Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
106

Muutama kuukausi on mennyt edellisestä blogikirjoituksestani. Opiskelu, työharjoittelu päiväkodissa ja joululoman alussa podettu pitkä flunssa ovat vieneet aikaani enemmän tai vähemmän. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua; keliakiadiagnoosin voi nykyään saada verikokeen perusteella. Pidän sitä hyvänä asiana, sillä oletettavasti tutkimukseen menemisen kynnys madaltuu, kun tähystykseen ei välttämättä olekaan tarvetta mennä. Lisäksi diagnoosin saamiseen kuluva aika saattaa lyhentyä. Kuinka kauan te odotitte omaanne? Minullahan siihen meni melkoisen kauan. Tai sitten vain muistelen, että meni. En ole enää ihan varma ajankulusta, siitä on niin kauan, kun koulussa lääkäri katsoi kyynärvarsiani ja sanoi, että näyttää ihokeliakialta. Ehkä omalla kohdallani diagnoosin saamisessa kesti sen vuoksi kauan, että aluksi lähdettiin tutkimaan iho-oireita ja sen jälkeen vasta-ainearvoja ja ohutsuolen nukan kuntoa.

Saattaa sisältää myöhästyneen jouluaiheen

Jouluna päätin olla syömättä Fazerin suklaita Saattaa sisältää-merkinnän vuoksi. Muistelin edellisiä jouluja ja minusta tuntui, että vatsani ei tuolloin ollut ihan oma itsensä. Söin siis pelkästään Pandan suklaita ja oloni pysyi normaalina koko joulun, ellei loman alussa iskeneen flunssan jälkeistä pitkää nuhaa lasketa. Olen siis jo aiemminkin alkanut vältellä Saattaa sisältää-tuotteita, joita ei suositella ihokeliaakikoille. En ole huomannut merkittävää muutosta ihollani, mutta toisaalta ihoni alkaa jo olla niin hyvässä kunnossa, tai ainakin se on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ihokeliakian ja prurigon ollessa pahimmillaan. Kenties en vain kiinnitä enää huomiota pieniin iholla tapahtuviin asioihin? Joka tapauksessa, Fazerin suklaat ja muut Saattaa sisältää-tuotteet ovat saaneet jäädä.

Olisin halunnut tehdä joulutorttuja, mutta kaupassa ei ollut ensimmäistäkään gluteenitonta lehtitaikinapakkausta. Jos kotikuntani pieni kauppa olikin niitä valikoimaansa tilannut, en ehtinyt nähdä niistä vilaustakaan. Pitää yrittää ensijouluna muistaa hankkia niitä pakastimeen. Vaikka sitten jo lokakuussa, niin en jää ainakaan ilman!

Maitokokeilu

Toinen merkittävä ihoni kuntoon vaikuttanut tekijä oli hieman yllättäen maito. Epäilen, että kasvoillani tapahtui jotain aknen tapaista eräänä menneenä kesänä, jolloin ihoni kunto oli niin huono, että minun piti ostaa apteekista aknen hoitoon tarkoitettu puhdistusgeeli. Tai sitten prurigo oli päättänyt iskeä minua suoraan kasvoihin. Se olisikin ollut ensimmäinen kerta. Suupielieni lähellä olevat poskien alueet olivat huonoimmassa kunnossa; ihon alla tuntui kyhmyjä ja paukamia. Tuon kesän jälkeen äitini alkoikin puhumaan maidon jättämisestä pois. Aluksi olin ideaa vastaan, koska olin jo joutunut keliakian myötä luopumaan paljosta. Ajatus maidostakin luopumisesta ärsytti. Tänään olen vain kiitollinen siitä, että äiti ylipuhui minut ja suostuin maistamaan kaurajuomaa. Totesin kuitenkin, että en halua alkaa täysin maidottomaksi, mutta suostuin kokeilemaan maidon juomisen lopettamista. Opettelin sen sijaan juomaan gluteenitonta kaurajuomaa, sillä jostain kumman syystä kaipasin jotain maitoa etäisesti muistuttavaa. Aloitin GoGreenin kaurajuomalla, mutta koska sen valmistus on hiljattain lopetettu, vaihdoin Juustoportin gluteenittomaan kaurajuomaan. Kummankin makuun on ollut totutteleminen, mutta nykyään ne kyllä maistuvat. Oatlyyn ja Alproon en koske, koska ne eivät ole täysin gluteenittomia. Puhtaasta kaurasta tehtyjen kasvipohjaisten juomien osuus on valitettavan pieni markkinoilla.

