. Ja toiseksi en löytänyt erityisesti gluteenittoman hapanjuuren terveysvaikutuksista tutkimuksia, joten tässä sitten yleisesti hapanjuuresta tehtyä tutkimusta.
 
Monesti jo tässä blogissa mainittu Reijo Laatikainen on kumppaneineen tutkinut, miten VEHNÄhapanjuuri leipä ja hiivaVEHNÄleipä vaikuttavat IBS ja vehnäherkkien henkilöiden oireisiin. He toteavat, että tässä tutkimuksessa ei eroa huomatti vaikka hapanjuurileipä sisälsi vähemmän FODMAP –yhdisteitä. (Pilot Study: Comparison of Sourdough Wheat Bread and Yeast-Fermented Wheat Bread in Individuals with Wheat Sensitivity and Irritable Bowel Syndrome)
Toisessa tutkimuksessa Nøhr Iversen kumppaneineen selvitteli, voisiko RUIShapanjuurileipä vaikuttaa kylläisyyden tunteeseen. Tämän tutkimuksen mukaan ei huomattu vaikutusta. ”Appetite and Subsequent Food Intake Were Unaffected by the Amount of Sourdough and Rye in Soft Bread—A Randomized Cross-Over Breakfast Study”
Eli vaikka hapanjuurileivonta on kovin hauska harrastus, niin ihan suoraan en löytänyt vakuuttavaa ja monipuolista aineistoa sen terveysvaikutuksista.
 
Olin myös tässä käymässä Edinburghissa. Ihana kaupunki ja kyllä minä vaan kovasti tykkään Iso-Britannian gluteenittomasta valikoimasta. Löysin muun muassa Nutribrex nimisiä ”weetabix” murokkeita. Oi tätä onnea! Ja tietysti sen pehmeän gluteenittoman leivän määrä kaupoissa. Ja yhden suosikkisämpylän kuitupitoisuus  14g. Toin mukanani muutaman paketin ja pistin pakasteeseen yeslaugh
Tässä linkki
Ja mikä parasta. Voi mennä kauppaan ja ostaa GLUTEENITTOMAN kolmioleivän ja syödä sen siitä vaan vauhdissa. OiOi. Marks & Spencer Food.
(Kuvissa Warburton gluten freen  gluteeniton leipä ja Starbucks UK:n gluteeniton täytetty leipä, joka lämmitettiin omassa muovikuoressaan eli ei kontaminaatiota)
Seuraavassa postauksessa käsittelen lisäravinteiden tarvetta gluteenittomassa ruokavaliossa. Tutkitun tiedon esittelyä luvassa :)