Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
91

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Älä syö mitään kuuteen tuntiin ennen toimenpidettä.
Älä juo vettä kahteen tuntiin ennen sitä.
Istu tuolille ja odota.

Odota.

Maha kurisee.
Väsyttää. Mietit, jännittääkö vatsasi enemmän kuin mielesi.
Ehkä vähän itkettääkin, koska et ole syönyt kolmeentoista tuntiin.
Kuusi tuntiahan sen piti vain olla? Mutta joskus aikataulut venyvät. 
Olet lukenut gastroskopiasta ja kuullut siitä juttuja, jotka eivät ainakaan rohkaisseet sinua. Toimenpide pelottaa, ehkä jopa ahdistaa.

Tiedät kuitenkin, että selviät siitä.

Tällaiset ajatukset leijailivat mielessäni vuonna 2009, kun odotin ensimmäistä kertaa tähystykseen menoa keskussairaalassa. Menin toimenpidehuoneeseen yksin, koska lääkäri ei suositellut vanhempani mukaan tulemista. Vanhempi ei välttämättä halua nähdä sitä, lääkäri totesi. Sehän oli rohkaisevaa. Kävelin nälkäisen tokkuraisena toimenpidehuoneeseen, missä lääkäri kertoi, mitä gastroskopiassa tapahtuu. Asetuin kyljelleni sellaiselle sairaalan sängylle, joita näkee lääkärien vastaanottohuoneissa. Kahisevan paperin päälle. Sängyn vieressä oli tv-ruutu jalustalla, siitä lääkäri seurasi gastroskoopin päässä olevan kameran kuvaa. Se oli käännetty niin, että minä en nähnyt ruutua. Jo pian sain suuhuni muovisen, lyhyen putkensuun. Saisin purra mieluummin sitä kuin tähystysletkua, joka menisi sen läpi. Nykyään tähystykseen saa kuulemani mukaan kurkunpään puudutuksia, mutta minulle ei sellaista tarjottu. Nukutukseen olin jo liian vanha. Isosiskoni tähystys tehtiin nukutuksen aikana, koska hänelle se tehtiin lapsena. Pahvinen lautanen asetettiin pääni viereen. Tästä ei selvitä yökkäämättä, se oli varmaa.

Elimistö vastustaa, mutta sinä päätät

Haastavin vaihe oli heti alussa; yritä nielaista samalla, kun lääkäri ujuttaa tähystysletkua nielun ohi. Onnistuin siinä yllättävän hyvin. En edes purrut muovirengasta rikki, vaikka olin varma siitä. Alkuvaihetta helpotti lääkärin ohje nenän kautta hengittämisestä. Aluksi sitä tunsi tukehtuvansa juuri sen vuoksi, että yritti saada happea suun kautta. Aivot käskivät kakomaan ja yskimään, joten minun täytyi komentaa itseäni keskittymään ja nielaisemaan. Vähän kuin yrittäisi nielaista tyhjää. Käskystä. Nielaisun jälkeen tunsin letkun hyvin selvästi, kun se ohitti mahaportin ja laskeutui vatsalaukkuuni lääkärin ohjaamana. En ollut koskaan tuntenut mitään niin omituista. Elimistöni oli sitä mieltä, että olin nielaissut jotain, mikä ei todellakaan kuulunut sinne. Tunsin oloni tiskirätiksi, jota väännetään kuivaksi. Vääntäjänä vain toimi sisäelimistöni ja suolistoni. Niin voimakkaasti kehoni halusi letkun ulos, että se tuntui puristuvan sen ympärille. Olin hämmästynyt siitä. Ihminen ei yleensä tiedosta sisimpien lihastensa toimintaa, mutta kun vatsaan työnnetään pitkä letku tai kapea putki, alkaa kummasti - ja hyvin selvästi - tapahtua. Kukaan ei ole koskaan kysynyt, miltä tähystys tuntui, mutta kerron siitä aina mielelläni kysymättäkin, jos puheenaihe vain antaa siihen tilaisuuden: se on kuin oksentaisi koko ajan. Pienen ikuisuuden. Todellisuudessa se tarkoittaa alle viittä minuuttia. Välillä vain makasin paikoillani ja hengitin. Välillä taas tunsin sisuskalujeni kouristelevan, mikä enteili yökkäystä. Pahvilautaselle oli käyttöä.

