Olet täällä

Anonymous (ei varmistettu)
91

Jos jossain asiassa olen onnistunut vanhemmuudessa, niin 5-vuotiaan keliaakikkomme itsetunnon kehittämisessä suhteessa hänen sairauteensa. Aavan keliakia-diagnoosin saamisesta on nyt kaksi vuotta. Hän ei juurikaan edes muista aikaa ennen gluteenitonta ruokavalioaan, joten keliakia ei ole hänelle mikään juttu. Ehkä hän prosessoi asiaa kouluiässä tai viimestään murrosiässä, mutta nyt hänestä ei ole mitenkään erikoista, kummallista tai surullista olla "gluteeniton lapsi".

Teemme kotona kaiken gluteenittomana, päiväkodissa on upeat aikuiset häntä hoitamassa ja ruokkimassa ja lähipiirimme tekee aina kaikkensa, että myös Aava on hyvin huomioitu joka tilanteessa. Meillä ei ole huonoja kokemuksia juuri mistään paria harvaa ravintolaa tai huoltoasemaa lukuunottamatta.

Haastattelin Aavaa siitä, millaista on olla keliaakikkolapsi. Hän piirteli samalla kissan kuvia, terotti kyniään ja odotti innokkaana uutta kysymystä. Hänelle gluteenittomuus on vähän sama asia kuin silmien väri tai se, että on sattumaa, mihin perheeseen syntyy ja saako oman kissan vai ei. Jotkut asiat vain on niin kuin on. Mitäs niitä miettimään!

 

Kysymyksiä lapsen keliakiasta asiantuntijalle

 

Millaista on olla gluteeniton lapsi?

Se on semmosta aika kivaa.

Miksi?

Se on siksi, koska... Sillä lailla, että, en mä oikeestaan tiiä, mut siks kivaa, koska... Saa olla gluteeniton ja syödä hyviä herkkuja ja semmosta. En mä tiiä enempää.

Harmittaako joskus keliakia?

Ei. Se on siksi kivaa, koska saa kaikenlaista hyvää.

Miltä tuntuu, jos ei saa samaa kuin muut?

Kurjalta. Pääasia, että on omia herkkuja!

Onko kukaan kiusannut sinua gluteenittomuudesta.

No ei.

Mitä kaverit sanovat päiväkodissa, kun sinulla on eri ruokaa?

No ei ne oikeestaan mitään sano. Ei ne katokaan mua, kun ne syö itse.

Miten syöminen sujuu kavereiden synttäreillä?

Mulle annetaan gluteenittomia.

Onko gluteenittomilla ja gluteenisilla tuotteilla jotain eroa?

Semmosta eroa on, että gluteeniset maistuu pahemmalta ja gluteenittomalta hyvemmältä.

Harmittaako, kun gluteenituotteita on isompi valikoima?

Harmittaa, mutta ei siinä mitään. Siinä kaikki (vastaukset tähän kysymykseen, iloisesti hihkaisten)!

Mietityttääkö sitten koulun eskarissa syöminen?

No ei. Opet auttaa mua.

Olisiko hauskaa tavata toinen gluteeniton tyttö? Puhuisitteko te keliakiasta?

Joo! Ehkä me juteltais kaikkea siitä tai en tiiä.

Mikä on paras gluteeniton herkku?

Jättimäinen täytekakku!

Pelottaako, että saat vahingossa gluteenia?

No ei. Mä aina kysyn siitä. Mä sanon sitten, jos meinataan antaa väärää.

Onko siis kivaa olla gluteeniton?

ON! Se vaan ON!

Oletko siis ylpeä siitä, että olet erilainen?

Oon!

 

Viikonloppuna 25.-26.11. vietetään Tampereella Gluteeniton elämä -messuja, joiden ohjelmaa voi kurkistaa tästä.  Lapsen keliakiasta kiinnostuneet voivat käydä kuuntelemassa lauantaina Taysin ylilääkäri Marja-Leena Lähdeahon luennon.

