Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
2

Tämä tapaus ei sattunut minulle itselleni, vaan eräälle toiselle opiskelijakeliaakikolle. Hän ehdotti, että voisin kirjoittaa siitä blogiin ja totesin, että miksi ei. Tarina oli sen verran uskomaton ja muistuttaa painokkaasti siitä, miten varovaisia saamme aina olla gluteenittomuuden suhteen. En mainitse tekstissä yliopiston tai ravintolan nimeä, mutta toivon tarinan herättävän jokaisen pohtimaan, olisiko itse osannut välttää gluteenin vastaavassa tilanteessa.

Hälytyskellot soivat

Lämmittää aina mieltä nähdä ruokalistalla jokin hyvältä vaikuttava ruoka, ja erityisesti se yksi kirjain siellä perässä: G eli gluteeniton. Mutta aina tuo merkintä ei takaa sitä, että annos olisi oikeasti gluteeniton. Opiskelija oli ajatellut G:n tarkoittavan tässä ruoassa gluteenitonta, koska sitä se oli ennenkin tarkoittanut kyseisessä yliopiston ravintolassa. Hän tilasi ruoka-annoksen grillin puolelta, missä ruoat ovat vähän hintavampia (grilliruoka 4,95e, tavallinen ruoka 2,60e opiskelijakortilla). Opiskelija teki tilauksen ja jäi odottamaan sen valmistumista. Vaan heti, kun opiskelija palasi hakemaan tilaustaan ja näki annoksen leivitetyt kalapalat, jotka näyttivät liian tummilta ollakseen gluteenittomia, epäilys iski. Onneksi, sillä kysyttyään grillin työntekijältä leivityksestä, työntekijä kävi kysymässä asiaa kokilta ja kävi ilmi, että kalat eivät todellakaan olleet gluteenittomilla jauhoilla leivitettyjä.

Ruokalistan hämäävä G

Opiskelija kertoi, että listalla ruoka oli merkitty gluteenittomaksi ja kävi yhdessä työntekijän kanssa vielä katsomassa listaa; G ei ollut sieltä minnekään kadonnut tässä välissä. Opiskelija oli maksanut annoksensa, joten grillin työntekijä kutsui ravintolapäällikön paikalle. He pohtivat yhdessä opiskelijan kanssa, miten korvaisivat annoksen, jota hän ei voinutkaan syödä. Ruokalistan G sutattiin piiloon. Hyvitykseksi opiskelija sai hakea tavallisen ruokalistan linjastolta uuden ruoan, ja koska grilliannos oli kalliimpi, opiskelija sai lisäksi ilmaisen kahvin kahvilasta.

Luulisi tarinan päättyvän tuohon, eikös? Opiskelija lähti hakemaan uutta kalaruokaansa toiselta linjastolta, vain todetakseen, että henkilöstön gluteenittomaksi lupaama ruoka ei ollutkaan merkitty gluteenittomaksi linjastolla. Jälleen opiskelijan oli palattava samojen työntekijöiden luokse ja kysyttävä vielä kerran: onko tämä kala varmasti gluteenitonta?

Kokenut silmä pelasti gluteenilta

Kysymys käynnisti seuraavanlaisen tapahtumasarjan: työntekijät tarkistivat kokkien selostelistaa kyseisen ruoan sisällöstä. Ruoka olisi sen mukaan gluteenitonta. Varmistuakseen asiasta työntekijä kuitenkin soitti vielä pääravintolaan ja varmisti asian sieltä. Samalla selvisi, että virhe ruoan allergeenitiedoissa oli syy siihen, miksi kalaruokaa ei ollut merkitty linjastolla asianmukaisesti gluteenittomaksi. Opiskelija sai lisähyvityksenä muutaman lounaslipun. Tapauksen selvittely vei aikaa puoli tuntia.

Yleiseltä ruokalistalta poistettiin tapauksen myötä grillin ruoka-annokset, jolloin ruoat näkisi vasta grillin luona. Grilliannokset kuitenkin palasivat ennen pitkää yleiselle ruokalistalle, koska on helpompaa katsoa jo siltä listalta, ottaako tavallisen ruoan vai grilliruoan. Opiskelijalta pyydettiin, ettei hän tekisi asiasta kovin paljon reklamaatiota. Opiskelija totesi työntekijöille, että ainoa asia, mikä pelasti hänet gluteenin syömiseltä, oli hänen harjaantunut silmänsä ja vuosien kokemus keliaakikkona olemisesta. Sen sijaan vasta diagnosoitu keliaakikko tai gluteenia muuten välttävä henkilö olisi saattanut uskoa grillin kalaruoan gluteenittomaksi, koska ruokalistassa niin luki. Hän ei ehkä olisi alkanut epäillä leivityksen väriä. Toisaalta kokenutkin olisi saattanut erehtyä; en osaa sanoa, olisinko esimerkiksi itse mennyt tarkistamaan asiaa leivityksen värin perusteella, vai olisinko huomannut vasta kalaa syödessäni maussa jotain epäilyttävää. Vai olisinko alkanut epäillä syöneeni gluteenia vasta tuskaillessani illalla vatsani oireilua.