(Henkiset) selviytymiskeinoni

Voi sitä yökkäilyn määrää tähystyksen aikana. Aina yökkäyksen tullessa toimin samalla lailla kuin usein hammaslääkärissä, kun hampaistani otettiin muottia vaaleanpunaisella tahnalla. Painoin kieltäni alaspäin ja keskityin hengittämään nenän kautta. Laskin myös numeroita sadasta nollaan. Se on keinoni tilanteissa, joissa haluan pitää ajatukseni jossain muualla. Aloin tehdä niin jo lapsena hammaslääkärissä. Teen sitä yhä, jos hammaslääkärikäyntiin liittyy puudutusneuloja ja poraamista. Numeroiden laskeminen yhä uudestaan sadasta alaspäin toimi minulla, koska jouduin keskittymään enemmän kuin jos olisin laskenut numeroita yhdestä ylöspäin. Myös jonkin puristaminen, oli se sitten kaide tai hoitajan käsi, tuntui turvalliselta toimenpiteen aikana. Tutun laulun sanojen toistaminen voi myös auttaa pitämään ajatukset muualla.

Kaikkia näitä keinojani käytin myös toisella tähystyskerralla. Toivoin rauhoittavaa lääkettä. En saanut. Olin liian rauhallinen ja viimeksikin sujui niin hyvin, joten lääkäri ehdotti, että kokeillaan ilman. Tutkimuksen aikana en väittänyt vastaan letku ohutsuolessa. Ensimmäisellä kerralla tosin olin vähällä tarttua letkuun kädelläni. Refleksinä, en tahallani. Kerroin tästä tapauksesta ensimmäisessä blogikirjoituksessani, jossa kuvasin lyhyesti tieni oireista diagnoosiin ja gluteenittomaan elämään. Mutta mitä muuta ihminen tekisi, kun nieluun ollaan tunkemassa pitkää letkua? Lääkäri ja hoitaja älähtivät kumpikin "EI!" ja tarttuivat käsiini. Nauran vieläkin, kun muistelen heidän ilmeitään. Seuraavalla kerralla pyysin hoitajaa pitämään kädestäni kiinni, etten tekisi sitä uudestaan. Toisella kädelläni puristin sängyn metallista kaidetta.

Muutaman minuutin epämukavuus

Se tuntuu epämiellyttävältä, muuta en voi väittää. Tähystys on kuitenkin toimenpiteenä erittäin lyhyt. Lääkäri taisi sanoa, että koko toimenpide kesti omalla kohdallani noin kolme minuuttia. Se vain tuntui pitkältä ajalta. Jos pystyt nielemään letkun ilman ongelmia ja muutamaa painiottelua hoitajien kanssa, gastroskopiasta selviää nopeasti. Letkun ujuttaminen ulos suusta ei tuntunut hirveän mukavalta, mutta se tapahtui aivan varmasti nopeammin kuin letkun sisälle saaminen. Muovirengas pois suusta. Lupa nousta istumaan. HELPOTUS. Se oli siinä. Ei enää ikinä. Ai vuoden päästä uudestaan. No ehkä siitäkin selviää. Kun toimenpide oli ohi, sängyltä sai nousta ylös. Marssin ensimmäiseksi lavuaarin luokse vesimukin kanssa huuhtelemaan suuni ja juomaan vettä. Oloni oli helpottunut ja iloinen, juttelin lääkärin ja hoitajan kanssa tähystyksestä. Diagnoosiksi tuli gluteenin aiheuttamat ohutsuolen nukan vauriot sekä ruokatorven tulehdus. Sain heti refluksialääkityksen sekä keliakiadiagnoosin myöhemmin.

