Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
0

Asiantuntevaa palvelua kalaravintolassa

Ennen matkaa etsimäni tiedon pohjalta Kööpenhamina ei vaikuttanut keliaakikolle parhaimmalta vaihtoehdolta. Odotin, että saisin selvittää gluteenittomuutta ja keliakiaa ravintoloissa kielikäännöslappuni kanssa. Kävi kuitenkin niin, että selvisin ihan hyvin ilman kielikäännöksen näyttämistä. Jo ensimmäisenä iltana kävimme Kødbyens Fiskebar-nimisessä kalaravintolassa, joka oli kävelymatkan päässä hotellistamme. Saimme ilman varausta paikat baaritiskin äärestä ja pääsimme tutkimaan menua. Kysyin ensin työntekijältä, tarjoavatko he gluteenitonta ruokaa ja näytin kielikäännöstä puhelimestani, koska olin unohtanut tulostetun version matkalaukkuuni. Työntekijä totesi, että hän ei puhu tanskaa, mutta tietää kyllä, mitä gluteeniton tarkoittaa. Hän myös kysyi, onko minulla keliakia ja sanoi sitten, että täältä löytyy kyllä vaihtoehtoja minulle. Tilasimme äitini kanssa samanlaiset annokset pannulla paistettua kummeliturskaa, perunoita ja kasviksia. Annos oli kaikin puolin loistava maultaan ja kooltaan. Ruoan mukana tuli gluteeniton leipä. Se oli pieni, lämmin ja vasta leivottu. Mukana oli maustevoita. Leipä oli parasta, mitä olen ikinä maistanut! Se olisi saanut olla kaksi kertaa isompi. Ei, olisin halunnut kokonaisen leipäpitkon sitä mukaani.

Ravintolan ikkunassa ei turhaan komeillut julisteita, joissa luki "Michelin Guide recommends". Tähtiä, tähtiä. Annoksen hinta oli 265 kruunua eli 35,50e (laskettu 21.6.2019). Niin tasokkaasta ruoasta voin kyllä maksaa useamman kympin. Ennen tilausta googletin tietoja kummeliturskasta. Se on ilmeisesti hyvin suosittu ja arvostettu ruokakala herkullisuutensa ja ravintoarvojensa vuoksi. Jos siis näette ulkomailla kalaravintolassa englanninkielisessä menussa kalan nimeltä hake, maistakaa ihmeessä.

Pientä epäilyä pitsan suhteen

Toisen keliaakikon kokemuksen pohjalta päätimme metsästää pitserian nimeltään Gorm's. Kyseisen ketjun ravintola löytyy Kööpenhaminassa muun muassa lentokentältä, Tivolista ja Nyhavnista. Toisena iltana söimme pitsat Tivolin Gorm'sissa, jonka löytäminen alkoi jo tuntua mahdottomalta! Google maps ei näyttänyt pitserian sijaintia tarkasti. Etsimme paikkaa Tivolin puistoalueen sisäpuolelta (sinne piti maksaa pääsymaksu). Tivolissa on monikerroksinen rakennus täynnä erilaisia ravintoloita: Food Hall. Gorm's löytyi lopulta ensimmäisestä kerroksesta, kun kävelimme oviaukon ovi ja näimme molemmat vilaukselta oikean nimikyltin. Tivolin Gorm's on pieni, mutta palvelu oli hyvää. Pitsoja tekemässä ollut nainen totesi, että he kyllä tekevät myös gluteenitonta pitsaa, mutta kuten Suomessakin, he eivät voi taata sataprosenttista gluteenittomuutta. Esimerkiksi Kotipizzan menun alareunassa lukee pienellä sama juttu, syynä ravintolaolosuhteet. Päätin kuitenkin kokeilla ja vitsailin työntekijälle, että tulen sitten takaisin, jos sairastun. Tilasin Salumi-pitsan (120 kruunua), jossa oli tomaattia, mozzarellaa ja mukavan tulista "Ventricina"-salamia.

Seurasimme pitsojen valmistusta pöydästämme käsin. Gluteenittoman pitsan kanssa oltiin varovaisia. Pitsa oli hyvää ja reunat rapeita. Pohja oli ohut, mutta maistuva. En saanut pitsasta oireita, joten mahdollinen gluteenialtistus oli hyvin pieni. Kolmantena päivänä kävimme kiertämässä Nyhavnin ja katsomassa Pienen merenneidon patsasta. Emme jaksaneet etsiä uutta ravintolaa, joten menimme Nyhavnin Gorm'siin syömään jälleen pitsaa. Siellä tilat olivat isommat ja enemmän ravintolamaiset. Saimme syömiseen aikaa tunnin, sillä paikka oli varattu sen jälkeen aivan täyteen. Lupasimme lähteä ennen sitä, joten pääsimme pöytään. Tilasin samanlaisen pitsan ja se oli jälleen hyvää ja oireetonta. Kummassakaan pitseriassa minulla ei ollut tarvetta näyttää kielikäännöstä. Kohdalleni osuneet työntekijät ja ravintolat olivat hyvin tietoisia gluteenittomasta ruoasta.

