Siinä missä diagnosoimaton keliakia toi lapsellemme liiallisen ulostamisen tarpeen (lue aiempi teksti Aavan keliakia), on gluteeniton ruokavalio tuonut pahan ummetuksen. Se ei ole mikään pikkujuttu.

Lapsen ummetusta ei välttämättä heti huomaa. Työ, koulu, päiväkoti ja harrastukset täyttävät arjen. Kun lapsia on monta ja hommaa riittää aamusta iltaan, ei välttämättä huomaa, jos pyyhkimään-kutsua ei kuulukaan. Sitä paitsi kun päiväkodissa on monta hoitajaa ja kotona kaksi vanhempaa, ei tule pohdittua sitä, onko lapsi käynyt vessassa vai ei, kuka on pyyhkinyt viimeksi. Pitäisi pitää tarkkaa kirjanpitoa.

Vuosi sitten huhtikuussa lapsen pissa alkoi haista voimakkaasti. Kävin kysymässä tk:n tiskiltä neuvoa. "Lapsi juo liian vähän", sanottiin. Niin juokin. Yritimme tehostaa juoman antamista ja jopa juomisen pakottamista pienessä määrin.

Kesäkuussa minulle riitti. Vaadin saada lapselle lähetteen pissanäytteeseen. Siitä se sitten alkoi, pissatulehdushelvetti. Tai ei nyt helvetti, mutta kummitustalo vaikka.

Pian kuusi vuotta täyttävällä lapsellamme on ollut pissatulehdus nyt katkeamatta siitä kesäkuusta asti. Kuuri, kontrolli, yhä tulehdus, onko kuumetta, ei, no seuraillaan. Kuume, tulehdus, kuuri, kontrolli, yhä tulehdus, munuaisaltaan tulehdus, +41,2 c lämpöä. Ja niin edelleen.

Kävimme tammikuussa Taysissa jatkuvien tulehdusten vuoksi. Lääkäri kysyi heti, onko lapsella ummetusta. Niin no, ehkä, taitaa olla, pohdimme. Koska röörit ovat pienet, vaikuttaa kaikki kaikkeen.

Ummetusta, tuhrintaa, ulostebakteereja, pissatulehdus. Jatkuva kierre, jota nyt alkuvuoden olemme yrittäneet hoitaa. Lapsella on Pegorion käytössä, minkä vuoksi hän tuhrii yhä enemmän. Tämän vuoksi hänelle on jatkuva pissatulehduksen estolääkitys. Pissa on housussa koko ajan.

Syksyllä eskariin menevä lapsi ei ole vielä kuiva. Vessa-asia on vaikea koko perheelle, erityisesti hänelle itselleen. Olemme taistelleet näiden vessa-asioiden kanssa jo vuodesta 2014 asti eikä loppua näy. Voin kertoa, että olemme yrittäneet kaikkemme ja ottaneet kaiken avun vastaan.

Halusin vain kertoa, että diagnoosi ja gluteeniton ruokavalio ei ole suoraan oikotie onneen. Muistakaa vesi, muistakaa kuidut. Tarkkailkaa, koska ja kuinka usein vessasta kuuluu "pyyhkimään!" Jos ei kuulu joka päivä tai joka toinen päivä tai viikkoon tai kahteen, toimikaa!