No nyt se on takana päin. Tätä hetkeä toivoin koko viime viikon, koko viime yön ja koko aamun. Tänään klo 6.30 heräsin väsyneenä ja vain muutaman tunnin nukkuneena. Menin alakertaan join lasillisen vettä ja pyysin maamoa (eli äitiä) tekemään minulle ranskanletit. Mulle on tärkeetä, ihan sama mihin tutkimukseen tai sairaalaan liittyvään olen lähdössä, että mun hiukset on letillä. Jokaisessa MRI:ssä mulla on ollut samantyylinen letti kampaus, samoin vuosi sitten tehdyssä gastroskopiassa ja aina jos on pystynyt niin ennen päivystykseen tms. lähtöä mama on väsännyt mulle pikaisen letin. Niin tapahtui siis tänäkin aamuna. 

Letin jälkeen menin takaisin nukkumaan. Heräsin uudelleen seitsemän aikoihin ja jumituin tuijottamaan netflixiä. Lähtö päksiin (PHKS) tapahtui tarkalleen 15 yli yhdeksän. Sovittu aika tähystykseen oli 9.40. Ilmoittauduin ja siirryin odottelemaan mun vuoroa. Aikani oli jälleen noin 10 minuuttia myöhässä. Ei siinä muuta, mutta se pelko ja jännitys kaksinkertaistui odotellessa. Onneksi kuitenkin hoitaja tuli ja kutsui minut tutkimushuoneeseen. Lääkäri kysyi minulta, että eihän sua vaan jännitä. Vastasin tärisevin käsin: "mua vähän pelottaa". Juteltiin siinä hetki menneestä vuodesta ja miten viime vuonna tähystyksen lääkitys hoidettiin. Sain nielu puudutteen ja lisäksi suoneen tujun annoksen rauhoittavaa. Muistan, kun lääkäri antoi hoitajalle luvan laittaa lääkkeen, jonka jälkeen hoitaja mainitsi, että tämä alkaa vaikuttaamaan aika nopeasti. Ehdin vielä ajatella sekunnin ajan, voi ei tämä ei vaikuta ollenkaan, kunnes humps. Yhtäkkiä maailma heittikin kuperkeikkaa ja minä nauroin(!!). En voinut pitää silmiäni auki, kun en enää voinut tarkentaa katsettani mihinkään. Tämän jälkeen onkin heikot muistikuvat tapahtuneesta. Jossakin kohdassa toimenpide huoneeseen oli tullut toinen hoitaja, joka piti minua kädestä ja käski hengittää. Muistan pahimmat kakomiset, mutta sen jälkeen ei oikeen ole muistikuvaa. Jotain sinä keskusteltiin ja mä istuin tuolilla pää käsiin haudattuna ja hihittelin. Yritin selittää jotain jostain verikokeista. 

Toimenpiteen jälkeen sairaanhoitaja talutti mut sänkyyn johon sitten simahdin nopeasti. Meniköhän siinä 15 minuuttia niin mulle tuotiin ranneke käteen ja kerrottiin, että jään nukkumaan tähän joksikin aikaa. Säännöllisin väliajoin mua tultiin herättelemään ja mitattiin verenpainetta. Kyselin kotiin pääsyä, mutta hoitaja vastasi etten saa lähteä ainakaan ennen puolta kahtatoista. No nukuin siinä sikeesti övereitä pois. Välillä heräilin huonoon oloon. Hoitaja kertoi, että ihmiset reagoi noihin lääkkeisiin niin eritavalla ja mulla se humahti päähän. Tila vastasi selviämis vaiheessa kuulemma rankkaa viikonloppua. No siltä se edelleenkin tuntuu. Ennen kotiin pääsyä mun piti käydä vielä verikokeissa ottamassa jotain testejä. Puoli yhden maissa join pillimehun ja sitten klo 13.15 sain luvan mennä verikokeisiin saattajan kanssa ja kotiin. Semmoinen päivä tuli tänään tehtyä. Koko päivän on ollut vatsa kipeä ja heikko-olo, mutta hei mä selvisin siitä! Huominen on uusi päivä ja matka jatkuu hyvillä mielin kohti viikonloppua.