Olet täällä

78

08-09-2016 Muutti minun elämääni ja paljon. Ensinnäkin minua harmittaa mielettömästi etten ole jaksanut kirjoittaa tänne, vaikka olisikin ideoita ja paljon. Nyt kuitenkin on minun aikani palata takaisin blogi maailmaan. 

08-09-2016 kävin aamulla tavalliseen tapaan fyrioterapeutilla, tämän jälkeen pyörähdin kotona ja lähdin kävelemään kouluun. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa, tunsin selkäni olevan erilainen. Koulussa tilanne vain pahentui ja jouduin pyytämään juhanin hakemaan minut. Päästessäni kotiin menin heti eteisestä päästyäni makaamaan lattialle ja jäin siihen. Seurauksena oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä ja samalla yksi parhaista päätöksistä. 


Olin vannonut itselleni etten soita ambulanssia ikinä selkäni vuoksi ellei ole tapahtunut selkeää traumaa. Nyt kuitenkin Juhani näppäili puhelimeeni 112 ja laittoi puhelimen korvalleni. Puhelun jälkeen sain apua, pääsin päivystykseen ja osastolle. Osastoaika oli minulle todella rankkaa ja kävin taistelua pääni sisällä päivittäin sillä olin juuri päässyt treeneissä vauhtiin, pystyin treenaamaan kevyesti jopa kaksi kertaa päivässä ja selkä näytti nousujohteista suuntaa.

Osastolla on aluksi yhdeksän päivää kivun hoidossa. Tuona aikana niin moni mun ystävistä kävi katsomassa mua samoin sukulaiset. Tuo oli niin suunnattoman tärkeä asia minulle. Jos joku teidän läheisistänne on osastolla niin menkää ja pitäkää tälle seuraa. Aika tuntuu kuluvan sairaalassa niin hitaasti. Magneettikuvan jälkeen pääsin kotiin, ehdin olla kotona kaksi tuntia kunnes kipu yltyi todella kovaksi enkä voinut liikkua lattialta ylös. Seurauksena 112 ja päivystys. Sieltä pienen pohdinnan jälkeen sovin lääkärin kanssa, että koittaisin mennä kotiin uudestaan. Tämä oli itselleni niin suuri helpotus sillä olin ikävöinyt omaa sänkyä ja Juhania todella paljon. 

Tuli jälleen seuraava päivä, joka meni nukkuessa ja levätessä. Selvisin siis kotona. Seuraavana päivänä jokin oli taas vialla. En ollut kokenut niin kovaa selkäkipua koskaan. En meinannut päästä WC:stä pois edes Juhanin avulla. Onnekseni pääsimme lähimmälle sängylle ja tilanne suorastaan räjähti. Se kipu oli niin voimakasta etten uskaltanut liikkua senttiäkään. Meinasin itkeä ja nyt halusin todella sitä apua. Ambulanssi tuli jälleen onneksi suhteellisen nopeasti, sain vahvan kipulääkityksen ja tyhjiöpatjalla päivystykseen ja osastolle. 

Osastolla vietin viisi pitkää ja kivuliasta päivää, jostakin syystä tulehdusarvoni nousivat ja minulle tuli voimakasta vatsakipua. Syytä ei edelleenkään tiedetä. Osastolla sain valitettavasti huonoa kohtelua sillä kipuani vähäteltiin ja minulle oltiin töykeitä. Olin shokissa jo tapahtuneesta ja nyt minun täytyi kestää kovaa kipua osastolla. Ensimmäisellä osastojaksolla minua kohdeltiin todella hyvin ja kaikki hoitajat olivat todella mahtavia. Mitä nyt tapahtui? 

Onnekseni olen nyt kotona ja pystyn kävelemään jo kauppareissut ilman keppejä ja lyhyitä kävelyitä ulkona. Toki lääkitys on kova, mutta tärkeintä minulle on olla kotona. Se miksi osasto jaksot olivat hyvä asia on, että selkääni nyt todella tutkitaan ja minua autetaan. Upeaa! 

Tulossa on monia ruokaan liittyviä postauksia joten pysykäähän kuulolla!

Kommentit

viagra uterus lining
Cialis
https://buystromectolon.com/ - buy stromectol tablets
https://buypropeciaon.com/ - finpecia
Stromectol
http://buysildenshop.com/ - Viagra
viagra generic without prescription - Buy viagra no prescription where to buy sildenafil in south africa
http://buytadalafshop.com/ - Cialis
proscar order best on line pharmacy
Plaquenil
lasix for dogs side effects
https://buyzithromaxinf.com/ - Zithromax
doxycycline 100mg without prescription - prednisolone online pharmacy uk prednisolone 5mg buy online uk
priligy uk
https://buylasixshop.com/ - Lasix
https://buyplaquenilcv.com/ - Plaquenil
We spent a lot of time at her home. Maybe so her mother could keep an eye on us. Mrs. Spencer made sure to be around, offering drinks, snacks, chit chat. I noticed that she was fairly young herself. Granted at my age, anyone over 25 was old, but she was probably mid-30s, divorced. If she was a indiction of how Carley would develop, maybe I should wait. Mrs. Spencer had fuller breasts and a nice butt. She appeared to be in great shape for her "advanced" age. I knew she was keeping an eye on me as much as I was on her and her younger daughter. Her eldest, Sharon was away at college at the time. With Mrs. Spencer around we mostly limited ourselves to holding hands and sneaking in a few light kisses. One day Mrs. Spencer caught us by surprise walking in as I'd slid my hand up from Carley's stomach to rub her right breast through her shirt. She didn't really need a bra yet, so I could feel her nipple, hard, through her shirt. Just this much contact had me hard also. https://sites.google.com/view/sF1glc9NtI5xxIIX https://sites.google.com/view/NosUBOw8ExA1Z6Jn

Sivut

Lisää uusi kommentti