Olet täällä
Olen löytänyt uuden rakkauden. Nimittäin aurinkokuivatut tomaatit. Itsekseen nämä tomaatit ovat suorastaan karmean makuisia, mutta toimivat parhaiten esim. salaateissa tai vaikkapa näissä tomaattisissa perunarieskoissa.
Ensin keitin 3 desilitraa vettä, levy nollalla ja kaadoin sekaan perunamuusijauhetta (kyllä, olen juuri näin laiska enkä edes viitsi lähteä tuohon perunasavottaan kun pussin avaaminen on niin helppoa). Annoin jäähtyä hetkisen aikaa, lisäsin ensin aurinkokuivatut tomaatit öljyineen (auringonkukkaöljyä), sekoitin ja lisäsin jauhoja, kunnes massa on käsiteltävää.
Tein sitten seitsämän lättyä, joihin pistelin reiät (tosin vasta siinä vaiheessa kun olin jo tunkemassa niitä uuniin) ja annoin paistua 275 asteessa noin 14 minuuttia.
Tässä lopputulos.
Rieskoista tulee ihanan mausteisia ja ovat parhaillaan silloin kuin voi sulaa niiden päälle, eikä tiedä polttaako suun vai ei!
Sekaan voi laittaa mitä mieli tekee ja elimistö sietää. Itse olen tehnyt rieskoja rusinoilla, kuivatuilla karpaloilla sekä juustoraasteella.
Joskus on hankala saada tekstiä ulos aivoista. Tai ainakaan sen näköiseksi, että se olisi omasta mielestäni julkaisukelpoista. Ehkei silloin olekaan hyvä aika kirjoittaa? Kirjoittaminen käy työstä, erityisesti kun työstää romaani(n raakiletta) josta odottaa kovasti palautetta ja lähtölaskentaa kohti kustantajaa.
Silloin on hyvä keskittyä johonkin muuhun. Nämä muutamat viikot ovat menneet sujuvasti, ehkä liiankin sujuvasti vailla mitään järkevää tekemistä. Takamus on kiinnittynyt sohvan pohjalla ja kädet playstation 3 -ohjaimeen ja silmät tapittavat Final Fantasy XIII-peliä.
Pelaaminen on addiktoivaa, mutta myös opettavaista. Siinä oppii kieliä, kärsivällisyyttä, harkinnan ja varaisuutta sekä suunnitelmallisuutta.
Nykyajan pelit ovat niin kaukana aikojen alun Mario Bros -veljesten tiiliskivien paukuttelusta. Tätä harvat ymmärtävät, samasta syystä kuin ovat ymmärtämättömiä muiden tuntemattomien asioiden suhteen. Mutta se ei vie minulta pelaamisen iloa pois; päinvastoin.
Myös ristikko on tarttunut käteeni ahkerasti. Ristikot ovat erinomaista tekemistä aivoille sekä sormille, ennen kaikkea myös hermoilla, mutta tuottavat todella paljon onnistumisen iloa tekijälle joka jaksaa yrittää uudestaan ja uudestaan.
Kaikki ovat huomanneet että on sellainen pieni ja ailahteleva vuodenaika kuin kesä. Se on vuodenajoista vähiten suosikki minulle. Olen ehdottomasti syksy- ja talvi-ihmisiä. Odotan innolla iltojen pimentymistä, niiden kylmenemistä ja kirpeita tuulia ikkunasta. Teen silti parhaani, että nautin kesästä. Inhokki aika vuodesta on oivallinen tapa harjoittaa hetkessä elämisen taitoa.
Kun on hetkessä kiinni, olemma kuulema onnellisimmillaan. Silloin syntyy myös uusia ja ihania makuelämyksiä. Oma ruuanlaittoini on siinä ja siinä innokkuuden suhteen. Teen ruokaa lähinnä koska on pakko.
Tässä tämän päivän kasaan heitetty salaatti.
Herkullinen vaikka itse kehukin (sekä syön!).
Salaatin voi heittää kasaan seuraavista aineksista:
makaronia
avomaakurkku
miniluumutomaatteja
aurinkokuivattuja tomaatteja
Kartanon pikkelsiä
sekä kasvissekoitus maun mukaan
Salaatti maistuu lämpimänä ja kylmänä!
