Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
0

Tuntuu kovin hauskalta, että mun kesälomaani on ollut jo 19 päivää ja niistä on ollut kolme vapaata. Olen siis tähän saakka jokapäivä ollut jossain, mutta missä? Töissä, parhaassa kesätyöpaikassa mitä voin itselleni kuvitella. Tallilla, siellä pystyn yhdistämään kaiken mitä tältä kesälomalta hain. Työt, ratsastuksen, valokuvaamisen ja liikunnan. Olen saanut alleni uusia hevosia ja oppinut paljon valokuvauksesta. Olen vieraillut päivystyksessä tässä muutaman päivän sisällä muutamaan otteeseen ikävän tapaturman seurauksena. Kaiken lisäksi liityin SPR:n vapaaehtoistyöntekijäksi. Kuulun tällähetkellä lahden ensiapuryhmään. Meillä on ihan loisto porukka ja olen ollut jo kahdessa päivystyksessä mukana. Ensimmäisen pidemmän EA koulutuksen kävin heti kesäkuun alussa lisänä tietysti koulutusillat. Jos joku  ei uskalla lähteä vapaaehtoistoimintaan, mutta haluaisi niin suosittelen ehdottomasti. Gluteenitonta ruokaakin on ollut tarjolla päivystyksissä, mistä tulikin mieleeni uudet puurot. Laajensin mun aamupuuro kattausta tattari ja kvino puuroon. Nams! cheeky  Nyt tuon sanasekamelskan selventämiseksi hiukan kollaaseja, minkä avulla tiivistän tapahtumia. Huomenna onkin sitten merkittävämpi päivä, täytän nimittäin 18 vuotta. Huhhuh, ei tunnu yhtään vastuullisemmalta ainakaan vielä saatika kypsemmältä. Saan varmaan muutaman vuoden vielä odotella sitä aikuistumista, mutta ei mulla mikään kiire vielä ole.

Noniin tiivistettynä mä olen ottanut aurinkoa, opetellut rullaamaan mun siskon kanssa. Heh, ollaan kehitytty ihan hurjasti!! Ja vielä löysin epämuodostuneen leivän, piti tehdä purilaisia niin tuo ei oikein palvellut ajatusta.

Sitten vähän hevosista. Mä rupesin käsittelemään ja kouluttamaan yhtä suomenhevos oria. Ori on ollut ihmeen hyvä käytöksinen, kunnioittaa ihmistä ja tietysti on hulluna tammoihin jos tulevat yhtään liian lähelle. Lisäksi olen valmentautunut kisoja varten yhdellä pidemmän ajan treeni kaverilla ja toinen ratsastusprojekti on kehittynyt huimasti.

Tämän viikon keskiviikkona kävi tallilla ikävä tapaturma, kun olin taluttamassa tuolla ylhäällä näkyvää oria se säikähti ja juoksi mun jalan ylitse. Teki ihan perhanan kipeää ja siitä lähdinkin suoraan päivystykseen, jossa arvottiin onko siinä murtumia vai ei. Röntgenin perusteella epäiltiin kahdessa paikassa olevan mahdollisesti murtumat, mutta tänään kuvatussa tietokonekuvauksessa(?) selvisi, että luurakenteet ovat ehjät ja mulla onkin jotain muuta. Nyt mennään muutama viikko kepeillä ja katsotaan sitten noita nivelside yms. tukirakenne vammoja tarkemmin jos vielä on kipeä. 

Mun ensimmäinen ensiapupäivystys oli tosi miellyttävä kokemus. Mulla oli virve!! Ei ollut mitään suuria tapaturmia ja mulla oli tosi pätevät päivystys kaverit. Yksi valmistuva ensihoitaja ja yksi ensihoitoon tähtäävä sairaanhoitaja. Heh, vähän nauratti kyllä itseäni, kun en alkuun osannut mitata edes korvasta kuumetta. Noh päivän lopussa mittasin manuaalisesti verenpainetta ja sykettä. Ostettiin iPad mini, se on niin kätsy kokonsa puolesta. Aikaisemmin mulla on ollut normaali kokoinen iPadi eikä se oikein sujahtanut pieneen käsilaukkuun. Nyt tuo on kesällä mulla ja mun siskolla käytössä. Pikapuuro nams!

 


Anonymous (ei varmistettu)
0

On kesä ja suomalaiset suuntaavat nokkansa (sekä mielipiteensä) kesälomiin (sekä säähän, joka ei ole koskaan sopiva). Minulle tuli aiheesta mieleen tämä: Miksei saisi lomaa gluteenista? Edes pari viikkoa, niin ettei missään ole gluteenia. Ei kaupoissa, ei bussin penkillä tai stop-näppäimessä, ei hissin nappuloissa ei jauho pölyä kaupan kassa liukuhihnalla. Ei uudelleen löydetyn ystävän keittiössä.

Huokaisen syvään ja pohdin, miten paljon helpompaa kaikki olisi tuolloin. Ei olisi pakko olla sairaan tarkka. Edes muutaman viikon ajan vuodesta yhdessäkään kaupassa ei olisi yhtään gluteenituotetta, jokainen ravintola ja kahvila olisi gluteeniton. Toisen ihmisen suu olisi gluteeniton.

