Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
Anonymous (ei varmistettu)
163

Joskus on hankala saada tekstiä ulos aivoista. Tai ainakaan sen näköiseksi, että se olisi omasta mielestäni julkaisukelpoista. Ehkei silloin olekaan hyvä aika kirjoittaa? Kirjoittaminen käy työstä, erityisesti kun työstää romaani(n raakiletta) josta odottaa kovasti palautetta ja lähtölaskentaa kohti kustantajaa. 

Silloin on hyvä keskittyä johonkin muuhun. Nämä muutamat viikot ovat menneet sujuvasti, ehkä liiankin sujuvasti vailla mitään järkevää tekemistä. Takamus on kiinnittynyt sohvan pohjalla ja kädet playstation 3 -ohjaimeen ja silmät tapittavat Final Fantasy XIII-peliä. 
Pelaaminen on addiktoivaa, mutta myös opettavaista. Siinä oppii kieliä, kärsivällisyyttä, harkinnan ja varaisuutta sekä suunnitelmallisuutta. 

Nykyajan pelit ovat niin kaukana aikojen alun Mario Bros -veljesten tiiliskivien paukuttelusta. Tätä harvat ymmärtävät, samasta syystä kuin ovat ymmärtämättömiä muiden tuntemattomien asioiden suhteen. Mutta se ei vie minulta pelaamisen iloa pois; päinvastoin. 

Myös ristikko on tarttunut käteeni ahkerasti. Ristikot ovat erinomaista tekemistä aivoille sekä sormille, ennen kaikkea myös hermoilla, mutta tuottavat todella paljon onnistumisen iloa tekijälle joka jaksaa yrittää uudestaan ja uudestaan. 

Kaikki ovat huomanneet että on sellainen pieni ja ailahteleva vuodenaika kuin kesä. Se on vuodenajoista vähiten suosikki minulle. Olen ehdottomasti syksy- ja talvi-ihmisiä. Odotan innolla iltojen pimentymistä, niiden kylmenemistä  ja kirpeita tuulia ikkunasta. Teen silti parhaani, että nautin kesästä. Inhokki aika vuodesta on oivallinen tapa harjoittaa hetkessä elämisen taitoa. 

Kun on hetkessä kiinni, olemma kuulema onnellisimmillaan. Silloin syntyy myös uusia ja ihania makuelämyksiä. Oma ruuanlaittoini on siinä ja siinä innokkuuden suhteen. Teen ruokaa lähinnä koska on pakko.

Tässä tämän päivän kasaan heitetty salaatti.

Herkullinen vaikka itse kehukin (sekä syön!).

Salaatin voi heittää kasaan seuraavista aineksista:

makaronia

avomaakurkku

miniluumutomaatteja

aurinkokuivattuja tomaatteja

Kartanon pikkelsiä

sekä kasvissekoitus maun mukaan

Salaatti maistuu lämpimänä ja kylmänä!


73

Tuntuu kovin hauskalta, että mun kesälomaani on ollut jo 19 päivää ja niistä on ollut kolme vapaata. Olen siis tähän saakka jokapäivä ollut jossain, mutta missä? Töissä, parhaassa kesätyöpaikassa mitä voin itselleni kuvitella. Tallilla, siellä pystyn yhdistämään kaiken mitä tältä kesälomalta hain. Työt, ratsastuksen, valokuvaamisen ja liikunnan. Olen saanut alleni uusia hevosia ja oppinut paljon valokuvauksesta. Olen vieraillut päivystyksessä tässä muutaman päivän sisällä muutamaan otteeseen ikävän tapaturman seurauksena. Kaiken lisäksi liityin SPR:n vapaaehtoistyöntekijäksi. Kuulun tällähetkellä lahden ensiapuryhmään. Meillä on ihan loisto porukka ja olen ollut jo kahdessa päivystyksessä mukana. Ensimmäisen pidemmän EA koulutuksen kävin heti kesäkuun alussa lisänä tietysti koulutusillat. Jos joku  ei uskalla lähteä vapaaehtoistoimintaan, mutta haluaisi niin suosittelen ehdottomasti. Gluteenitonta ruokaakin on ollut tarjolla päivystyksissä, mistä tulikin mieleeni uudet puurot. Laajensin mun aamupuuro kattausta tattari ja kvino puuroon. Nams! cheeky  Nyt tuon sanasekamelskan selventämiseksi hiukan kollaaseja, minkä avulla tiivistän tapahtumia. Huomenna onkin sitten merkittävämpi päivä, täytän nimittäin 18 vuotta. Huhhuh, ei tunnu yhtään vastuullisemmalta ainakaan vielä saatika kypsemmältä. Saan varmaan muutaman vuoden vielä odotella sitä aikuistumista, mutta ei mulla mikään kiire vielä ole.

Noniin tiivistettynä mä olen ottanut aurinkoa, opetellut rullaamaan mun siskon kanssa. Heh, ollaan kehitytty ihan hurjasti!! Ja vielä löysin epämuodostuneen leivän, piti tehdä purilaisia niin tuo ei oikein palvellut ajatusta.

