Asiantuntevaa palvelua kalaravintolassa

Ennen matkaa etsimäni tiedon pohjalta Kööpenhamina ei vaikuttanut keliaakikolle parhaimmalta vaihtoehdolta. Odotin, että saisin selvittää gluteenittomuutta ja keliakiaa ravintoloissa kielikäännöslappuni kanssa. Kävi kuitenkin niin, että selvisin ihan hyvin ilman kielikäännöksen näyttämistä. Jo ensimmäisenä iltana kävimme Kødbyens Fiskebar-nimisessä kalaravintolassa, joka oli kävelymatkan päässä hotellistamme. Saimme ilman varausta paikat baaritiskin äärestä ja pääsimme tutkimaan menua. Kysyin ensin työntekijältä, tarjoavatko he gluteenitonta ruokaa ja näytin kielikäännöstä puhelimestani, koska olin unohtanut tulostetun version matkalaukkuuni. Työntekijä totesi, että hän ei puhu tanskaa, mutta tietää kyllä, mitä gluteeniton tarkoittaa. Hän myös kysyi, onko minulla keliakia ja sanoi sitten, että täältä löytyy kyllä vaihtoehtoja minulle. Tilasimme äitini kanssa samanlaiset annokset pannulla paistettua kummeliturskaa, perunoita ja kasviksia. Annos oli kaikin puolin loistava maultaan ja kooltaan. Ruoan mukana tuli gluteeniton leipä. Se oli pieni, lämmin ja vasta leivottu. Mukana oli maustevoita. Leipä oli parasta, mitä olen ikinä maistanut! Se olisi saanut olla kaksi kertaa isompi. Ei, olisin halunnut kokonaisen leipäpitkon sitä mukaani.

Ravintolan ikkunassa ei turhaan komeillut julisteita, joissa luki "Michelin Guide recommends". Tähtiä, tähtiä. Annoksen hinta oli 265 kruunua eli 35,50e (laskettu 21.6.2019). Niin tasokkaasta ruoasta voin kyllä maksaa useamman kympin. Ennen tilausta googletin tietoja kummeliturskasta. Se on ilmeisesti hyvin suosittu ja arvostettu ruokakala herkullisuutensa ja ravintoarvojensa vuoksi. Jos siis näette ulkomailla kalaravintolassa englanninkielisessä menussa kalan nimeltä hake, maistakaa ihmeessä.

Pientä epäilyä pitsan suhteen

Toisen keliaakikon kokemuksen pohjalta päätimme metsästää pitserian nimeltään Gorm's. Kyseisen ketjun ravintola löytyy Kööpenhaminassa muun muassa lentokentältä, Tivolista ja Nyhavnista. Toisena iltana söimme pitsat Tivolin Gorm'sissa, jonka löytäminen alkoi jo tuntua mahdottomalta! Google maps ei näyttänyt pitserian sijaintia tarkasti. Etsimme paikkaa Tivolin puistoalueen sisäpuolelta (sinne piti maksaa pääsymaksu). Tivolissa on monikerroksinen rakennus täynnä erilaisia ravintoloita: Food Hall. Gorm's löytyi lopulta ensimmäisestä kerroksesta, kun kävelimme oviaukon ovi ja näimme molemmat vilaukselta oikean nimikyltin. Tivolin Gorm's on pieni, mutta palvelu oli hyvää. Pitsoja tekemässä ollut nainen totesi, että he kyllä tekevät myös gluteenitonta pitsaa, mutta kuten Suomessakin, he eivät voi taata sataprosenttista gluteenittomuutta. Esimerkiksi Kotipizzan menun alareunassa lukee pienellä sama juttu, syynä ravintolaolosuhteet. Päätin kuitenkin kokeilla ja vitsailin työntekijälle, että tulen sitten takaisin, jos sairastun. Tilasin Salumi-pitsan (120 kruunua), jossa oli tomaattia, mozzarellaa ja mukavan tulista "Ventricina"-salamia.