Tule tapaamaan myös Keliakialiiton Gluteenittoman suunnan bloggaajia lauantaina kello 10-12! Itse olen paikalla kello 10. Nähdään Tampere-talossa!


154

Seuraava tekstiä oli vaikea kirjoittaa. Kirjoitin tekstin useampaan kertaan, muokkailin ja huokailin.
Huomaan, että en ole vieläkään sopeutunut gluteenittomaan maailmaan. Ehkä jopa tuntuu siltä, että astun joidenkin varpaille. Saanko minä kuulua gluteenittomiin? Pitäisikö minun pyytää ruokavaliotodistus lääkäriltä? Olenko gluteeniton muiden silmissä? Olenko "gluteeniton"?

Kahden Harry Potter -fanin äitinä toivon löytäväni näkymättömyysviitan, jonka saisi heittää harteilleen heti, kun tuntuu siltä, että pitää perustella omaa ruokavaliotaan oudoillekin ihmisille. Vaikka meillä kotona ja sukulaisilla kakkajutut tulee ihan luontevasti, niin ehkäpä jotkut haluaisivat säästyä kuulemasta IBS-ihmisen suolentoiminnoista?

Ajatukseni juontuvat kesälomareissustamme. Tänä vuonna äänestyksen voitti matka Miljoonativoliin. Matka autolla on sen verran pitkä, että pysähdyimme ensiksi Jyväskylään yöksi. Valitsimme uudehkon hotellin, koska oirehdin helposti sisäilmaongelmista. Lapset riemastuivat leikkihuoneesta, ja minä pehmoisista kylpytakeista.

Aamiainen on silti hotelliyöpymisten kohokohta. Olin jo huonetta varatessa luetellut ruokavaliomme, ja meille luvattiin jokaiselle sopivaa aamiaista. Aluksi aamiaissalissa kiertely minua ja Esikoista hymyilyttikin, koska hyvin paljon gluteeniton -kylttejä näkyi. Lisäksi jopa lihapullat olivat Esikoiselle sopivia, munattomia ja gluteenittomia! Gluteeniton leipäpöytä tuotti kuitenkin hieman huolta, koska missään ei lukenut leipien, keksien ja pullien sisällystä. No, saimme itse kokin paikalle ja aloitimme kysymystulvamme. Leivissä oli kaikissa muissa paitsi näkkärissä kauraa, mikä karsi Kuopuksemme vilja-allergioineen. Pullassa (se mikä oli jäljellä) oli kananmunaa. Ehdoton ei Esikoiselle. Yhdet keksit oli tuttuja kaupan keksejä, joita Esikoinen pystyi syömään. Kaurapuuroa sai puhtaasta kaurasta. Se oli kivaa!

Lihapullat sijaitsivat munakokkelin vieressä, joten kokinkin mielestä ne saattaisivat olla hieman riskialtista ruokaa Esikoiselle. Meille luvattiin lämmittää erikseen näitä lihapullia, jee!! Siinä kun, sitten jatkoin "pelotteluani" viljattomalla Kuopuksella, niin rupesi kokkikin hieman epäröimään. Sain kysymyksen mitä en ole vielä tähän mennessä kuullut, vaikka huhuja olenkin lauseesta havainnut. "Miten ehdoton tuo gluteenittomuus teille on?" Olin hieman hämilläni, ja sopersin vain, että "No, onhan nyt kyse KELIAKIASTA...ja vilja-allergiasta.. Pitää olla sairaan tarkka!" Meille ilmoitettiin sitten ystävällisesti, ettei meille sitten välttämättä mikään lämpimistä tarjottavista sovikaan, koska lämmittävät/paistavat kaiken uunissa, missä paistavat myös itseleivotun gluteenileipänsä. "Siinä jauhot melkoisesti pölisee ja uunia ei putsata..jne...". Olin muutaman sekunnin hiljaa. Aivot löi tyhjää. Esikoinen vieressäni katsoi minua yhtä ihmeissään ja nälissään. Vedin henkeä ja kerroin rauhallisesti, ettei noista gluteenittomista tuotteista sitten saa puhua gluteenittomina, jos jossain vaiheessa tulee kontaminaatiota. Jolloin tuli se toinen lause, mistä olin lukenut keskusteluryhmistä. Puoleeni kumarruttiin ja kuiskattiin vähättelevällä äänellä, että "Nykyään on noita kaikkia gluteenittomia..." ja ilmaan heitettiin näkymättömät lainausmerkit. "Gluteenittomia".