Sitten vähän hevosista. Mä rupesin käsittelemään ja kouluttamaan yhtä suomenhevos oria. Ori on ollut ihmeen hyvä käytöksinen, kunnioittaa ihmistä ja tietysti on hulluna tammoihin jos tulevat yhtään liian lähelle. Lisäksi olen valmentautunut kisoja varten yhdellä pidemmän ajan treeni kaverilla ja toinen ratsastusprojekti on kehittynyt huimasti.

Tämän viikon keskiviikkona kävi tallilla ikävä tapaturma, kun olin taluttamassa tuolla ylhäällä näkyvää oria se säikähti ja juoksi mun jalan ylitse. Teki ihan perhanan kipeää ja siitä lähdinkin suoraan päivystykseen, jossa arvottiin onko siinä murtumia vai ei. Röntgenin perusteella epäiltiin kahdessa paikassa olevan mahdollisesti murtumat, mutta tänään kuvatussa tietokonekuvauksessa(?) selvisi, että luurakenteet ovat ehjät ja mulla onkin jotain muuta. Nyt mennään muutama viikko kepeillä ja katsotaan sitten noita nivelside yms. tukirakenne vammoja tarkemmin jos vielä on kipeä. 

Mun ensimmäinen ensiapupäivystys oli tosi miellyttävä kokemus. Mulla oli virve!! Ei ollut mitään suuria tapaturmia ja mulla oli tosi pätevät päivystys kaverit. Yksi valmistuva ensihoitaja ja yksi ensihoitoon tähtäävä sairaanhoitaja. Heh, vähän nauratti kyllä itseäni, kun en alkuun osannut mitata edes korvasta kuumetta. Noh päivän lopussa mittasin manuaalisesti verenpainetta ja sykettä. Ostettiin iPad mini, se on niin kätsy kokonsa puolesta. Aikaisemmin mulla on ollut normaali kokoinen iPadi eikä se oikein sujahtanut pieneen käsilaukkuun. Nyt tuo on kesällä mulla ja mun siskolla käytössä. Pikapuuro nams!

 


Anonymous (ei varmistettu)
155

On kesä ja suomalaiset suuntaavat nokkansa (sekä mielipiteensä) kesälomiin (sekä säähän, joka ei ole koskaan sopiva). Minulle tuli aiheesta mieleen tämä: Miksei saisi lomaa gluteenista? Edes pari viikkoa, niin ettei missään ole gluteenia. Ei kaupoissa, ei bussin penkillä tai stop-näppäimessä, ei hissin nappuloissa ei jauho pölyä kaupan kassa liukuhihnalla. Ei uudelleen löydetyn ystävän keittiössä.

Huokaisen syvään ja pohdin, miten paljon helpompaa kaikki olisi tuolloin. Ei olisi pakko olla sairaan tarkka. Edes muutaman viikon ajan vuodesta yhdessäkään kaupassa ei olisi yhtään gluteenituotetta, jokainen ravintola ja kahvila olisi gluteeniton. Toisen ihmisen suu olisi gluteeniton.

Fanaattinen ihminen, kuten minä, saisi ottaa rennosti kontaminaatiopelon suhteen. Se olisi minulle lomaa parhaimmillaan. Keliaakikkona näen gluteenia joka puolella, aivoni ovat luoneet lukuisia uusia hermoratoja, kun ne joutuvat pikaisesti miettimään jokaisen murun liikeradat; mistä se on joutunut juuri tuohon, minkä käsien kautta, missä ne kädet ovat olleet ilman pesua välissä. Ja tämä dialogi on jatkuva.

Siksi en tuo kotiini mitään missä on gluteenia. Tosin, muistin juuri että minulla on kaapissa yksi laku, siis se ”tavallinen” laku. Hmm… heitänkö sen pois fanaattisen mielenlaatuni takia vai annanko sen olla kaapissa? Ihan vain harjoituksen vuoksi. Kunnes sen olemassaolo lakkaa kylmäämästä.

Keliakian hankaluus on siinä, että on pakko olla sairaan tarkka. Ei ole joustovaraa. Ei ole mitään määrää, minkä elimistö kestää gluteenia.

Olen keliaakikkourani aikana syönyt kahdesti gluteenia (vahingossa), enkä muista saaneeni mainittavan pahoja oireita, vaikka tiedän suolinukkani kärsineen gluteenista joka tapauksessa. Kun keliakiaan on tottunut, alkaa mieleen hiipiä ajatus siitä, milloin tapahtuu kontaminaatio, milloin kontrolli pettää, ja ennen kaikkea, millaiset oireet joutuu kestämään.

Gluteenia on joka paikassa, silti ei voi välttyä missään. Siksi minun lomatoiveeni on, että maailma olisi gluteenivapaa, edes muutaman viikon vuodesta.


Sivut