Aina on parempi kysyä ja varmistaa kuin katua ja oireilla

Joskus tuntuu turhauttavalta kysyä työntekijöiltä, onko tämä, tuo ja se ruoka varmasti gluteeniton. Se on kuitenkin ainoa keino rauhoittaa oma mielensä. On mukavampaa syödä, kun ei tarvitse samalla pohtia, olihan tämä nyt varmasti ja ei kai vain tämä riisi ole sittenkin taas ohrasuurimoita? Yllä kertomani tapaus palasi mieleeni, kun näin tänään oman yliopistoni ravintolan linjastolla pienen lappusen: "älä käytä pastakauhaa ottaessasi muita ruokia". Pastakauhaa, vaikka riisille ja perunoille on omatkin kauhansa. Tällaisen lapun ilmestyminen saa miettimään ruokien puhtautta - jälleen kerran.


0

Hello kaikki!

Edellisestä kirjoituksestani onkin jo vierähtänyt muutama kuukausi, pahoittelut tästä heti alkuun. Moni asia on muuttunut tässä välissä, ihan kaupunkia ja maata myöten.

Vajaa pari kuukautta sitten vaihdoin valuuttaa ja kieltä suoraan lennosta. Sain loppuvuodesta tiedon, että minut on hyväksytty vaihto-opiskelijaksi Iso-Britanniaan kevään ajaksi. Parin kuukauden panikoinnin, paperisodan sekä jännityksen saattelemana koitti se kaunis tammikuinen päivä, kun oli aika kääntää nokka kohti Cornwallia. Vaikka tuntui kauhealta jättää Suomi ja kaikki läheiset jälkeeni, odotin innolla mitä kevät tuo tullessaan.

Tämän kevään ajan asun siis Falmouthissa, Cornwallissa. Falmouth on pieni, reilun 20 000 asukkaan satamakaupunki Etelä-Cornwallissa. Vaikka kaupunki huokuukin perinteikästä, englantilaista maaseutufiilistä, yllätyin, kuinka paljon alueella on nähtävää ja koettavaa. Upeat merimaisemat ympäröivät aluetta, mielettömät ulkoilu- ja urheilumaastot takaavat unohtumattomia elämyksiä ja kävellessä kaupungin läpi voi tuntea aidon brittiläisen tunnelman pienine kahviloineen ja pubeineen. Vaikka täällä sataa useita kertoja viikossa, korvaavat suotuisammat päivät tästä aiheutuneen harmin.

Jos Cornwall alueena kiinnostaa ja haluat päästä kokemaan muuta kuin perinteistä Lontoota, on Falmouth ja sen lähikaupungit ehdottomasti kokemisen arvoisia. Tässä mun 5 vinkkiä, mitä kokemisen arvoista alueella on:

 

1. Gyllyngvase Beach ja alueen vaelluspolut: Falmouthin suurimmalla ja suosituimmalla rannalla on kaikkea: surffausta, vesiurheilua sekä viihtyisä ravintola/kahvila Gylly Beach. Aitoa paikallista henkeä parhaimmillaan. Alueella on myös muita pienempiä rantoja sekä kävelypolkuja rantaviivaa pitkin, jotka jättivät ainakin meikäläisen sanattomaksi. Alueesta äärimmäisen kiinnostavan tekee myös voimakas vuorovesi-ilmiö, jolloin osan aikaa päivästä pääsee kävelemään pitkälle merenpohjaa pitkin.

2. St. Mawes: Falmouthin vastarannalla sijaitseva pieni kaupunki, joka tarjoaa idyllistä merimaisemaa sekä tuo mieleen Kreikan saariston. 20 minuutin lauttamatkan päässä Falmouthista sijaitseva kohde on vierailun arvoinen kaikille, jotka nauttivat pitkistä maisemakävelyistä sekä rauhallisesta miljööstä. Lautta St. Mawesille kulkee ympäri vuoden ja matka edestakaisin kustantaa vain £9.

3. Pendennis Castle, Falmouth: Keskiaikainen linna mahtavilla merinäköaloilla. Historiallisesti kiinnostava sekä kokemisen arvoinen vierailukohde.

