Oletteko olleet tilanteissa, joissa ei-keliaakikot puhuvat gluteenia sisältävistä ruuista "normaaleille" tarkoitettuina? Esimerkiksi jossain kyläpaikoissa tai ravintoloissa? Olin jokin aika sitten kaupassa etsiskelemässä kylmäaltaasta jotain pakastetuotetta, kun viereeni tuli vanhempi nainen. Kalapuikot olivat tarjouksessa, sekä gluteenittomat että gluteenilliset. Nainen tuli viereeni ja katseli kalapuikkoja ja lopulta kysyi "Nämäkö on meille normaaleille?". Kyllä, ne olivat ei-gluteenittomia. Naisen kysymys herätti minussa hilpeyttä, sillä tiesin, ettei hän tarkoittanut sitä pahalla. Eikä hän aavistanut keliaakikon seisovan vieressään :D

Muiden ihmisten suhtautumisella keliakiaan on useimmissa tapauksissa vaikutusta siihen, kuinka keliaakikko itse suhtautuu sairauteensa tai käsillä olevaan ruokailuhetkeen, jos sellainen on meneillään. Etenkin, mitä tuoreempi diagnoosi on, sitä enemmän toivoo ja tarvitsee tukea ulkopuolelta. Itselleni keliakia on jo vahva osa identiteettiäni ja normaali, lähes huomaamaton osa arkeani, joten vaikka joku dissaisi keliakian maanrakoon, en hätkähtäisi. Ja miksi kukaan niin tekisi? Toisinaan ihmiset päätyvät pitämään keliaakikkoja hankalina, koska joudumme olemaan syömistilanteissa niin tarkkoja, että sen voi helposti ymmärtää väärin, jos keliakian vakavuus ei ole tiedossa. Mutta onneksi kohdalleni ei juurikaan sellaisia ihmisiä ole osunut. Onko teidän ja miten olette tilanteen hoitaneet?

Olin keväällä ystäväni ja hänen poikaystävänsä tupareissa. Ystäväni on tietoinen keliakiastani, mutta koin kuitenkin tarpeelliseksi varmistaa, että otanko omat eväät mukaan vai löytyykö tarjoiluista jotakin gluteenitonta. Ystäväni vastasi heti "et ota, p######". Hän piti itsestäänselvyytenä, että tekisi minullekin sopivaa syötävää. Siitä tuli lämmin fiilis ja sain illan aikana nauttia herkullisesta feta-pinaattipiirakasta ja taivaallisesta suklaakakusta muiden vieraiden kanssa. Tuollaiset jäävät hyvin mieleen, vaikka mukisematta olisin omat safkat mukaani pakannut.

Suhtaudun keliakiasta puhumiseen avoimesti, "valistan" mielelläni asiasta tietämättömiä ja kiinnostuneita ja uskon, että suurin osa ihmisistä haluaa ymmärtää ja yrittää parhaansa mukaan luoda ruokailutilanteista stressittömiä keliaakikoille. Koko ajanhan tieto keliakiasta lisääntyy ja sairastuneitakin on yhä enemmän. Mutta yhtä asiaa ihmettelen: aloitan nyt kolmannen yliopistovuoteni ja kuulun kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestöön, jossa on paljon opiskelijoita ja teemme paljon yhteistyötä yleisen kirjallisuustieteen ainejärjestön kanssa, mutta silti taidan olla ainut keliaakikko siellä. Meillä on neljä kertaa vuodessa esimerkiksi nk. vohvelipäivystys, jossa paistetaan vohveleita ja puretaan opiskelustressiä huolirinkien muodossa, eikä siellä koskaan ole gluteenittomia vohveleita, sillä en ainoana keliaakikkona viitsi muiden joutuvan näkemään vaivaa siinä, että gluteenittomia vohveleita voitaisiin valmistaa turvallisesti. Vegaanisia vohveleita sen sijaan löytyy "normaaleille" suunnattujen ohessa ;) Mutta nykyisin ainejärjestömme hallituksen kokouksissa on usein tarjolla myös gluteenittomia keksejä, jos muillekin on herkkuja. Edistystä siis :) 

Keliakiaviikko lähestyy, sitä vietetään 5.-11.9. teemalla "Keksitkö gluteenitonta? Ilahduta ystävääsi!" . Sen tarkoituksena on puhutella erityisesti meidän keliaakikoiden läheisiä ja rohkaista heitä tulemaan tutuksi keliakian kanssa. Kahvipöydän saa helposti katettu maukkailla gluteenittomilla herkuilla! Viedään ilolla ja kannustavin sanakääntein tietoutta keliakiasta eteenpäin ja tuetaan läheisiämme luottamaan itseensä siinä, että he osaavat valmistaa meillekin sopivia maukkaita herkkuja :)

Aurinkoista viikonloppua!

-Nora