Olen jo kauan halunnut tehdä aarrekartan unelmistani ja haaveistani. Olen kahden naapurissa asuvan ystäväni kanssa suunnitellut, että jonain iltana kokoonnumme jonkun keittiöön isojen pahvien, naistenlehtipinojen, saksien, liiman, viinin ja suklaan kera ja rakennamme askarrellen tulevaisuuttamme. Ideana on leikellä lehdistä ihan pieniä juttuja, kuten ihania kesämekkoja, hiusmalleja ja -värejä, uusia harrastuksia mutta myös ihmissuhde- ja työasioita, lapsiin liittyviä asioita, ystävyyttä, rakkautta, onnellisuutta. Toivon, että toteutamme suunnitelmamme kesän aikana. Voiko muuten sen suurempaa onnea ollakaan kuin ystävystyä naapureiden kanssa niin, että tietää, että heiltä saa apua mihin tahansa asiaan koska tahansa ja saada heiltä kullanarvoista ystävyyttä ja sielunsiskoutta?

Siivosin tänään lehtikoria ja näytin Aavalle Keliakia-lehteä sekä gluteenittomien tuotteiden esitteitä. Hän on ihan innoissaan aina, kun näkee gluteenittomien tuotteiden viljasymbolin. Tutkimme kuvia yhdessä ja keksin antaa Aavalle sakset. Sanoin, että näitä kaikkia saat syödä, joten leikkaa, mitä toivoisit, että ostettaisiin. Neiti ryhtyi innolla työhön ja halusi pian lisää lehtiä. Homma muuttuikin Aavan aarrekartaksi: hän leikkasi kaikkea, mitä rakastaa. Ja tätä pieni prinsessani rakastaa:

Merenneitoja, prinsessoita, keksejä, jäätelöä, meikkejä, tuoksuja ja vaatteita (sininen neliö on naisten paita). Kyllä, näitä hän rakastaa. Aava unelmoi koko ajan, että olisi jo aikuinen ja saisi meikata ja laittaa vähän tuoksua ranteisiin ja kaulaan ja korvan taakse...

Oma aarrekarttani siis vielä odottaa, mutta toteutin yhden unelmani viime viikon lauantaina. Otin auton alle ja ajoin rakkaan ystäväni Minnan luo Jyväskylään. Vaikka matkaa on vain pari tuntia, on se arjessa usein liikaa. Nyt meillä oli koko päivä aikaa. Keliakialasten vanhemmat tietävät, miltä tuntuu käydä ravintolassa ilman, että tarvitsee miettiä, pelätä, varmistaa, tarkistaa ja ennen kaikkea valita ravintolaa sen mukaan, että lapsella on keliakia. Ihanan huoletonta! Tällä kertaa silmiini ei edes hypännyt sana "gluteeniton" ruokalistasta, ravintolan seinältä tai muualtakaan, vaikka bongaan sen unissanikin. Oli niin mahtavaa valita ruokalistalta ihan mitä vain! Valitsimme isot kanahampurilaiset ranskalaisilla ja oikein extradipillä.

Kirjoitin aiemmin, että noudatan fodmap-ruokavaliota. Tällä hetkellä syön mitä vain: olen menossa keliakian vasta-ainekokeisiin jälleen kerran, joten nyt jonkin aikaa käytän taas gluteenia.

Kävimme katsomassa Luokkakokouksen vaikka kumpikin oli sen jo nähnyt. Meihin uppoaa hyvin! Varmasti jakaa mielipiteitä tämä leffa, mutta meitä nauratti, ja taas pyörii päässä Macarenan sävelet... Kyllä tuollaisesta omasta päivästä saa valtavasti energiaa, kun ei tarvitse olla vastuussa kenestäkään, saa vain olla ystävän kanssa ja nauraa kaksinkerroin.

Tällä kertaa en ehtinyt käydä siskoni perheen luona kuin ovella, mutta Matilda vietti päivän heidän kanssaan ja sai peuhata sydämensä kyllyydestä koiranpennun (lähes yhtä painava kuin Matilda) ja serkkujen kanssa. Toisen kaverin ovella kävin yllätysvisiitillä kymmenen minuutin ajan. Ihana kymmenenminuuttinen! Mahtava päivä! Aarrekarttaan täytyy sitten kirjoittaa, että säännöllisesti päivä tai kaksi ystävän kanssa, ilman lapsia...

Oletteko te tehneet aarrekarttoja? Millainen siitä tuli tai millaisen haluaisit tehdä?