Seurasimme pitsojen valmistusta pöydästämme käsin. Gluteenittoman pitsan kanssa oltiin varovaisia. Pitsa oli hyvää ja reunat rapeita. Pohja oli ohut, mutta maistuva. En saanut pitsasta oireita, joten mahdollinen gluteenialtistus oli hyvin pieni. Kolmantena päivänä kävimme kiertämässä Nyhavnin ja katsomassa Pienen merenneidon patsasta. Emme jaksaneet etsiä uutta ravintolaa, joten menimme Nyhavnin Gorm'siin syömään jälleen pitsaa. Siellä tilat olivat isommat ja enemmän ravintolamaiset. Saimme syömiseen aikaa tunnin, sillä paikka oli varattu sen jälkeen aivan täyteen. Lupasimme lähteä ennen sitä, joten pääsimme pöytään. Tilasin samanlaisen pitsan ja se oli jälleen hyvää ja oireetonta. Kummassakaan pitseriassa minulla ei ollut tarvetta näyttää kielikäännöstä. Kohdalleni osuneet työntekijät ja ravintolat olivat hyvin tietoisia gluteenittomasta ruoasta.

Pienet ruokakaupat ja hajanainen valikoima

Välipalaa ja iltapalaa kävimme ostamassa Irmasta ja 7-elevenistä, pienistä ruokakaupoista. Kooltaan ne olivat ehkä keskikokoisen R-kioskin luokkaa. Gluteenittomat tuotteet oli merkitty G-logolla, mutta niitä löytyi kaupoista todella vähän. Ilahduin suuresti Semperin suklaakeksipaketista Irmassa. Toivoin löytäväni tavallisia jogurtteja, mutta sellaisia kaupoissa ei näytetty myyvän. Äiti osti Skyr-rahkoja, minä taas juotavia jugurtteja tutkittuani ensin tarkasti niiden sisällöt. Starbucksin kylmäkahvit olivat myös tervetulleita. Täytyy sanoa, että Irman luomubanaanit olivat erittäin hyviä. Kööpenhaminassa näki paljon mainontaa ekologisuudesta ja luomusta, mutta muovipusseihin pakatut luomubanaanit olivat vähän ristiriidassa niiden kanssa.

Gluteeniton elämä Kööpenhaminassa on hyvin erilaista kuin Suomessa

Sellaisen vaikutelman muutaman päivän reissullamme sain. Toki minulta jäi paljon ruokapaikkoja, kauppoja ja leipomoita näkemättä, mutta kaipasin kovasti Suomen kauppoja täynnä gluteenittomia tuotteita. Aamupalan söimme aina hotellin buffetissa, missä minulle tuotiin keittiöstä gluteenitonta leipää kysyttäessä. Leivän päälle oli laitettavissa juustoa, salamia, kinkkua, kalkkunaa ja nutellaakin.

Kolme päivää Kööpenhaminassa oli kaupunkilomaksi riittävän pitkä. Ehdimme nähdä Den Blå Planet-akvaarion, jossa ei ollut tavallista kioskia, josta saisi kätevästi ostettua esimerkiksi jäätelöä, vaan oikea ravintola pöytävarauksineen. Kävimme katsomassa Nyhavnin lisäksi kuninkaallista Amalienborg-linnaa, kiertämässä Tivolin sekä kävelemässä Strøget street-ostoskadulla. Käveltyjä kilometrejä kertyi useita kymmeniä. Paikalliset bussit ja junat olivat käteviä, kunhan jaksoi säätää lippuautomaatilla (kaikissa ei toiminut pankkikortti) ja piti itsensä kartalla Googlen avulla. Enpä olisi halunnut lähteä seikkailemaan bussilla ja junalla ilman Googlea.

Matkustaminen on kivaa, mutta joskus olisi ihanaa olla ulkomailla ilman huolia siitä, mitä syö.