Tämän kokeilun pohjalta näyttää siltä, että maidon juominen on minun osaltani ohi; vaikutus ihoni kuntoon on ollut äärimmäisen positiivinen, erityisesti kasvojeni iho on rauhoittuinut merkittävästi. Prurigon oireiden, eli iholle nousevien pienten "kyhmyjen", voimakkuus on maidon juomisen lopettamisen myötä lieventynyt. Ihoni tuntuu yleisesti ottaen rauhallisemmalta ja näyttää yhä enemmän tavalliselta. Pysyviä jälkiä on jäänyt, mutta ne eivät minua haittaa. Ne ovat vain osa minun tarinaani. Vatsani ei ole tuntunut erilaiselta, joten maito ei kai ole vaikuttanut sen hyvinvointiin. Syön yhä maitotuotteita, mutta en juo maitoa sellaisenaan. Kerran tuli ainakin testattua, mitä ihoni sanoo maidosta nykyään; join lasillisen maitoa muutamana päivänä, ja täytyy sanoa, että se jäi viimeiseksi kerraksi. Ihoni reagoi maitoon vielä pitkään tuon uhkarohkean kokeen myötä. (Allergiasta ei ole kyse.)

Maito voi vaikuttaa ihon oireiluun, joten jos et ole vielä kokeillut jättää sitä ruokavaliosta edes sen maitolasin verran pois, niin suosittelen antamaan sille mahdollisuuden. Eihän sitä muuten voi tietää, onko muutoksella vaikutusta. (Muistutan vielä, että ihokeliakia ei ole minun ihoni ainoa sairaus ja ongelma, joten en voi sanoa, vaikuttaako maito juuri ihokeliakiaan.)

Gluteeniton on hyvää

Keliakian ja ihosairauksien kanssa eläminen on jatkuvaa uuden kokeilua. Kaupassa sitä innostuu, kun löytää leipähyllystä mahtavan kokoisia ja muhkeita kaurasämpylöitä (Vuohelan Herkun Kotisalon gluteeniton kaurasämpylä ja Hannun 100% gluteeniton puhdaskaurasämpylä ovat uusi rakkauteni). Kerran olin kaupassa keliaakikkokaverini kanssa ja tutkimme leipävalikoimaa haltioituneina: kokeile, miten pehmeä leipä ja katso tätäkin, tämä on hyvää, minä pidän tästä. Nykyään maksan mieluummin vähän enemmän mielestäni hyvästä ja maistuvasta leivästä, vaikka niitä saakin kappalemäärältään vähemmän per pussi kuin esimerkiksi viipaleleipiä. Ravintoarvo ja kuidun määrä ovat myös tärkeitä tekijöitä leivän valinnassa. Toinen kaverini on kokeillut gluteenittomuutta epämääräisten oireiden vuoksi (keliakiaa ei todettu syyksi). Hän on myös ihastunut Kotisalon kaurasämpylöihin. Kaveri kertoi odottaneensa, että gluteenittomat ruoat ja erityisesti leivät olisivat kuivia ja mauttomia, mutta oli ilokseen todennut, että asia ei ole niin! Gluteeniton maistuukin hyvältä. Erilaiselta, mutta hyvältä. Kiitos gluteenittomat tuoteperheet, jatkakaa samaa malliin.

Gluteenittomien leipien hyllyiltä lähdettyämme kuljimme tavallisten leipien ohi ja mietimme, että kylläpä vehnää käytetään paljon ja kaikessa. Vaaleita vehnäleipiä toisensa perään hyllykaupalla. Pullaleiviksi niitä melkein voisi kutsua, tai ainakin mielikuvani vehnäleivästä ja vehnäpullasta ovat jostain syystä alkaneet yhdistyä. En oikeastaan kaipaa vehnää takaisin ruokavaliooni. Vaikka keliakiani mystisesti katoaisi tai parantuisi, en usko, että alkaisin syödä taas vehnää. Vehnän välttämisestä on hyötynyt moni ihminen, jolla ei ole keliakiaa. Vaikka ohutsuoleni ei olisi moksiskaan, en ole varma, miten vatsani reagoisi viljojen comebackiin.

