Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
Anonymous (ei varmistettu)
0

Vietin tänään syntymäpäivääni ja nyt mittarissa on 22 vuotta elämää takana päin. Ajattelin pienenä, että Suomen liput ovat tangossa synttäreideni kunniaksi. Mikä pettymys se olikaan kun selvisi, että kyseessä onkin Eino Leinon päivä. 

Olen viettänyt elämästäni kymmenen vuotta syöden gluteenittomia tuotteita ja paljon on muuttunut ajan kuluessa. Muistan, kuinka vaikeaa oli löytää hyvää tuoretta gluteenitonta leipää pienen paikkakunnan muutaman ruokakaupan valikoimista. Keskiviikkoisin hyökkäsimme kuin hyeenat äitini kanssa hyvissä ajoin lähikauppaan, sillä se oli ainoa päivä kun Vuohelan Herkun tuotteita oli tarjolla. Muulloin piti syödä pakasteleipää tai leipoa itse. 

Keliakian myötä olenkin oppinut leipomaan, mitä en ehkä olisi muuten tullut tehneeksi, jos olisin voinut vain huoletta ostaa mitä tahansa kaupasta. Nykyään asun isolla paikkakunnalla ja viereisessä K-Marketissakin on tarjolla tuoretta leipää päivittäin, mutta leivon siitä huolimatta säännöllisesti. On mukava nähdä oman käden tuotos ja vuosien varrella olen kehittynyt sen verran, että aika usein pystyn lopputuloksen myös syömään.

Tänään kuitenkin annoin itselleni luvan vain ottaa rennosti ja tilasin kakun viereisen kauppahallin suklaapuodin valikoimista. Helsingin Wanhassa Kauppahallissa sijaitsee Petri's chocolate room, josta saa tilattua lähes jokaisen valikoimissa olevan kakun gluteenittomana. Päädyinkin kolmen suklaan moussekakkuun, joka oli paitsi mielettömän upean näköinen, myös hyvää!



Suklaakakun nauttimisen jälkeen menimme mieheni kanssa Flamingo Spahan kylpylään rentoutumaan ja kruunasimme mukavan päivän dinnerillä. Nyt pitkän ja ihanan päivän uuvuttama synttärisankari painuu yöpuulle. Hyvää yötä!

Tunnisteet: 
syntymäpäivä

Anonymous (ei varmistettu)
0

Olen löytänyt uuden rakkauden. Nimittäin aurinkokuivatut tomaatit. Itsekseen nämä tomaatit ovat suorastaan karmean makuisia, mutta toimivat parhaiten esim. salaateissa tai vaikkapa näissä tomaattisissa perunarieskoissa. 

Ensin keitin 3 desilitraa vettä, levy nollalla ja kaadoin sekaan perunamuusijauhetta (kyllä, olen juuri näin laiska enkä edes viitsi lähteä tuohon perunasavottaan kun pussin avaaminen on niin helppoa). Annoin jäähtyä hetkisen aikaa, lisäsin ensin aurinkokuivatut tomaatit öljyineen (auringonkukkaöljyä), sekoitin ja lisäsin jauhoja, kunnes massa on käsiteltävää. 

Tein sitten seitsämän lättyä, joihin pistelin reiät (tosin vasta siinä vaiheessa kun olin jo tunkemassa niitä uuniin) ja annoin paistua 275 asteessa noin 14 minuuttia. 

Tässä lopputulos.

Rieskoista tulee ihanan mausteisia ja ovat parhaillaan silloin kuin voi sulaa niiden päälle, eikä tiedä polttaako suun vai ei!

Sekaan voi laittaa mitä mieli tekee ja elimistö sietää. Itse olen tehnyt rieskoja rusinoilla, kuivatuilla karpaloilla sekä juustoraasteella.


Anonymous (ei varmistettu)
0

Joskus on hankala saada tekstiä ulos aivoista. Tai ainakaan sen näköiseksi, että se olisi omasta mielestäni julkaisukelpoista. Ehkei silloin olekaan hyvä aika kirjoittaa? Kirjoittaminen käy työstä, erityisesti kun työstää romaani(n raakiletta) josta odottaa kovasti palautetta ja lähtölaskentaa kohti kustantajaa. 

Silloin on hyvä keskittyä johonkin muuhun. Nämä muutamat viikot ovat menneet sujuvasti, ehkä liiankin sujuvasti vailla mitään järkevää tekemistä. Takamus on kiinnittynyt sohvan pohjalla ja kädet playstation 3 -ohjaimeen ja silmät tapittavat Final Fantasy XIII-peliä. 
Pelaaminen on addiktoivaa, mutta myös opettavaista. Siinä oppii kieliä, kärsivällisyyttä, harkinnan ja varaisuutta sekä suunnitelmallisuutta. 

Nykyajan pelit ovat niin kaukana aikojen alun Mario Bros -veljesten tiiliskivien paukuttelusta. Tätä harvat ymmärtävät, samasta syystä kuin ovat ymmärtämättömiä muiden tuntemattomien asioiden suhteen. Mutta se ei vie minulta pelaamisen iloa pois; päinvastoin. 

Myös ristikko on tarttunut käteeni ahkerasti. Ristikot ovat erinomaista tekemistä aivoille sekä sormille, ennen kaikkea myös hermoilla, mutta tuottavat todella paljon onnistumisen iloa tekijälle joka jaksaa yrittää uudestaan ja uudestaan. 

Kaikki ovat huomanneet että on sellainen pieni ja ailahteleva vuodenaika kuin kesä. Se on vuodenajoista vähiten suosikki minulle. Olen ehdottomasti syksy- ja talvi-ihmisiä. Odotan innolla iltojen pimentymistä, niiden kylmenemistä  ja kirpeita tuulia ikkunasta. Teen silti parhaani, että nautin kesästä. Inhokki aika vuodesta on oivallinen tapa harjoittaa hetkessä elämisen taitoa. 

Kun on hetkessä kiinni, olemma kuulema onnellisimmillaan. Silloin syntyy myös uusia ja ihania makuelämyksiä. Oma ruuanlaittoini on siinä ja siinä innokkuuden suhteen. Teen ruokaa lähinnä koska on pakko.

Tässä tämän päivän kasaan heitetty salaatti.

Herkullinen vaikka itse kehukin (sekä syön!).

Salaatin voi heittää kasaan seuraavista aineksista:

makaronia

avomaakurkku

miniluumutomaatteja

aurinkokuivattuja tomaatteja

Kartanon pikkelsiä

sekä kasvissekoitus maun mukaan

Salaatti maistuu lämpimänä ja kylmänä!


Sivut