Tähystys on yhä varmin tapa keliakian toteamiseen

Toisella tähystyskerralla tiesin, että toimenpide olisi lyhyt. Toisaalta tietäminen aiheutti minussa, jälleen kolmetoista tuntia syömättä olleessa nuoressa väsyneessä ihmisessä, vahvan vastustuksen. Siksi toivoin rauhoittavaa lääkettä. Olisi valhetta sanoa, että tähystys on helppo ja mukava toimenpide. Ehkä se onkin käytännössä. Sitä, miltä tähystys tuntuu, on jotain, mitä ei unohda. Jos olet menossa ensimmäistä kertaa tähystykseen, voit pelätä ja jännittää. Mutta älä anna sen estää sinua menemästä. Missään nimessä sitä ei kannata vältellä, jos lääkäri on todennut tutkimuksen tarpeelliseksi. Tähystys on vain pieni inhottava hetki siihen verrattuna, mitä tähystämättä jätetty elimistö voi aiheuttaa. Niin kauan kuin keliakiaa tai muita sairauksia ei voi todeta ilman tähystystä, sinne kannattaa mennä oman terveyden vuoksi. Ja varmuuden, minkä diagnoosi antaa.

Tämän tekstin lukemiseen mennyt aika saattaa olla se hetki, jonka aikana tähystys on jo ehditty tehdä. Tai sitten se on jo loppumassa. Olet kuitenkin selvinnyt siitä. Et ehkä nuku samalla kyljellä muutamaan viikkoon, mutta tähystyksen jälkeen sinulla on ainakin erittäin mielenkiintoinen tarina kerrottavanasi. Älä kuitenkaan kerro sen yksityiskohtia ruokapöydässä.


144

Tämä tapaus ei sattunut minulle itselleni, vaan eräälle toiselle opiskelijakeliaakikolle. Hän ehdotti, että voisin kirjoittaa siitä blogiin ja totesin, että miksi ei. Tarina oli sen verran uskomaton ja muistuttaa painokkaasti siitä, miten varovaisia saamme aina olla gluteenittomuuden suhteen. En mainitse tekstissä yliopiston tai ravintolan nimeä, mutta toivon tarinan herättävän jokaisen pohtimaan, olisiko itse osannut välttää gluteenin vastaavassa tilanteessa.

Hälytyskellot soivat

Lämmittää aina mieltä nähdä ruokalistalla jokin hyvältä vaikuttava ruoka, ja erityisesti se yksi kirjain siellä perässä: G eli gluteeniton. Mutta aina tuo merkintä ei takaa sitä, että annos olisi oikeasti gluteeniton. Opiskelija oli ajatellut G:n tarkoittavan tässä ruoassa gluteenitonta, koska sitä se oli ennenkin tarkoittanut kyseisessä yliopiston ravintolassa. Hän tilasi ruoka-annoksen grillin puolelta, missä ruoat ovat vähän hintavampia (grilliruoka 4,95e, tavallinen ruoka 2,60e opiskelijakortilla). Opiskelija teki tilauksen ja jäi odottamaan sen valmistumista. Vaan heti, kun opiskelija palasi hakemaan tilaustaan ja näki annoksen leivitetyt kalapalat, jotka näyttivät liian tummilta ollakseen gluteenittomia, epäilys iski. Onneksi, sillä kysyttyään grillin työntekijältä leivityksestä, työntekijä kävi kysymässä asiaa kokilta ja kävi ilmi, että kalat eivät todellakaan olleet gluteenittomilla jauhoilla leivitettyjä.

Ruokalistan hämäävä G

Opiskelija kertoi, että listalla ruoka oli merkitty gluteenittomaksi ja kävi yhdessä työntekijän kanssa vielä katsomassa listaa; G ei ollut sieltä minnekään kadonnut tässä välissä. Opiskelija oli maksanut annoksensa, joten grillin työntekijä kutsui ravintolapäällikön paikalle. He pohtivat yhdessä opiskelijan kanssa, miten korvaisivat annoksen, jota hän ei voinutkaan syödä. Ruokalistan G sutattiin piiloon. Hyvitykseksi opiskelija sai hakea tavallisen ruokalistan linjastolta uuden ruoan, ja koska grilliannos oli kalliimpi, opiskelija sai lisäksi ilmaisen kahvin kahvilasta.