Pienet ruokakaupat ja hajanainen valikoima

Välipalaa ja iltapalaa kävimme ostamassa Irmasta ja 7-elevenistä, pienistä ruokakaupoista. Kooltaan ne olivat ehkä keskikokoisen R-kioskin luokkaa. Gluteenittomat tuotteet oli merkitty G-logolla, mutta niitä löytyi kaupoista todella vähän. Ilahduin suuresti Semperin suklaakeksipaketista Irmassa. Toivoin löytäväni tavallisia jogurtteja, mutta sellaisia kaupoissa ei näytetty myyvän. Äiti osti Skyr-rahkoja, minä taas juotavia jugurtteja tutkittuani ensin tarkasti niiden sisällöt. Starbucksin kylmäkahvit olivat myös tervetulleita. Täytyy sanoa, että Irman luomubanaanit olivat erittäin hyviä. Kööpenhaminassa näki paljon mainontaa ekologisuudesta ja luomusta, mutta muovipusseihin pakatut luomubanaanit olivat vähän ristiriidassa niiden kanssa.

Gluteeniton elämä Kööpenhaminassa on hyvin erilaista kuin Suomessa

Sellaisen vaikutelman muutaman päivän reissullamme sain. Toki minulta jäi paljon ruokapaikkoja, kauppoja ja leipomoita näkemättä, mutta kaipasin kovasti Suomen kauppoja täynnä gluteenittomia tuotteita. Aamupalan söimme aina hotellin buffetissa, missä minulle tuotiin keittiöstä gluteenitonta leipää kysyttäessä. Leivän päälle oli laitettavissa juustoa, salamia, kinkkua, kalkkunaa ja nutellaakin.

Kolme päivää Kööpenhaminassa oli kaupunkilomaksi riittävän pitkä. Ehdimme nähdä Den Blå Planet-akvaarion, jossa ei ollut tavallista kioskia, josta saisi kätevästi ostettua esimerkiksi jäätelöä, vaan oikea ravintola pöytävarauksineen. Kävimme katsomassa Nyhavnin lisäksi kuninkaallista Amalienborg-linnaa, kiertämässä Tivolin sekä kävelemässä Strøget street-ostoskadulla. Käveltyjä kilometrejä kertyi useita kymmeniä. Paikalliset bussit ja junat olivat käteviä, kunhan jaksoi säätää lippuautomaatilla (kaikissa ei toiminut pankkikortti) ja piti itsensä kartalla Googlen avulla. Enpä olisi halunnut lähteä seikkailemaan bussilla ja junalla ilman Googlea.

Matkustaminen on kivaa, mutta joskus olisi ihanaa olla ulkomailla ilman huolia siitä, mitä syö.


0

Viikon päästä lähden äitini kanssa muutamaksi päiväksi Tanskan Kööpenhaminaan. Ajattelin, että Tanska olisi muiden Pohjoismaiden tavoin helppo kohde keliaakikolle. Googlailin tietoja ja kokemuksia ja vastaani tuli osumia, joiden mukaan gluteenittomuus ei välttämättä olekaan aivan niin helppoa Tanskassa. Kuitenkin Kööpenhaminassa ollaan hyvin tietoisia gluteenittomuudesta. Esimerkiksi sivustolla happyceliac.com kerrotaan, että ravintoloissa saatetaan tarjota gluteenitonta ruokaa, mutta se ei aina olekaan täysin gluteenivapaata. Trendidieetiksi noussut gluteenittomuus on vaikuttanut ravintoloiden tarjontaan, mutta se voi asettaa haasteita keliaakikolle. Samalla sivustolla kerrotaan ravintoloista, jotka ovat omistautuneet nimenomaan gluteenittomalle ruoalle. Nykyään on mahdollista etsiä jo ennen matkaa keliaakikolle sopivia ravintoloita ja muita vinkkejä, minne kannattaa suunnata.