4. Truron kaupunki: Cornwallin ”pääkaupunki” tarjoaa sopivassa suhteessa kulttuuria, ostosmahdollisuuksia sekä idyllisiä pikkukatuja. Erityisesti Truro Cathedral on käymisen veroinen.

5. Eden Project, St. Blazey: Ennennäkemätön kasvitieteellinen puutarha, joka lyö ällikällä. Hieman pidemmän matkan päässä oleva turistikohde on hintansa väärti. Kyseessä on kasvihuonekompleksi, joka koostuu kahdesta jättiläismäisestä kasvihuonekuvusta. Toisen sisällä on välimerellinen ilmasto ja kasvillisuus ja toisen sisällä sademetsä.

 

Missä Tesco, siellä gluteeniton ruokailija

Teitä kaikkia varmasti kiinnostaa se fakta, miten olen selvinnyt täällä gluteenittoman ruokavalion kanssa. Ja ilokseni voin myöntää, että se on ollut helpompaa kuin olin alkujaan ajatellut.

Falmouthissa on kaksi Tescon myymälää, jotka tarjoavat suuret valikoimat gluteenittomia tuotteita. Tarjolla on samoja tuotteita, mitä Suomessa esimerkiksi Prismat Tescolta myyvät. Leipä-, mysli- ja jälkiruokavaihtoehtoja on runsaasti ja hintataso on hieman Suomen tasoa edullisempi. On ollut hienoa myös huomata, kuinka hyvin gluteenittomuus alueella tunnetaan. Lähes jokainen ravintola ja kahvila tarjoaa jotain gluteenitonta syötävää turvallisesti. Usein tästä ei edes aiheudu lisäkustannuksia, mikä on ollut pelkkää plussaa. Tarjolla on niin pizzaa, burgereita kuin brittiläisten suosimia sandwichejä, täysin gluteenittomasti. Ruokalistoissa lukee useimmiten automaattisesti, mikä on mahdollista saada gluteenittomana. Henkilökunta tuntee myös aiheen hyvin ja osaa auttaa valitsemaan itselle sopivan ruokalajin menulta.  

Ainoat paikat, jotka ovat tuottaneet pienoisen pettymyksen täällä ruokaillessani ovat suuret pikaruokaketjut, tai ainakin osa niistä. Omakseni pettymyksekseni jouduin huomaamaan, että esimerkiksi McDonald’s ja KFC (Kentucky Fried Chicken) eivät tarjoa mitään gluteenitonta ranskalaisten lisäksi. Erityisesti Mäkkäri oli yllättävä, koska Suomessa sen listoilta voi tilata mitä tahansa gluteenittomana. Ison pettymyksen saattelemana sain myös huomata, ettei minulla ole asiaa nauttia paikallisista, cornwallilaisista herkuista eli Fish & Chipsistä ja Cornish Pastyista. Positiivisena uutisena voin kuitenkin kertoa, että jos pikaruokaketjujen murkinoita halajaa, ainakin Domino’s sekä Pizza Express tarjoavat gluteenittomia pizzoja listoillaan.

Tässä Kasperin viisi ravintolasuositusta Falmouthissa vieraileville gluteenittomille syöjille:

 

1. The Stable: Kaupungin parasta pizzaa! Tarjolla myös hienompaa ruokaa. Paikkana erittäin tunnelmallinen.

2. Harbour View: Hienompaan syömiseen soveltuva ravintola merinäköalalla. Ruoka maistuvaa.

3. The Meat Counter: Paikallinen burgerimesta, joka ehdottomasti kokemisen arvoinen. Pieni ravintola tarjoaa street food -tyylisiä annoksia, myös gluteenittomana. Maanantaisin ravintola tarjoaa burgerit halvemmalla, joten tätä kannattaa suosia heti viikon aluksi.

4. CRIBBS: Karibialainen ravintola, jonka lista kuulostaa aluksi erikoiselta, mutta ruoka oli positiivinen yllätys. Erittäin hyvää ja monipuolista syötävää. Tietoa gluteenittomista vaihtoehdoista saa kysyttäessä, henkilökunta auttoi löytämään sopivia vaihtoehtoja mielellään.

5. Cavendish Cornish Coffee: Kävelykadun ytimessä oleva kahvila, josta saa kaupungin parhaan kahvi-sandwich -kombon. Viihtyisä, rento 70-luku -henkinen paikka, jonka listalla myös gluteenittomia leipiä.