Luulisi tarinan päättyvän tuohon, eikös? Opiskelija lähti hakemaan uutta kalaruokaansa toiselta linjastolta, vain todetakseen, että henkilöstön gluteenittomaksi lupaama ruoka ei ollutkaan merkitty gluteenittomaksi linjastolla. Jälleen opiskelijan oli palattava samojen työntekijöiden luokse ja kysyttävä vielä kerran: onko tämä kala varmasti gluteenitonta?

Kokenut silmä pelasti gluteenilta

Kysymys käynnisti seuraavanlaisen tapahtumasarjan: työntekijät tarkistivat kokkien selostelistaa kyseisen ruoan sisällöstä. Ruoka olisi sen mukaan gluteenitonta. Varmistuakseen asiasta työntekijä kuitenkin soitti vielä pääravintolaan ja varmisti asian sieltä. Samalla selvisi, että virhe ruoan allergeenitiedoissa oli syy siihen, miksi kalaruokaa ei ollut merkitty linjastolla asianmukaisesti gluteenittomaksi. Opiskelija sai lisähyvityksenä muutaman lounaslipun. Tapauksen selvittely vei aikaa puoli tuntia.

Yleiseltä ruokalistalta poistettiin tapauksen myötä grillin ruoka-annokset, jolloin ruoat näkisi vasta grillin luona. Grilliannokset kuitenkin palasivat ennen pitkää yleiselle ruokalistalle, koska on helpompaa katsoa jo siltä listalta, ottaako tavallisen ruoan vai grilliruoan. Opiskelijalta pyydettiin, ettei hän tekisi asiasta kovin paljon reklamaatiota. Opiskelija totesi työntekijöille, että ainoa asia, mikä pelasti hänet gluteenin syömiseltä, oli hänen harjaantunut silmänsä ja vuosien kokemus keliaakikkona olemisesta. Sen sijaan vasta diagnosoitu keliaakikko tai gluteenia muuten välttävä henkilö olisi saattanut uskoa grillin kalaruoan gluteenittomaksi, koska ruokalistassa niin luki. Hän ei ehkä olisi alkanut epäillä leivityksen väriä. Toisaalta kokenutkin olisi saattanut erehtyä; en osaa sanoa, olisinko esimerkiksi itse mennyt tarkistamaan asiaa leivityksen värin perusteella, vai olisinko huomannut vasta kalaa syödessäni maussa jotain epäilyttävää. Vai olisinko alkanut epäillä syöneeni gluteenia vasta tuskaillessani illalla vatsani oireilua.

Aina on parempi kysyä ja varmistaa kuin katua ja oireilla

Joskus tuntuu turhauttavalta kysyä työntekijöiltä, onko tämä, tuo ja se ruoka varmasti gluteeniton. Se on kuitenkin ainoa keino rauhoittaa oma mielensä. On mukavampaa syödä, kun ei tarvitse samalla pohtia, olihan tämä nyt varmasti ja ei kai vain tämä riisi ole sittenkin taas ohrasuurimoita? Yllä kertomani tapaus palasi mieleeni, kun näin tänään oman yliopistoni ravintolan linjastolla pienen lappusen: "älä käytä pastakauhaa ottaessasi muita ruokia". Pastakauhaa, vaikka riisille ja perunoille on omatkin kauhansa. Tällaisen lapun ilmestyminen saa miettimään ruokien puhtautta - jälleen kerran.


110

Hello kaikki!

Edellisestä kirjoituksestani onkin jo vierähtänyt muutama kuukausi, pahoittelut tästä heti alkuun. Moni asia on muuttunut tässä välissä, ihan kaupunkia ja maata myöten.

