Olet täällä

0

 

Tässäpä kotoinen kahvipöytä. Kakusta on jo syöty puolet. Tuli tarjottua rennosti muovisesta alustasta, voi voi. Kaikki leivonnaiset, paitsi pullakranssi, on omatekemiä ja gluteenittomia. Kukat paljastavat, että kysymyksessä on ristiäiset. Ensimmäisen lapsenlapsen ristiäiset on tietysti suuri juhla. "Minä olen ihme, suuri ihme..." lukee kastetodistuksessa.

Ehkä joku uusi pikkuleipä oli kuivahko, mutta eipä kukaan tainnut huomata syövänsä glutteenitonta.

Vuosi alkoi tilaisuuksilla elämänkaaren ääripäistä, eli hautajaisilla ja ristiäisillä. Surun kohdatessa, haluaa käytännön asiat, kuten muistotilaisuuden tarjottavat, teettää ammattilaisella. Ei ole voimia eikä haluakaan pyöritellä jauhopeukaloa. Kun suvussa on keliakiaa, saattaa olla montakin gluteenittoman syöjää. Tätä pitopalvelut ei tunnu käsittävän. Hautajaisissa puolitamme kahvileivät. Gluteenitonta täytekakkua ei tunnu saavan tilaamallakaan.

Keliakialiitto voisi järjestää kursseja pitopalveluyrittäjille, tai lähettää jotain tietoa. Pohjois-Suomessa tuntuu ainakin olevan tarvetta.

Eihän syöminen ole tärkeintä meille, eikä muillekaan.

Lisää uusi kommentti