Yhteenvetona sanottakoon, että vaihtoaikani Britanniassa on sujunut paremmin kuin aluksi kuvittelin ja olen nauttinut kokemuksesta täysillä. Vielä pari kuukautta jäljellä ennen Suomeen paluuta.

 

Oletko koskaan käynyt Cornwallissa tai onko haaveissasi ollut matka eteläisempään Englantiin? Kerro kommenteissa! Vastaan myös mielelläni kysymyksiin, jos aikeissa on matka tälle suunnalle.

Mukavaa alkavaa kevättä kaikille!

 

- Kasper


0

Muutama kuukausi on mennyt edellisestä blogikirjoituksestani. Opiskelu, työharjoittelu päiväkodissa ja joululoman alussa podettu pitkä flunssa ovat vieneet aikaani enemmän tai vähemmän. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua; keliakiadiagnoosin voi nykyään saada verikokeen perusteella. Pidän sitä hyvänä asiana, sillä oletettavasti tutkimukseen menemisen kynnys madaltuu, kun tähystykseen ei välttämättä olekaan tarvetta mennä. Lisäksi diagnoosin saamiseen kuluva aika saattaa lyhentyä. Kuinka kauan te odotitte omaanne? Minullahan siihen meni melkoisen kauan. Tai sitten vain muistelen, että meni. En ole enää ihan varma ajankulusta, siitä on niin kauan, kun koulussa lääkäri katsoi kyynärvarsiani ja sanoi, että näyttää ihokeliakialta. Ehkä omalla kohdallani diagnoosin saamisessa kesti sen vuoksi kauan, että aluksi lähdettiin tutkimaan iho-oireita ja sen jälkeen vasta-ainearvoja ja ohutsuolen nukan kuntoa.

Saattaa sisältää myöhästyneen jouluaiheen

Jouluna päätin olla syömättä Fazerin suklaita Saattaa sisältää-merkinnän vuoksi. Muistelin edellisiä jouluja ja minusta tuntui, että vatsani ei tuolloin ollut ihan oma itsensä. Söin siis pelkästään Pandan suklaita ja oloni pysyi normaalina koko joulun, ellei loman alussa iskeneen flunssan jälkeistä pitkää nuhaa lasketa. Olen siis jo aiemminkin alkanut vältellä Saattaa sisältää-tuotteita, joita ei suositella ihokeliaakikoille. En ole huomannut merkittävää muutosta ihollani, mutta toisaalta ihoni alkaa jo olla niin hyvässä kunnossa, tai ainakin se on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ihokeliakian ja prurigon ollessa pahimmillaan. Kenties en vain kiinnitä enää huomiota pieniin iholla tapahtuviin asioihin? Joka tapauksessa, Fazerin suklaat ja muut Saattaa sisältää-tuotteet ovat saaneet jäädä.

Olisin halunnut tehdä joulutorttuja, mutta kaupassa ei ollut ensimmäistäkään gluteenitonta lehtitaikinapakkausta. Jos kotikuntani pieni kauppa olikin niitä valikoimaansa tilannut, en ehtinyt nähdä niistä vilaustakaan. Pitää yrittää ensijouluna muistaa hankkia niitä pakastimeen. Vaikka sitten jo lokakuussa, niin en jää ainakaan ilman!

Maitokokeilu

Toinen merkittävä ihoni kuntoon vaikuttanut tekijä oli hieman yllättäen maito. Epäilen, että kasvoillani tapahtui jotain aknen tapaista eräänä menneenä kesänä, jolloin ihoni kunto oli niin huono, että minun piti ostaa apteekista aknen hoitoon tarkoitettu puhdistusgeeli. Tai sitten prurigo oli päättänyt iskeä minua suoraan kasvoihin. Se olisikin ollut ensimmäinen kerta. Suupielieni lähellä olevat poskien alueet olivat huonoimmassa kunnossa; ihon alla tuntui kyhmyjä ja paukamia. Tuon kesän jälkeen äitini alkoikin puhumaan maidon jättämisestä pois. Aluksi olin ideaa vastaan, koska olin jo joutunut keliakian myötä luopumaan paljosta. Ajatus maidostakin luopumisesta ärsytti. Tänään olen vain kiitollinen siitä, että äiti ylipuhui minut ja suostuin maistamaan kaurajuomaa. Totesin kuitenkin, että en halua alkaa täysin maidottomaksi, mutta suostuin kokeilemaan maidon juomisen lopettamista. Opettelin sen sijaan juomaan gluteenitonta kaurajuomaa, sillä jostain kumman syystä kaipasin jotain maitoa etäisesti muistuttavaa. Aloitin GoGreenin kaurajuomalla, mutta koska sen valmistus on hiljattain lopetettu, vaihdoin Juustoportin gluteenittomaan kaurajuomaan. Kummankin makuun on ollut totutteleminen, mutta nykyään ne kyllä maistuvat. Oatlyyn ja Alproon en koske, koska ne eivät ole täysin gluteenittomia. Puhtaasta kaurasta tehtyjen kasvipohjaisten juomien osuus on valitettavan pieni markkinoilla.