 


176

Ihan alkuun: upeaa uutta vuotta kaikille! Katsotaan, kuinka pitkään taas menee, että muistaa kirjoittaa päivämäärien perään vuosiluvuksi 2019. Vuoden alussa on yleensä inspiroitunut olo ja kaipaa uudistumista. Yksi asia, joka ei kuitenkaan tule koskaan kohdallani muuttumaan on keliakiadiagnoosi. Tosin viime vuoden lopussa tapahtui yksi kohtaaminen, joka pienen järkytyksen jälkeen naurattaa.

Kärsin viime syksynä lähes päivittäisestä pahoinvoinnista ja etenkin iltaisin voimistuvista vatsakivuista. Vatsakivut tulivat yleensä syömisen jälkeen. Makasin useana iltana sängyssä ja itkin, koska minulla oli niin huono olo. Aloin pelätä, että jotain on pahasti vialla. Kävin lääkärissä, jossa otettiin lähinnä verikokeita. Toinen helikobakteeriarvoistani oli lievästi koholla, mutta lääkärin mukaan se ei ollut syynä oireisiini. Olin itse lähes varma, että se olisi ollut se, koska sekä äidilläni että hänen äidillään on ollut helikobakteeri ja se on periytyvää. 

Suuntasin katseeni ruokatottumuksiini, jotka ovat välillä epäterveelliset kiireen vuoksi. Lähinnä säännöllinen ruokailu on minulle haaste. En kuitenkaan ehtinyt tehdä muutoksia, kun marraskuun alun jälkeen vatsakivut vain hävisivät. Pari viikkoa sen jälkeen pelkäsin joka ilta, että kivut tulevat takaisin, mutta eivät ole tulleet. Se on ollut todella helpottavaa. 

Sain lokakuussa ajan YTHS:n (ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) terveydenhoitajan vastaanotolle, jossa katsoimme ravitsemustani. Olin hetki sitä ennen käynyt verikokeessa, jossa mitattiin varmuudeksi keliakiavasta-ainearvot, jotta poistettiin se mahdollisuus, että elimistössäni olisikin gluteenia aiheuttamassa oireita. Terveydenhoitaja katsoi tietojani ja huomasi verikokeen tuloksen tulleen jo ennen kuin lääkäri oli ehtinyt niistä soittamaan. Terveydenhoitaja sanoi, että tulokset ovat negatiiviset ja lisäsi, että "sulla ei siis ole keliakiaa". Olin niin ällistynyt, etten ensin pystynyt sanomaan mitään. Sitten vastasin, että minulla on ollut keliakia yli kymmenen vuotta ja selvensin, että verikokeen oli tarkoitus varmistaa, että ruokavalio on toiminut, tai etten tietämättäni ole syönyt gluteenia.

Terveydenhoitajan erehdys oli inhimillinen, sillä hän ei tiennyt verikokeen syytä. Nauroimme molemmat, kun asia selvisi. Olen välillä miettinyt, jos minulla ei olisikaan keliakiaa, tai jos se voisi parantua. Miltä tuntuisi mennä kauppaan ja ostaa ihan mitä tahansa? Miltä tuntuisi mennä kahvilaan, jossa kaikki tarjottava on sopivaa? Tai ravintolaan ilman pientä huolta siitä, että tapahtuuko kontaminaatio? Tuntui oudolta kuulla, että minulla ei olisi keliakiaa, koska en ole ikinä mietteistäni huolimatta kokenut sitä mahdollisuudeksi, eikä se olekaan. 

Eikä sen tarvitse ollakaan. Olen sopeutunut keliakian kanssa elämiseen niin hyvin, etten koe sitä ollenkaan taakaksi. En ole oikeastaan koskaan kokenut niin. Tietenkin välillä on hetkiä, kun ärsyttää jäädä kaupassa lukemaan ainesosaluetteloita, tai kun opiskelijana ei voi ostaa halpaa makaroonia. Mutta lähtökohtaisesti keliakia ei ole minulle ongelma. 

Jos sinulla on keliakia, niin oletko koskaan kuvitellut, millaista elämä olisi ilman sitä? Onko keliakiasta koitunut sinulle harmia? Entä jotain hyvää? Minulle keliakia aikoinaan toi leipomisharrastuksen, jossa on nyt ollut monen vuoden tauko, mutta ehkä voisin yrittää elvyttää sitä.