Tuntuu kovin hauskalta, että mun kesälomaani on ollut jo 19 päivää ja niistä on ollut kolme vapaata. Olen siis tähän saakka jokapäivä ollut jossain, mutta missä? Töissä, parhaassa kesätyöpaikassa mitä voin itselleni kuvitella. Tallilla, siellä pystyn yhdistämään kaiken mitä tältä kesälomalta hain. Työt, ratsastuksen, valokuvaamisen ja liikunnan. Olen saanut alleni uusia hevosia ja oppinut paljon valokuvauksesta. Olen vieraillut päivystyksessä tässä muutaman päivän sisällä muutamaan otteeseen ikävän tapaturman seurauksena. Kaiken lisäksi liityin SPR:n vapaaehtoistyöntekijäksi. Kuulun tällähetkellä lahden ensiapuryhmään. Meillä on ihan loisto porukka ja olen ollut jo kahdessa päivystyksessä mukana. Ensimmäisen pidemmän EA koulutuksen kävin heti kesäkuun alussa lisänä tietysti koulutusillat. Jos joku ei uskalla lähteä vapaaehtoistoimintaan, mutta haluaisi niin suosittelen ehdottomasti. Gluteenitonta ruokaakin on ollut tarjolla päivystyksissä, mistä tulikin mieleeni uudet puurot. Laajensin mun aamupuuro kattausta tattari ja kvino puuroon. Nams! 
Nyt tuon sanasekamelskan selventämiseksi hiukan kollaaseja, minkä avulla tiivistän tapahtumia. Huomenna onkin sitten merkittävämpi päivä, täytän nimittäin 18 vuotta. Huhhuh, ei tunnu yhtään vastuullisemmalta ainakaan vielä saatika kypsemmältä. Saan varmaan muutaman vuoden vielä odotella sitä aikuistumista, mutta ei mulla mikään kiire vielä ole.
Noniin tiivistettynä mä olen ottanut aurinkoa, opetellut rullaamaan mun siskon kanssa. Heh, ollaan kehitytty ihan hurjasti!! Ja vielä löysin epämuodostuneen leivän, piti tehdä purilaisia niin tuo ei oikein palvellut ajatusta.
Sitten vähän hevosista. Mä rupesin käsittelemään ja kouluttamaan yhtä suomenhevos oria. Ori on ollut ihmeen hyvä käytöksinen, kunnioittaa ihmistä ja tietysti on hulluna tammoihin jos tulevat yhtään liian lähelle. Lisäksi olen valmentautunut kisoja varten yhdellä pidemmän ajan treeni kaverilla ja toinen ratsastusprojekti on kehittynyt huimasti.
Tämän viikon keskiviikkona kävi tallilla ikävä tapaturma, kun olin taluttamassa tuolla ylhäällä näkyvää oria se säikähti ja juoksi mun jalan ylitse. Teki ihan perhanan kipeää ja siitä lähdinkin suoraan päivystykseen, jossa arvottiin onko siinä murtumia vai ei. Röntgenin perusteella epäiltiin kahdessa paikassa olevan mahdollisesti murtumat, mutta tänään kuvatussa tietokonekuvauksessa(?) selvisi, että luurakenteet ovat ehjät ja mulla onkin jotain muuta. Nyt mennään muutama viikko kepeillä ja katsotaan sitten noita nivelside yms. tukirakenne vammoja tarkemmin jos vielä on kipeä.
Mun ensimmäinen ensiapupäivystys oli tosi miellyttävä kokemus. Mulla oli virve!! Ei ollut mitään suuria tapaturmia ja mulla oli tosi pätevät päivystys kaverit. Yksi valmistuva ensihoitaja ja yksi ensihoitoon tähtäävä sairaanhoitaja. Heh, vähän nauratti kyllä itseäni, kun en alkuun osannut mitata edes korvasta kuumetta. Noh päivän lopussa mittasin manuaalisesti verenpainetta ja sykettä. Ostettiin iPad mini, se on niin kätsy kokonsa puolesta. Aikaisemmin mulla on ollut normaali kokoinen iPadi eikä se oikein sujahtanut pieneen käsilaukkuun. Nyt tuo on kesällä mulla ja mun siskolla käytössä. Pikapuuro nams!