Tämän kokeilun pohjalta näyttää siltä, että maidon juominen on minun osaltani ohi; vaikutus ihoni kuntoon on ollut äärimmäisen positiivinen, erityisesti kasvojeni iho on rauhoittuinut merkittävästi. Prurigon oireiden, eli iholle nousevien pienten "kyhmyjen", voimakkuus on maidon juomisen lopettamisen myötä lieventynyt. Ihoni tuntuu yleisesti ottaen rauhallisemmalta ja näyttää yhä enemmän tavalliselta. Pysyviä jälkiä on jäänyt, mutta ne eivät minua haittaa. Ne ovat vain osa minun tarinaani. Vatsani ei ole tuntunut erilaiselta, joten maito ei kai ole vaikuttanut sen hyvinvointiin. Syön yhä maitotuotteita, mutta en juo maitoa sellaisenaan. Kerran tuli ainakin testattua, mitä ihoni sanoo maidosta nykyään; join lasillisen maitoa muutamana päivänä, ja täytyy sanoa, että se jäi viimeiseksi kerraksi. Ihoni reagoi maitoon vielä pitkään tuon uhkarohkean kokeen myötä. (Allergiasta ei ole kyse.)

Maito voi vaikuttaa ihon oireiluun, joten jos et ole vielä kokeillut jättää sitä ruokavaliosta edes sen maitolasin verran pois, niin suosittelen antamaan sille mahdollisuuden. Eihän sitä muuten voi tietää, onko muutoksella vaikutusta. (Muistutan vielä, että ihokeliakia ei ole minun ihoni ainoa sairaus ja ongelma, joten en voi sanoa, vaikuttaako maito juuri ihokeliakiaan.)

Gluteeniton on hyvää

Keliakian ja ihosairauksien kanssa eläminen on jatkuvaa uuden kokeilua. Kaupassa sitä innostuu, kun löytää leipähyllystä mahtavan kokoisia ja muhkeita kaurasämpylöitä (Vuohelan Herkun Kotisalon gluteeniton kaurasämpylä ja Hannun 100% gluteeniton puhdaskaurasämpylä ovat uusi rakkauteni). Kerran olin kaupassa keliaakikkokaverini kanssa ja tutkimme leipävalikoimaa haltioituneina: kokeile, miten pehmeä leipä ja katso tätäkin, tämä on hyvää, minä pidän tästä. Nykyään maksan mieluummin vähän enemmän mielestäni hyvästä ja maistuvasta leivästä, vaikka niitä saakin kappalemäärältään vähemmän per pussi kuin esimerkiksi viipaleleipiä. Ravintoarvo ja kuidun määrä ovat myös tärkeitä tekijöitä leivän valinnassa. Toinen kaverini on kokeillut gluteenittomuutta epämääräisten oireiden vuoksi (keliakiaa ei todettu syyksi). Hän on myös ihastunut Kotisalon kaurasämpylöihin. Kaveri kertoi odottaneensa, että gluteenittomat ruoat ja erityisesti leivät olisivat kuivia ja mauttomia, mutta oli ilokseen todennut, että asia ei ole niin! Gluteeniton maistuukin hyvältä. Erilaiselta, mutta hyvältä. Kiitos gluteenittomat tuoteperheet, jatkakaa samaa malliin.

Gluteenittomien leipien hyllyiltä lähdettyämme kuljimme tavallisten leipien ohi ja mietimme, että kylläpä vehnää käytetään paljon ja kaikessa. Vaaleita vehnäleipiä toisensa perään hyllykaupalla. Pullaleiviksi niitä melkein voisi kutsua, tai ainakin mielikuvani vehnäleivästä ja vehnäpullasta ovat jostain syystä alkaneet yhdistyä. En oikeastaan kaipaa vehnää takaisin ruokavaliooni. Vaikka keliakiani mystisesti katoaisi tai parantuisi, en usko, että alkaisin syödä taas vehnää. Vehnän välttämisestä on hyötynyt moni ihminen, jolla ei ole keliakiaa. Vaikka ohutsuoleni ei olisi moksiskaan, en ole varma, miten vatsani reagoisi viljojen comebackiin.

 


Sivut