Uh, se näkymättömyysviitta!! Koppakuoriaisen kovahko kuori!! Jotain, millä suojautua tuosta "gluteenittomuudesta". Huokaus. Kyllä, minä olen yksi niistä "gluteenittomista", joilla ei ole keliakiaa tai vilja-allergiaa, ainakaan vielä, sanoo perinnöllisyystieteilijä minussa. Minulla on IBS, jonka vuoksi olen elänyt elämääni hyvin pitkään maha pömpöttäen, turvoksissa, vessan lähettyvillä pysytellen ja kipuillen. Ainoa, mikä minua on auttanut, on siirtyminen viljattomalle ja karsimalla kaikki oireita aiheuttavat ruokavaliostani. Kyllä, minä en (toivottavasti) saa suolinukkaani tuhottua vahingossa nautitulla vehnällä, mutta suolikivut, ummetus/ripuli ja mahan turpoaminen MONTAkymmentä senttiä ympärysmitaltaan, ei nekään ole kivoja oireita. Siksi pyytäessäni luontaisesti gluteenitonta/viljatonta itselleni, toivon sen pyynnön otetattavan todesta. Ei ole tarkoitukseni vähentää omalla gluteenittomuudellani keliakian tai vilja-allergisen ruuan puhtautta. Tämän pitäisi jokaisen ravintola-alan ihmisenkin tajuta.

Täytyy sanoa, että lähdimme jokseenkin mielellämme pois hotellista jatkamaan matkaa Tuuriin. Lihapullat ja lämpimät kasvikset oli loppujen lopuksi meille lämmitetty paistinpannulla, jotta varmasti saimme puhdasta gluteenitonta. Hyviä olivat. Kuopuksen massussa oli aamiaiselta vain vesimelonia ja vähän raejuustoa. Onneksi tottuneena olin pakannut kunnon eväitä mukaan, mitä syötiin sitten hotellihuoneessa. Välimatkalla Ähtärin eläinpuistossa ripisi hieman sadetta niskaan, mutta silti eläimet olivat näkemisen arvoisia. Pikkuhiljaa hotellin aamupala unohtui, kun Tuurin Kyläkaupan gluteenitonta valikoimaa ihailin. Kylmälaukku täytettiin meille ihkauusilla herkuilla ja paluumatka kotiin oli jokseenkin hyväntuulista.

Kotona laitoin piakkoin palautetta hotellille vielä kirjallisena. Sain yhteydenoton ja pahoittelut hyvityksineen. Kuulemma jossain kohtaa on tullut informaatiokatkos. Silti tuo "gluteenittomien" vähättely sattuu edelleen. Jopa niin, että harkitsin HYVIN pitkään ja hartaasti, josko uskaltaisimme lähtä seuraavalle reissulle vielä samana vuonna. Gluteeniton elämä -messut olivat kuitenkin sopiva houkutin. Siellä ei meitä gluteenittomia ja "gluteenittomia" erotella. Keliaakikot, vilja-allergiset ja ihan millä syyllä tahansa gluteenitonta elämää viettävät, ovat siellä yhteisenä rintamana. Siellä ei näy ravintoloitsijoita vähättelemässä gluteenittomuutta. Siellä trendi-sana unohdetaan ja vain huokaillaan ihastuksesta, kuinka vihdoinkin tuntuu, että uusia gluteenittomia tuotteita tulee nopealla tahdilla markkinoille.

