Ensi vuoden alusta hallitus on leikkaamassa pois keliakiakorvauksen, joka on huimat 23,60 kuussa. Mutta vain yli 16-vuotiailta. Kaksi lausetta ja kolme epäkohtaa.

Keliakia on elinikäinen sairaus, jonka ainoa hoitokeino, siis lääke, on ehdoton elinikäinen ruokavalio. Oli ikä mikä tahansa.

Miksei kaikkien muidenkin lääkkeiden korvauksia leikata nollaan samantien? Miksi juuri keliakia? Hoitamaton tai huonosti hoidettu keliakia on erinomainen pohjustus monille sairauksille, jotka rasittavat kansanterveyttä ja kukkaroa, niin sairastavan kuin valtion.

Miksi juuri keliakiakorvaus otetaan pois? Miksei esimerkiksi diabeteslääkkeiden korvausta nollata? Tähän haluan vastauksen. Minimaalinen osa suomalaisista saa ruokavaliokorvausta. Vuositasolla tämä tarkoittaa 9,6 miljoonaa euroa.

Valtaosa keliaakikoista on diagnosoimatta. He odottavat jonossa diabetes-kokeisiin, jonottavat apteekissa rautatabletteja ja kuulevat lääkärin vastaanotolla: ”Ei sinulla voi olla keliakiaa, kun suvussa ei ole”.

He piikittävät itseensä insuliinia, kärsivät lukuisista sairauksista, jotka ovat raja-arvoilla eli varmaa diagnoosia ei saada. Vängätään ja vängätään. Hoitomaton keliakia aiheuttaa myös masennusta, uupumusta ja lukuisia eri kiputiloja, joiden oireita hoidetaan kipulääkkeitä, masennuslääkkeillä, sillä ja tällä lääkkeellä.

Kaikki tämä, koska suolisto sairastaa, muttei suostuta tutkimaan.

Yksi pieni muutos ruokavaliossa ja niin moni voisi paremmin. Lääkekulut romahtavat, terveys paranee, siinä samassa ihmisen psykofyysinen hyvinvointi. Yksi pieni muutos ruokavaliokorvauksessa ja joudun todella pohtimaan, onko minulla varaa hoitaa sairauttani? Onko minulla varaa olla hoitamatta?

Ennen keliakiadiagnoosia minulla kului helposti 600–700 euroa vuodessa lääkkeisiin. Käytin terveyskeskuksen palveluita useamman sadan euron edestä pahimpina vuosina.

Entä nyt, kun olen hoitanut sairauttani? Lääkekulut ovat sadan euron pintaan. Terveyskeskuksessa käyn kerran tai pari vuodessa. Ja tämä laajalti sen ansiosta, että saan 23,60 euroa kuussa, jotta minulla on varaa hoitaa sairauttani.

Niin, vielä toistaiseksi. Vielä puolen vuoden ajan.

Mitä sitten? 23,60 euroa kuussa jää saamatta. Pieni summa, mutta merkittävä osa sitä, että pystyn ostamaan ”minun” leipääni, joka maksaa 4,50 euroa per 500 g.

Missä on se hyvinvointiyhteiskunta, jos kuulen puhuttavan? Missä on tasa-arvon jäänteet, josta kuulen enää tämän jälkeen huhuttavan.

Yksi sairaus ei ole ylitse muiden, muttei myöskään alitse muiden. Niin ei myöskään pidä sairauden korvaamisen kanssa. Jos ruokavaliokorvaus otetaan pois, oletan, että seuraavaksi napsaistaan pois kaikkien muidenkin korvaukset.

Ystäväni, joka on diabeetikko sekä epileptikko pelkää tätä skenaariota. Hänellä tulisi lääkekuluja vuodessa arviolta 1600 euroa lisää. Hän odottaa kauhulla, milloin tämä tapahtuu. Minun skenaarioni tapahtuu 1.1.2016, jos emme vaadi muutosta, jos emme tee muutosta.

Niin ja se kolmas epäkohta. Miksi ruokavaliokorvaus poistetaan vain yli 16-vuotiailta? Onko tämä osa lapsiperheiden paapomista Suomessa? Olettaako hallitus todella, että kaikki yli 16-vuotiaat ovat kokopäivätyössä eikä 23,60 euroa kuussa kirpaise lainkaan?

Onneksi on Keliakialiitto, joka pitää meidän puolta. He julkaisivat eilen illalla oman vastauksensa asiaan ja julkaisivat samalla adressin ruokavaliokorvauksen puolesta. Allekirjoituksia on tullut jo yli tuhat!

Minä allekirjoitan aloitteen, teethän sinäkin saman?

Lue myös Hannan kirjoitus aiheesta.