Tanskan kohdalla huomasin, että on parasta etsiä nimenomaan keliaakikkojen tai keliakiajärjestöjen antamia neuvoja ravintoloista. Karttasovelluksilla voi periaatteessa käydä jo virtuaalisesti paikan päällä katsomassa, mitä miltäkin kadulta löytyy. Siten bongasin pari markettia ja useamman kahvilan läheltä hotellia, jossa yövymme. Löysin myös tiedon siitä, että kaupoissa myydään ainakin Schärin ja Frian tuotteita. On mukavaa löytää hyllyltä tuttuja tuotteita.

Etsi, kysy, varmista, varaudu

Tänään lähetin sähköpostia hotelliin ja kysyin, onko heillä tarjota gluteenitonta leipää aamiaisbuffetissa. Hotellin kuvien perusteella buffetissa on tarjolla runsaasti leikkeleitä, hedelmiä ja juustoa ja leipää. Sain vastauksen jo samana päivänä: kyllä, henkilökuntamme voi valmistaa gluteenitonta leipää pyynnöstä. Tarkkana lähetin vielä kysymyksen siitä, valmistetaanko leipä hotellin keittiössä vai tuleeko se jostain muualta. Siinä sitä taas mietti, meneekö asian kanssa jo liian tarkaksi, mutta kuten hyvin tiedämme: emme voi olla liian tarkkoja ruokamme suhteen. Luultavasti kysyn ielä paikan päällä, onko kaikki muu buffetissa myös gluteenitonta, koska haluan varmistua asiasta. Kokemuksesta tiedän, että gluteenia voi löytyä yllättävistä tuotteista. Aiemmilla matkoilla Itävaltaan ja Kreetalle olen ottanut mukaani leipää Suomesta, ihan vain varmuuden vuoksi. Vähän ehkä huvittaa itseäkin se, että leipä on näin iso kysymys aina matkustaessa. Ilmankin pärjäisi varmasti. Leipä on toisaalta helppo ja täyttävä ruoka, ja koska hotellin buffetissa se on isossa roolissa, toivon gluteenitonta vaihtoehtoa. Seuraavaksi mieleeni ehtikin jo tulla, miten leivän täytteitä otetaan tarjottimilta. Toivottavasti haarukoilla!

Keliakialiiton kielikäännös ja puhelinsovellus matkalla mukana

Tulostin tanskan kielikäännöksen Keliakialiiton sivulta, kuten olen ennenkin tehnyt Tarvittaessa löydän saman käännöksen myös puhelinsovelluksesta, mutta paperinen versio ei tarvitse nettiyhteyttä. Kielikäännöksestä on ollut paljon hyötyä niin Itävallassa kuin Kreetallakin, joten luulisin siitä olevan apua myös Tanskassa. Mieleeni on vain juolahtanut, pitäisikö käännöksessä lukea, että ruoan täytyy olla alusta asti gluteenitonta ja että se ei saa olla kosketuksissa gluteenia sisältävien ruokien kanssa. Matkailukokemuksia lukiessa olen huomannut, että useammalla keliaakikolla on käynyt niin, että esimerkiksi salaatin päältä on vain otettu leipäpalaset pois. Tämähän ei riitä kontaminaation vuoksi. Kielikäännöksessä toki mainitaan, että "en voi syödä pieniäkään määriä".

Ajattelin varmistaa asian niin, että lisäsin kielikäännöksen alle maininnan kontaminaatiosta. Tein siitä sekä englanninkielisen että tanskankielisen version. Tanskankieliseen käytin Google Kääntäjää, toivottavasti natiivit tanskalaiset ymmärtävät sen. Sen vuoksi kirjoitinkin saman tekstin englanniksi. Kielikäännös on hyvä myös kaupassa käydessä: sen ansiosta tunnistan gluteenia sisältävät ainesosat hvede, rug, byg ja havre.

Paras kokemus kielikäännöksen näyttämisestä oli ehdottomasti Itävallan Zell am Seessä, kun tarjoilija meni lappuni kanssa keittiöön ja palasi sieltä itse kokin kanssa! Kokki näytti minulle menusta, mitä ruokia voin syödä (vaihtoehtoja oli PALJON) ja mitä voidaan tehdä gluteenittomana. Hän todellakin teki sen, mitä kielikäännöksessä pyydettiin! Tilasin lohta salaatin kanssa ja annos oli aivan loistava makunsa puolesta. Itävalta on todellakin hyvä matkakohde keliaakikolle. Uskon, että Tanskassa löydän yhtä hyviä ravintoloita ja matkasta tulee hauska.