Sekä keliaakikkoja, että muita gluteenitonta ruokavaliota noudattavia toivon tapaavani messuilla ilman, että kenenkään tarvitsee laittaa kylttiä rintapieleen, mikä kertoisi syyn gluteenittomuuteen. Keliakia, allergia, homeoireileva, suolistosairauksesta kärsivä, gluteeniyliherkät...ihan kaikki gluteenittomat ja "gluteenittomat" ovat tervetulleita messuille!


Anonymous (ei varmistettu)
97

Teksti Ann-Mari

On ollut ilahduttavaa huomata kuluneiden neljäntoista keliaakikkolapsen äitinä kokemani vuoden aikana, miten paljon gluteenittomien tuotteiden tarjonta on kaupoissa monipuolistunut. Uutta Keliakia-lehteä selaillessani löysin sieltä niin gluteenittomat kananuggetit (joita silloin neljätoista vuotta sitten jo kaipasin!) kuin kaikki ihanat leivonnaiset ja piirakkapohjat, joita saa valmiina pakastealtaasta. Miten helppoa, vai mitä?

Tästä saamme varmasti kiittää niin Keliakialiiton uutteraa työtä kuin pientä onnenkantamoitakin. Gluteenittomuus on nyt nyt niin iso trendi, että tuoretuotteet viedään monessa kaupassa ihan käsistä.

Hinnatkin ovat tarjonnan laajentumisen myötä tulleet ilahduttavasti hieman alas, ja tästä kuuluu kyllä iso osa Lidlille. Sieltähän saa riisimuroja ja kotimaisia kaurahiutaleita gluteenittomana, ja miten edullisesti!

Reseptejäkin löytyi uudesta Liedellä-lehdestä, jonka nappasin kaupan kassalta. Tuunasin sieltä löytämääni Sitruunaisen omenakakun reseptiä hieman, ja näin herkulliselta se näytti. Ja uskokaa pois, vielä herkullisemmalta se maistui. Omenat voisi mielestäni hyvin korvata myös vaikka päärynöillä.

Vaikka tuorehyllyltä ja pakastealtaasta löytääkin jo yhtä sun toista, teen minä leivonnaiset mielelläni itse. Sillä sekin on ihan helppoa. Maukasta marraskuuta!

 

Gluteeniton sitruunainen omenakakku

10 annosta / 30 min + 45 min

2-4 hapanta omenaa tai päärynää

½ sitruunan mehu

4 kananmunaa

1 1/4 dl sokeria

2 dl maissijauhoja

1 tl leivinjauhetta

250 g turkkilaista jogurttia (laktoositon)

½ sitruunan mehu ja kuori

Päälle:

2 rkl hunajaa

2 rkl hasselpähkinärouhetta

 

Vuoraa irtopohjavuoka (halk. 24 cm) leivinpaperilla.

Leikkaa pestyt omenat/päärynät viipaleiksi ja viipaleet kahteen osaan. Kääntele joukkoon sitruunamehu.

Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa sitten keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon maissijauho-leivinjauhoseos siivilän lävitse, sitten jogurtti, sitruunankuori ja -mehu. Nostele valkuaisvaahto taikinaan kevyesti käännellen.

Kaada taikina vuokaan. Painele hedelmäpalat taikinan pinnalle. Valuta omenien päälle hunajaa ja ripottele päälle pähkinärouhe.

Kypsennä kakkua 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Varmista kypsyys cocktailtikulla. Kakku kohoaa uunissa, mutta laskee hiukan uunista oton jälkeen.

Ripottele halutessasi päälle tomusokeria. Nauti vaniljakastikkeen kanssa.