Vajaa pari kuukautta sitten vaihdoin valuuttaa ja kieltä suoraan lennosta. Sain loppuvuodesta tiedon, että minut on hyväksytty vaihto-opiskelijaksi Iso-Britanniaan kevään ajaksi. Parin kuukauden panikoinnin, paperisodan sekä jännityksen saattelemana koitti se kaunis tammikuinen päivä, kun oli aika kääntää nokka kohti Cornwallia. Vaikka tuntui kauhealta jättää Suomi ja kaikki läheiset jälkeeni, odotin innolla mitä kevät tuo tullessaan.

Tämän kevään ajan asun siis Falmouthissa, Cornwallissa. Falmouth on pieni, reilun 20 000 asukkaan satamakaupunki Etelä-Cornwallissa. Vaikka kaupunki huokuukin perinteikästä, englantilaista maaseutufiilistä, yllätyin, kuinka paljon alueella on nähtävää ja koettavaa. Upeat merimaisemat ympäröivät aluetta, mielettömät ulkoilu- ja urheilumaastot takaavat unohtumattomia elämyksiä ja kävellessä kaupungin läpi voi tuntea aidon brittiläisen tunnelman pienine kahviloineen ja pubeineen. Vaikka täällä sataa useita kertoja viikossa, korvaavat suotuisammat päivät tästä aiheutuneen harmin.

Jos Cornwall alueena kiinnostaa ja haluat päästä kokemaan muuta kuin perinteistä Lontoota, on Falmouth ja sen lähikaupungit ehdottomasti kokemisen arvoisia. Tässä mun 5 vinkkiä, mitä kokemisen arvoista alueella on:

 

1. Gyllyngvase Beach ja alueen vaelluspolut: Falmouthin suurimmalla ja suosituimmalla rannalla on kaikkea: surffausta, vesiurheilua sekä viihtyisä ravintola/kahvila Gylly Beach. Aitoa paikallista henkeä parhaimmillaan. Alueella on myös muita pienempiä rantoja sekä kävelypolkuja rantaviivaa pitkin, jotka jättivät ainakin meikäläisen sanattomaksi. Alueesta äärimmäisen kiinnostavan tekee myös voimakas vuorovesi-ilmiö, jolloin osan aikaa päivästä pääsee kävelemään pitkälle merenpohjaa pitkin.

2. St. Mawes: Falmouthin vastarannalla sijaitseva pieni kaupunki, joka tarjoaa idyllistä merimaisemaa sekä tuo mieleen Kreikan saariston. 20 minuutin lauttamatkan päässä Falmouthista sijaitseva kohde on vierailun arvoinen kaikille, jotka nauttivat pitkistä maisemakävelyistä sekä rauhallisesta miljööstä. Lautta St. Mawesille kulkee ympäri vuoden ja matka edestakaisin kustantaa vain £9.

3. Pendennis Castle, Falmouth: Keskiaikainen linna mahtavilla merinäköaloilla. Historiallisesti kiinnostava sekä kokemisen arvoinen vierailukohde.

4. Truron kaupunki: Cornwallin ”pääkaupunki” tarjoaa sopivassa suhteessa kulttuuria, ostosmahdollisuuksia sekä idyllisiä pikkukatuja. Erityisesti Truro Cathedral on käymisen veroinen.

5. Eden Project, St. Blazey: Ennennäkemätön kasvitieteellinen puutarha, joka lyö ällikällä. Hieman pidemmän matkan päässä oleva turistikohde on hintansa väärti. Kyseessä on kasvihuonekompleksi, joka koostuu kahdesta jättiläismäisestä kasvihuonekuvusta. Toisen sisällä on välimerellinen ilmasto ja kasvillisuus ja toisen sisällä sademetsä.

 

Missä Tesco, siellä gluteeniton ruokailija

Teitä kaikkia varmasti kiinnostaa se fakta, miten olen selvinnyt täällä gluteenittoman ruokavalion kanssa. Ja ilokseni voin myöntää, että se on ollut helpompaa kuin olin alkujaan ajatellut.