 


0

Niin se vaan menee kevät kohti kesää ja se tuntuu ihanalta! Ihmiset istuskelevat terasseilla ja toppatakit ovat vaihtuneet t-paitoihin. Tosin tämä on juuri sellaista aikaa, jolloin tulee helposti kipeäksi, koska säät vaihtelevat vielä niin paljon. Itse raahaan vielä toppatakkia mukana varmuuden vuoksi ja tottumuksesta :D Sen lisäksi, että kevät saa fiilistelemään lähestyvää kesää, pohdin yleensä keliakiaani enemmän, koska sain reilu kymmenen vuotta sitten diagnoosin juurikin keväällä. Se tuli silloin hyvään aikaan, koska juuri sen jälkeen alkoi seiskaluokan jälkeinen kesäloma, jonka aikana sain rauhassa sopeutua gluteenittomaan elämään. 

Mietin muutama päivä sitten, milloin olen viimeksi vahingossa syönyt gluteenia. Muistaakseni kertoja on keliakiahistoriani aikana ollut yhteensä viisi, joista ensimmäiset kolme olivat lähellä diagnoosin saamista, koska silloin en muistanut olla joka hetkessä hereillä asian suhteen. Muistan kerran, kun otin pakastimesta leipää, jonka pussi oli todella samannäköinen kuin tavallisen leivän ja syötyäni sitä yhden viipaleen tajusin leivän koostumuksesta, ettei se ollutkaan gluteenitonta. Ryntäsin katsomaan leipäpussia ja olin ottanut väärän. Toinen selvä muistikuva on siitä, kun söin vahingossa proteiinipatukan, joka ei ollutkaan gluteeniton. Olin yleensä ostanut sellaisen suklaanmakuisen (en enää muista merkkiä) ja sillä kertaa ostinkin mansikanmakuisen, enkä epähuomiossa ja huolimattomuudessa tarkastanut sen sisällysluetteloa, eikä se ollutkaan gluteeniton. Se tapahtui, kun diagnoosistani oli jo aikaa (muistaakseni v. 2015 keväällä) ja silloin tuli kyllä melkoiset vatsakivut ja olo oli sen jälkeen vetämätön monta päivää. Se taitaa olla viimeisin kerta, jolloin olen vahingossa gluteenia syönyt. Nyt koputan puuta.

Sitä edellinen kerta tapahtui vuoden 2013 syksyllä. En muista enää, mitä gluteenipitoista vahingossa söin, mutta olin sen jälkeen melkein viikon huonovointinen. Aluksi mahassa myllersi ja oli sellainen tuskanhiki-fiilis. Olo oli vetämätön ja vähän sellainen kuin olisi vatsatauti iskemässä, mutta ei sitten kuitenkaan. Silloin tuli kyllä pahimmat oireet sitten diagnosoinnin jälkeen. Ennen diagnoosia suurimmat riesani olivat nivelkivut, jotka toisinaan jäykistivät sormeni niin, etten pystynyt yläasteen käsityötunneilla kunnolla kutomaan lapasia, jotka meillä oli tehtävänä. 

Onko teilläkin niin, että mitä kauemmin gluteenitonta ruokavaliota on noudattanut, sitä suuremmat ovat oireet, jos vahingossa syö gluteenia? Hirvittää ajatella, minkälaiset oireet tulisivat tänäpäivänä, koska en ole neljään vuoteen erehtynyt kertaakaan. Kotini on täysin gluteeniton, koska asun tällä hetkellä yksin, joten kotona syödessä ei ole mitään stressiä. Toki kaupassa täytyy olla aina tarkkana, ettei tuo kotiin mitään gluteenia sisältävää. Tarjoan myös vierailleni gluteenitonta sapuskaa ja herkkuja, eikä kukaan ole siitä uskaltanut valittaa :D Muualle mennessäni olen niin tarkka, että välillä pelkään olevani sen vuoksi ärsyttävä/hankala, mutta en halua, enkä voi ottaa mitään riskejä siitä, että söisin gluteenia. Ei se olisi muillekaan kivaa :D 

Loppuun vakioherkkuni resepti, joka on taatusti gluteeniton:

kuivattuja taateleita

kookoshiutaleita

kaakaonibsejä (tai suklaata pieniksi paloiksi pilkottuina)

halutessaan pähkinöitä

Liota taateleita, jonka jälkeen muussaa ne (esim. tehosekoittimessa) ja sekoita yhteen muiden ainesten kanssa ja pyöritä niistä palloja. Helppoa ja herkullista! Kannussa on tuorepuristettua appelsiinimehua, mikä sopii loistavasti näiden herkkupalleroiden kanssa.

Valoisaa kesän odotusta!

-Nora


Sivut