Olet täällä
Hei, taas vähän keliakiasta poikkeavaan tekstiin. Monesti me tunnumme unohtavan sen miten hyvin meillä on asiat. Myös minä unohdan sen. Olen viime päivinä käsittänyt kuinka hyvin minulla on asiat ja unohdan sen liian helposti. Vaikka on vaikeaa, niin aina löytyy jotain hyvää. Nytpä siis toivon, että te kaikki voitte inspiroitua tästä videosta ja teette juuri niitä asioita mistä nautitte.
Mukavaa syksyn jatkoa, nähdään Gluteeniton elämä- messuilla eikö? Meitä bloggajia voi nähdä siellä klo 10-12 Suunnan osastolla.
Tänään on ollut rentouttava ja uutta opettava päivä - osallistuin Turun seudun keliakianuorten järjestämälle raakakakkukurssille Pure Herossa. Olen käynyt kyseisessä paikassa useammankin kerran nautiskelemassa raakaherkkuja, joten oli mahtavaa päästä itse tekemään niitä!
Kurssi kesti kaksi tuntia, jonka aikana saimme kuulla perusohjeita raakakakkujen tekemiseen ja toteutimme ryhmissä kolme eri reseptiä. Teimme avokado-kasvis-piirakkaa, brownieita sekä mustikka-juustokakkua. Kuuluin ryhmään, joka teki suolaista piirakkaa. Huomaan, että siitä on aikaa, kun olen viimeks pidellyt veistä kädessä, sillä sen verran lähellä oli peukalon lähtö. Lopputulokset tarjoivat paitsi silmänruokaa, myös taltuttivat nälän. Saimme maistella kaikkia herkkuja ja mustikka-juustokakkupalat lähtivät kotiin mukaan.
Oli kiva tehdä yhdessä ja samalla saada tutustua muihin keliaakikoihin. Kurssin ohjaaja oli asiantunteva ja erittäin mukava, sekä neuvoi, jos vähänkin oli epäröintiä sen suhteen, mitä aineita mihinkin kaadettiin ja milloin. Kaiken kaikkiaan kurssista jäi todella hyvä mieli ja sain intoa kokeilla raakaherkkujen valmistamista myös kotona. Ei se olekaan tähtitiedettä! Onko teillä kokemuksia raakaherkuista, joko niiden valmistamisesta ja/tai syömisestä? Minusta ne tuovat ainakin terveellistä vaihtelua herkutteluun. Kiitos Turun seudun keliakianuorille kurssin järjestämisestä, oli hauskaa!
- Nora
Eilen oli ihana päivä monella tapaa. Aamu käynnistyi monen tunnin yöunien jälkeen rennosti hyvällä aamupalalla. Joimme kahvit, äiti teki letit, minä stressasin vaatteista ja mietin kuinka antaisin parhaan mahdollisen vaikutuksen itsestäni täysin tuntemattomalle ihmiselle. Pakkasin itselleni lehden, lääkkeet, kaikki epikriisit ja dokumentit, kuulokkeet ja puhelimeni, laturia unohtamatta.
Matka Vierumäeltä kohti Helsinkiä, Ortonia, starttasi noin kello 11. Matka sujui hyvin ja rauhallisesti. Pysähdyimme Nesteelle wc tauolle ja minun oli päästävä jaloittelemaan ja suoristamaan selkäni. Helsingissä lääkärin vastaanotto kesti kaksi tuntia, jonka jälkeen lähdin huojentuneena iloinen ilme jännityksestä punastuneilla kasvoillani. En malttanut odottaa hetkeä, kun pääsin kertomaan iskälle tulevani kuntoon. Juhani oli mukana kuuntelemassa Tohtorin, lääketieteellisen johtajan, arviota tilanteestani.
Vastaanoton jälkeen menimme Ortonin omaan kahvilaan. Kahvilassa ei ollut missään esillä gluteenittomia tuotteita tai edes kylttiä erityisruokavalioille. Kysyin aluksi maidotonta smoothieta, mutta tätä ei valitettavasti ollut. Tämän jälkeen kysyin gluteenitonta leipää ilman juustoa, margariinia ja kinkkua. Tämä onnistui. Kokeilin vielä josko löytyisi soijamaitoa kahvin sekaan, mutta tätäkään ei ollut. Mikä sinänsä ei ollut yllätys sillä eihän missään kahviloissa pidetä soijamaitoa vaihtoehtoa kahvin sekaan. Otin juomaksi siis suosikkini, Novellen sinkki vissyn.
Ortonin kahvilan jälkeen suuntasimme nokkamme kohti Lauttasaarea, jossa tätini asuu. Näkymä tätini asunnolta saa minut todella onnelliseksi ja tuntuu, että se ottaa kaikki huoleni pois. Tuolla otimme muutaman asukuvan. Halusin myös muutaman kuvan keppien kanssa ihan vain muistoksi tästä kaikesta. Kuvista ei huomaa, mutta tuuli oli todella kova ja joutui tekemään töitä hymyn eteen. Rakastan merta ja sen raikasta tuulta.
Otsikko kertookin, minulla oli todella onnistunut vierailu tätini luona kaikin puolin. Pidän tädistäni todella paljon ja tulen aina iloiseksi nähdessäni hänet. Joidenkin ihmisten kanssa vaan mätsää hyvin ja tätini on yksi niistä. Pää ruuaksi oli perunaa, kastike ja kanaa. Lisäksi tarjolla oli laajakirjo kasviksia, sienisalaattia, leipää, viinirypäleitä ja sinihomejuustoa. Minulle siis oli todellakin ruokaa. Söin kasviksia, majoneesipohjaista sienisalaattia, perunaa, leipää ja viinirypäleitä. Tätini yritti vielä tarjota härkäpapuja, mutta olin aivan täysi. Ainiin ja leivänpäälle oli kurkkua ja tomaattia. Jälkiruuaksi oli kahvia, marjakiisseliä ja vanilija kastiketta.
Navat kylläisinä lähdimme ajamaan kohti Lahtea, yhden pysähdyksen taktiikalla. Minun oli siis päästävä jaloittelemaan ja iskän piti tankata auto. Lahdessa oli vain renkaiden vaihto ja tämän jälkeen päädyimme lähtöpaikkaamme Vierumäelle. Ihanaa alkutalvea kaikille, minä aijon nauttia tästä täysin siemauksin. Olen päässyt jo pyörätuolin kanssa nauttimaan ulkoilmasta.
Kuvat on ottanut Juhani Ahtiluoto, mun luotto laukojalla.