Fanaattinen ihminen, kuten minä, saisi ottaa rennosti kontaminaatiopelon suhteen. Se olisi minulle lomaa parhaimmillaan. Keliaakikkona näen gluteenia joka puolella, aivoni ovat luoneet lukuisia uusia hermoratoja, kun ne joutuvat pikaisesti miettimään jokaisen murun liikeradat; mistä se on joutunut juuri tuohon, minkä käsien kautta, missä ne kädet ovat olleet ilman pesua välissä. Ja tämä dialogi on jatkuva.

Siksi en tuo kotiini mitään missä on gluteenia. Tosin, muistin juuri että minulla on kaapissa yksi laku, siis se ”tavallinen” laku. Hmm… heitänkö sen pois fanaattisen mielenlaatuni takia vai annanko sen olla kaapissa? Ihan vain harjoituksen vuoksi. Kunnes sen olemassaolo lakkaa kylmäämästä.

Keliakian hankaluus on siinä, että on pakko olla sairaan tarkka. Ei ole joustovaraa. Ei ole mitään määrää, minkä elimistö kestää gluteenia.

Olen keliaakikkourani aikana syönyt kahdesti gluteenia (vahingossa), enkä muista saaneeni mainittavan pahoja oireita, vaikka tiedän suolinukkani kärsineen gluteenista joka tapauksessa. Kun keliakiaan on tottunut, alkaa mieleen hiipiä ajatus siitä, milloin tapahtuu kontaminaatio, milloin kontrolli pettää, ja ennen kaikkea, millaiset oireet joutuu kestämään.

Gluteenia on joka paikassa, silti ei voi välttyä missään. Siksi minun lomatoiveeni on, että maailma olisi gluteenivapaa, edes muutaman viikon vuodesta.


9

Päätin reilu kuukausi sitten muuttaa Naantalista Turkuun, koska opiskelen Turun yliopistossa. Rupesin etsimään asuntoa ja löysin haluamani ennätyksellisen nopeasti. Jo parissa viikossa olin irtisanonut vanhan kämppäni ja rupesin valmistautumaan muuttoa varten. Käytyäni katsomassa uutta kotia, huomasin uunin olevan karmeassa kunnossa. Asuntoon tehtiin kuitenkin pintaremontti, ja kun menin katsomaan remontoitua kotiani vielä ennen muuttoa, koin iloisen yllätyksen: uuni oli täysin uusi! Tunsin suurta helpotusta, koska minun ei tarvinnutkaan ruveta puunaamaan rasvaista ja likaista uunia vanhoista ruuantähteistä.

Tämä on varmasti unelma ihan jokaiselle, ei vain keliaakikolle. Asuntoni on vuokrakämppä ja onneksi muuten hyvässä kunnossa. Mutta en uskalla tässäkään asunnossa käyttää niitä vedettäviä leivänleikkuulautoja. Ne ovat puupintoja, jotenkin tuntuu, ettei niitä saisi täysin puhtaiksi. Olisin koko ajan ihan varma, että leipääni on eksynyt gluteenin muruja. Ehkä olen vainoharhainen ja kunnon puunaamisella ne saisi täysin puhtaiksi. Mutta en siltikään ota riskiä. Enkä edes syö usein leipää, joten näin on ihan hyvä.

Uunia kuitenkin käytän usein, joten on mahtavaa, että se pääsee pelkästään gluteenittomaan käyttöön. Asun yksin, joten keittiön pitäminen puhtaana gluteenista on vaivatonta. Joskus esimerkiksi siskoni tullessa luokseni, ostan hänelle tavallista leipää, mutta niille on oma paikka keittiössä. Keväällä leivoin jotain suolaista piirakkaa vehnäjauhoista ainejärjestömme myyjäisiä varten yliopistolle, ja olin kyllä todella vainoharhainen kaiken sen jauhopölyn kanssa ja teki mieli pestä astiat kahteen kertaan, jotta gluteeni varmasti häviää :D

Nyt vietän kesää täällä Vaasassa äidin ja sisarusten luona kotikotona, koska sain täältä kesätöitä. Kun asuin kotona vielä vakituisesti, minulla oli täällä kokonainen oma ruokanurkkaus keittiössämme. Nyt niihin kaappeihin on tungettu muita astioita, ja yhdessä korissa, jossa aina ennen oli myslini ja leipäni, on nyt koiran naksuja. Minua on selvästi odotettu kotiin ;) Mutta huomaan, kuinka olen jo alkanut pitää gluteenitonta keittiötä itsestäänselvänä, kun yksin asuessa ei tarvitse ajatella kontaaminaatioita. Nyt pitää olla entistä tarkempi.

Kuva on uudesta kodistani, siellä se uusi uuni odottaa käyttäjäänsä. Miten te olette järjestelleet ruokatarvikkeenne kontaminaatioiden välttämiseksi?

Tunnisteet: 
keittiö

Sivut