Olet täällä

tunteet

137

Näin vuoden lopulla sitä herkästi pysähtyy miettimään mennyttä vuotta ja tulevia aikoja. Meille vuosi on ollut pysähtymisiä täynnä. On pysähdytty miettimään Esikoisen yksinäisyyttä ja erilaisuuden tunteita. On pysähdytty miettimään Keskimmäisen outoja oireita. On pysähdytty sisäilmaongelmaisen koulurakennuksen vuoksi ja miettimään vastalauseita sen käytölle. On pysähdytty testien äärelle. On pysähdytty diagnoosien äärellä. On pysähdytty miettimään omaa oloaan ja omaa jaksamistaan. On pysähdytty sairastamaan keuhkokuumetta.

2

Elämä on heilutellut meidän arkeamme taas uomistaan ja olemme sopeutuneet uusiin virtoihin.

55

Heippa. Olen useaan otteeseen joutunut eräällä sukulaisellani tilanteeseen, jossa minulle yritetään väkisin tuputtaa tavallista ruokaa. Sanat maistahan nyt edes vähän ja no sylkäiset sitten vaan pois ovat todella tuttuja. Se ahdistaa minua. He eivät ymmärrä ettei maistaminen tai sylkäisy pois ole vaihtoehto. 

45

Edellisestä tekstistäni on vierähtänyt kohta jo kuukauden päivät. Vähän hävettää, mutta samalla olen jollain tapaa ylpeä itsestäni. Se miksi en ole kirjoittanut, johtuu ajasta. Ajasta, mikä on käytetty oikein. Tällä hetkellä prioriteetti yksi on kirjoitukset, korjaan pitäisi olla prioriteetti yksi. Tärkein asia on nyt "minun" hevoseni kuntouttaminen ja Huikkauksen ratsuttamisen edistyminen. Sitten tulee kirjotukset minun pääni sisäisessä järjestyksessä. Aika on siis kulunut hevosten, lukemisen, vapaaehtoistyön ja kuntosalin/lenkkeilyn parissa.

100

Vuosi sitten, kun sairastuin keliakiaan. En arvannut tämän olevan niin vastuullista ja jotenkin itsenäistä. Tämä konkretisoitui, kun kävin ravintoterapeutin kontrollissa. Vastaanottoajan lopuksi hän sanoi "Eli vastuu on nyt yksin sinulla, me emme täällä enää sinua hoida tai kontrolloi." Sillä hetkellä en niinkään rekisteröinyt asiaa vaan annoin juosta sen (tyypillisesti) läpi ajatusjuoksun. Käynnin jälkeen minulle on konkretisoitunut myös se, että minä sairastan siis sairastan tätä koko loppu elämäni.

Anonymous (ei varmistettu)
0

Hyvää keliakiviikkoa kaikille! Toivottavasti se tuo viimein syksyn vilpoisat tuulet mukanaan ja puhaltaa pois kesän viimeiset rippeet.

Tämän vuoden keliakiaviikon teemana on tunteet; nuo pienet ja suuret aivojen kemialliset hypähdykset, ailahtelut ja tasaantumiset, jotka ohjaavat jokaisena päivänä meidän toimintaamme.

Ihmisen perustunteet ovat ilo, pelko, viha ja suru. Me kaikki koemme nämä tunteet elämämme aikana, toisinaan (ja pahimmillaan) elämä ryöpyttää meidät nämä tunteet lävitse muutamissa tunneissa. Sekä niiden variaatiot.

Tilaa syöte RSS - tunteet