Olet täällä

73
Meillä ei tosiaan ole leivottu vehnäjauhoilla vuosikausiin. Kun perheessä on vain yksi ”tavis” eli mieheni, niin hän on tottunut meidän muiden gluteenittomiin leivonnaisiin. Joistakin hän on sanonut tykkäävänsä jopa enemmänkin kuin vehnäjauhoversioista.
 
Kaapissa oli kuitenkin vehnäjauhopussi ja mieheni päätti, että hän tekee siitä pannaria. Olin ajatusta vastaan, koska en halunnut meidän gluteenittomaan keittiöön vehnäjauhopölyä. Sitten ajattelin vielä, että jaksaako hän puhdistaa uunipellit ja muut välineet käytön jälkeen kunnolla. No, lopulta myönnyin tähän vehnäjauhopannarin tekoon. Mä päätin tehdä myös meille keliaakikoille oman pannarin ennen mieheni leipomista. Kaikki meni ihan hyvin ja mussutettiin pannaria hyvällä halulla mansikkahillon kera. Pannukakkua jäi vielä ylimääräiseksi ja loput laitettiin jääkaappiin.
 
Aamulla Julius halusi syödä pannarin palan ennen kouluun lähtöä. En enää yhtään muistanut, että siellä oli sitä vehnäjauhoversiookin toisella lautasella. Siinä syötiin sitten yhdessä ja Julius söi hyvällä ruokahalulla pannarinsa. Vein hänet autolla kouluun ja päivä alkoi mukavasti.
 
 
 
 
Tullessani takaisin kotiin, katsoin jääkaappiin ja kauhukseni näin meidän gluteenittoman pannarin yhä lautasella ja vehnäjauhopannari oli hävinnyt. Voi apua sitä harmitusta, mikä minulle asiasta tuli. Julius on tarkka dieetistään ja tietää kyllä yleensä aina, mitä voi syödä. Mutta kun ei meillä aiemmin oo ollut tällaista tilannetta, että olis ollut myös toista lajia tehtynä. 
 
Viestitin Juliukselle ja kerroin, mikä vahinko oli sattunut. Hän oli itsekin asiasta harmistunut. Ette usko kuinka ottaa päähän tällainen kotona sattunut virhe, kun yleensä kaikki kotioloissa sujuu mallikkaasti ilman ongelmia. Stressin aiheet ovat olleet vain kodin ulkopuolisessa ruokailussa. 
 
Oireita pojalle ei onneksi tullut, mutta se suolinukka…..
 
Tästä eteenpäin meillä laitetaan vehnäjauholeivonnaisten päälle maalarinteipillä iso teksti: ”VEHNÄÄ!”
 
Toivottavasti seuraava tarinani on iloisempaa luettavaa. Ai niin, tämän onnettoman episodin jälkeen meillä on ehditty leipoa jo tosi hyvää gluteenitonta pizzaa. :) Nyt pitäisi alkaa suunnitella vappumunkkien tekoa. Hyvä resepti pitäisi ensin löytää. 
 

Kommentit

doxycycline in mexico - order doxycycline capsules online can you buy doxycycline over the counter
viagra pfizer price
what is propecia
http://buytadalafshop.com/ - Cialis
ivermectine buy
http://buysildenshop.com/ - Viagra
antibiotics without a doctors prescription - antibiotics without a doctor‘s prescription amoxicillin pill
http://buypropeciaon.com/ - propecia pills for sale
brand name cialis online
zithromax azithromycin
https://buyplaquenilcv.com/ - Plaquenil
water pill lasix
http://buyzithromaxinf.com/ - Zithromax
https://buylasixshop.com/ - lasix loop diuretic
http://buypriligyhop.com/ - priligy amazon canada
We spent a lot of time at her home. Maybe so her mother could keep an eye on us. Mrs. Spencer made sure to be around, offering drinks, snacks, chit chat. I noticed that she was fairly young herself. Granted at my age, anyone over 25 was old, but she was probably mid-30s, divorced. If she was a indiction of how Carley would develop, maybe I should wait. Mrs. Spencer had fuller breasts and a nice butt. She appeared to be in great shape for her "advanced" age. I knew she was keeping an eye on me as much as I was on her and her younger daughter. Her eldest, Sharon was away at college at the time. With Mrs. Spencer around we mostly limited ourselves to holding hands and sneaking in a few light kisses. One day Mrs. Spencer caught us by surprise walking in as I'd slid my hand up from Carley's stomach to rub her right breast through her shirt. She didn't really need a bra yet, so I could feel her nipple, hard, through her shirt. Just this much contact had me hard also. https://sites.google.com/view/iLWZ8q5qPi9oxq0S https://sites.google.com/view/eUX4LZJy1xcVpakj
Plaquenil

Sivut

Lisää uusi kommentti