Ja niin, vatsakipujen syyksi taisi lopulta selvitä psyykkinen stressi. Reagoin helposti kehollani sekä negatiivisiin että positiivisiin asioihin, mutta en olisi uskonut, että psyykkinen kuormitus saa voimaan fyysisesti niin pahoin. Minulla on ollut aika paljon stressiä, koska valmistun keväällä 2019 filosofian maisteriksi (pääaineena mediatutkimus) ja vielä riittää hommaa, että saan kaiken hoidettua siihen mennessä. Lisäksi elämä tuo toisinaan muita energiaa vieviä asioita, joiden kohdalla pitäisi osata pysähtyä aiemmin ja antaa mielen levätä. Syksy oli minulle opetus siitä, että jos ei osaa laittaa peliä hetkeksi poikki, keho viestii, että näin ei voi jatkua.

Haluan toivottaa mahdollisimman stressitöntä vuotta kaikille. Ei kannata ottaa paineita siitä, että tästä pitäisi tulla elämäsi vuosi ja ladata hirveästi odotuksia, vaan olla kiitollinen erilaisista kokemuksista ja elää päivä kerrallaan. Ja muistaa myös hemmotella itseään. Itselleni raakakakut toimivat aina, ja pitkään olen himoinnut sacher-kakkua, jota olen usein tehnyt äidilleni hänen syntymäpäivänään. Ehkä jonain päivänä voisin leipoa sellaisen ja nautiskella.

Iloa viikonloppuun!

-Nora


99

Moro kaikille!

Marraskuu vaihtui hujauksessa ja minulle valkeni, että jouluhan tulee vauhdilla. Olen itsekin kovasti jouluihminen, mutta en ymmärrä jäätävää jouluhypetystä jo syyskuussa. Jouluhörhöilylle on oma aikansa, mutta se on mielestäni vasta marraskuun loppupuoliskosta eteenpäin. Nyt aion kuitenkin rikkoa omaa kirjoittamatonta sääntöäni ja kirjoittaa jouluaiheisen postauksen JO näin marraskuussa.

Joulukalenterit ovat aina olleet minulle se juttu, josta joulun odotus käynnistyy! Muistan lapsuudesta sen jännityksen, kun joulukuun 1. päivä koitti ja lipaston päällä odottaneesta joulukalenterista sai luvan kanssa avata ensimmäisen luukun. Sillä niitähän ei kuulu avata etukäteen!!

Vaikka itselläni oli aina myös kuvakalenteri, niin suklaakalenteri oli kuitenkin se tärkein. Tarjonta suklaakalentereista oli kuitenkin tuolloin valitettavan suppea. Tarjolla ei ollut kuin muutama erilainen joulukalenteri, joiden sisältö oli gluteenitonta. Useimmiten kyseiset kalenterit olivat niitä kaikkein halvimpia, euron maksavia yllätyskalentereita. Pettymys oli suuri, kun en saanut yhtä "päheitä" kalentereita kuin kaverit. Tähän tuli muutos vasta myöhemmin. Ala-asteen lopulla tulivat kuvioihin muun muassa suklaapatukkakalenterit, avaten täysin uuden jouluelämyksen minullekin. Okei, nämäkin kalenterit sisälsivät myös muutaman ei-sopivan makeisen gluteenittomaan ruokavaliooni, kuten esim. Twix-patukat. Mutta ei sen väliä, kun kerrankin joka-aamuisesta kalenterin luukusta tuli muutakin kuin yksi säälittävän pieni ja aina saman makuinen suklaapala.

Linkkaan postauksen alle Keliakialiiton sivuilta löytyvät listaukset gluteenittomaan ruokavalioon soveltuvista joulukalentereista ja -makeisista. Näin välttyy sitten kaupassa ainesosaluetteloiden tutkimiselta!

Millaisia muistoja ja kokemuksia sulla on lapsuuden yllätyskalentereista? Kerro kommenteissa!

Mahtavaa joulunodotusta kaikille!

-Kasper

 

Esimerkkejä keliaakikoille soveltuvista joulukalentereista:

https://www.keliakialiitto.fi/kuluttajat/reseptit-ja-tuotteet/gluteenittomia-tuotteita-listauksia-tuoteryhmittain/joulukalentereita-2018/

Esimerkkejä gluteenittomista joulumakeisista:

https://www.keliakialiitto.fi/kuluttajat/reseptit-ja-tuotteet/gluteenittomia-tuotteita-listauksia-tuoteryhmittain/joulumakeisia-2018/


Sivut