Sain diagnoosin ihokeliakiasta vuonna 1989 sairastettuani tautia arviolta noin kahdeksan vuoden ajan. Vielä tuntematonta ihosairautta hoidettiin erilaisilla ruokavalioilla (välillä en saanut syödä tomaattia, toisinaan karsittiin pois jotain muuta), ihorasvoilla ja välillä kiellettiin uimahallissa käyminenkin. Kun diagnoosi viimein saatiin, oli olo helpottunut. Pienellä paikkakunnalla itselle sopivien tuotteiden määrä oli hyvin rajallinen ja ruokakauppiaalta saatu monistettu reseptinippu oli kultaakin arvokkaampi ja säilössä edelleen.