Falmouthissa on kaksi Tescon myymälää, jotka tarjoavat suuret valikoimat gluteenittomia tuotteita. Tarjolla on samoja tuotteita, mitä Suomessa esimerkiksi Prismat Tescolta myyvät. Leipä-, mysli- ja jälkiruokavaihtoehtoja on runsaasti ja hintataso on hieman Suomen tasoa edullisempi. On ollut hienoa myös huomata, kuinka hyvin gluteenittomuus alueella tunnetaan. Lähes jokainen ravintola ja kahvila tarjoaa jotain gluteenitonta syötävää turvallisesti. Usein tästä ei edes aiheudu lisäkustannuksia, mikä on ollut pelkkää plussaa. Tarjolla on niin pizzaa, burgereita kuin brittiläisten suosimia sandwichejä, täysin gluteenittomasti. Ruokalistoissa lukee useimmiten automaattisesti, mikä on mahdollista saada gluteenittomana. Henkilökunta tuntee myös aiheen hyvin ja osaa auttaa valitsemaan itselle sopivan ruokalajin menulta.  

Ainoat paikat, jotka ovat tuottaneet pienoisen pettymyksen täällä ruokaillessani ovat suuret pikaruokaketjut, tai ainakin osa niistä. Omakseni pettymyksekseni jouduin huomaamaan, että esimerkiksi McDonald’s ja KFC (Kentucky Fried Chicken) eivät tarjoa mitään gluteenitonta ranskalaisten lisäksi. Erityisesti Mäkkäri oli yllättävä, koska Suomessa sen listoilta voi tilata mitä tahansa gluteenittomana. Ison pettymyksen saattelemana sain myös huomata, ettei minulla ole asiaa nauttia paikallisista, cornwallilaisista herkuista eli Fish & Chipsistä ja Cornish Pastyista. Positiivisena uutisena voin kuitenkin kertoa, että jos pikaruokaketjujen murkinoita halajaa, ainakin Domino’s sekä Pizza Express tarjoavat gluteenittomia pizzoja listoillaan.

Tässä Kasperin viisi ravintolasuositusta Falmouthissa vieraileville gluteenittomille syöjille:

 

1. The Stable: Kaupungin parasta pizzaa! Tarjolla myös hienompaa ruokaa. Paikkana erittäin tunnelmallinen.

2. Harbour View: Hienompaan syömiseen soveltuva ravintola merinäköalalla. Ruoka maistuvaa.

3. The Meat Counter: Paikallinen burgerimesta, joka ehdottomasti kokemisen arvoinen. Pieni ravintola tarjoaa street food -tyylisiä annoksia, myös gluteenittomana. Maanantaisin ravintola tarjoaa burgerit halvemmalla, joten tätä kannattaa suosia heti viikon aluksi.

4. CRIBBS: Karibialainen ravintola, jonka lista kuulostaa aluksi erikoiselta, mutta ruoka oli positiivinen yllätys. Erittäin hyvää ja monipuolista syötävää. Tietoa gluteenittomista vaihtoehdoista saa kysyttäessä, henkilökunta auttoi löytämään sopivia vaihtoehtoja mielellään.

5. Cavendish Cornish Coffee: Kävelykadun ytimessä oleva kahvila, josta saa kaupungin parhaan kahvi-sandwich -kombon. Viihtyisä, rento 70-luku -henkinen paikka, jonka listalla myös gluteenittomia leipiä.

Yhteenvetona sanottakoon, että vaihtoaikani Britanniassa on sujunut paremmin kuin aluksi kuvittelin ja olen nauttinut kokemuksesta täysillä. Vielä pari kuukautta jäljellä ennen Suomeen paluuta.

 

Oletko koskaan käynyt Cornwallissa tai onko haaveissasi ollut matka eteläisempään Englantiin? Kerro kommenteissa! Vastaan myös mielelläni kysymyksiin, jos aikeissa on matka tälle suunnalle.

Mukavaa alkavaa kevättä kaikille!

 

- Kasper


Sivut