Kauan odotettu tapahtuma on vihdoin tulevana viikonloppuna: Gluteeniton elämä -messut 2016! Tapahtumaa järjestetään jo kovaa vauhtia ja sitä mukaa innostuskin vain kasvaa. Olin viimeksi messuilla äitini kanssa ja silloin kotiin lähti monta muovipussillista gluteenittomia uutuustuotteita ja maha täyttyi maistiaisista. Muistan myös edelleen sen tunteen, kun menimme messuilla lounaalle ja KAIKKI tarjottavat olivat gluteenittomia. Ihan absurdia, mutta parasta!

Varasin eilen bussiliput Tampereelle ja odotan jo malttamattomana lauantaita, jolloin aion viettää lähes koko messun aukioloajan messuilemassa. Olen Suunnan-osastolla tavattavissa klo 11-12 ja olisi todella hienoa päästä juttelemaan teidän lukijoiden kanssa! Joten jos siis olette messuilla lauantaina tuohon aikaan, niin tulkaa ihmeessä poikkeamaan Suunnan-osastolle (2 krs. Hyvinvoinnin käytävä). Minun kanssani siellä on täältä Suunnan bloggaajista Paula, joka kirjoittaa Arjen murusissa. Ennen meitä siellä ovat klo 10-11 Heidi (Kriisikakkuja), Hanna (Arjen murusia) ja Minna (Viljapellon havinaa). 

Olen suunnitellut, että lauantaina kiertelen näytteilleasettajien kojuja ja ostelen uutuustuotteita. Klo 13.30 alkava paneelikeskustelu "Minun gluteeniton elämäni", kuuluu myös suunnitelmiini. Samoin sen jälkeen oleva "Tunnemyllerrystä gluteenittomassa arjessa - itkeäkö vai nauraa". Vaikka en itse ole ikinä kokenut keliakiaa negatiivisena asiana elämässäni, ymmärrän silti, miksi sen kanssa eläminen saattaa tuottaa vaikeuksia. Etenkin jos on lisäksi muita ruokarajoitteita ja/tai sairauksia, ymmärrän, että se saattaa olla todella raskasta. On hienoa, että niistäkin asioista puhutaan, koska on tärkeää, että jokaisen tunteet keliakiaa kohtaan sallitaan.

Odotan jo viikonloppua siinäkin mielessä, että viime viikot ovat olleet yhtä yliopistossa opiskelua ja siinä välissä töissä käymistä. Kirjoitan parhaillaan kandia mediatutkimukseen ja se on vaatinut jo useamman hermoromahduksen. Onneksi meillä on kuitenkin huippuporukka, josta saa tsemppiä, niin tästäkin selvitään vielä kunnialla! Olen tänä vuonna toiminut kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestön hallituksessa kulttuurivastaavana ja eilen syyskokouksessa minut valittiin varapuheenjohtaksi sekä kirjamessuvastaavaksi. Kiireet eivät siis tule hetkeen loppumaan, mutta eipä se haittaa, koska saan tehdä hauskoja asioita upeiden tyyppien kanssa! Ja kai ne opiskeluvuodetkin ovat oman aikansa ruuhkavuosia ;) 

Olen jo useammin kuin kerran paennut kirjaston rauhaan lukemaan runoja ja vain hiljentämään ajatuksia. Se on tehnyt hyvää. Ja on toiminut myös erinomaisena keinona vältellä kandia. Mutta olen vakaasti päättänyt antaa itselleni joululahjaksi valmiin version kandista, joten on siis toisinaan vain käveltävä kirjaston ohi tai istuttava edes jollekin kovemmalle penkille. Se vaatii tahdonvoimaa. Ja oikeastaan tässäkin asiassa, kuten niin monessa muussakin, aloittaminen on vaikeinta. Mutta heti kun vain istahtaa työnsä pariin ja noin puolisen tuntia on kulunut, on jo ihan uppoutunut sen tekemiseen. 

Toisinaan mietin, että miksi nyt kun parhaillaan teen aika tärkeitä ja minulle isoja juttuja, haalin hirveästi muutakin tekemistä. On opinnot, ainejärjestötoiminnat, verkkolehdessä toimittaminen (Spottimedia), urheilut ja muu elämä. Miksi en voisi keskittyä vain esimerkiksi opintoihin? Mutta en usko, että olisin silloin kovin onnellinen, koska kaipaan vaihtelua elämääni. Pidän siitä, että saan haastaa itseäni ja tutustua uusiin ihmisiin. Jokaisen päivän on hyvä olla erilainen, niin mieli pysyy virkeänä! Mutta tietysti myös rauhoittumisen hetkiä tarvitaan ja niitä pyrin järjestämään itselleni niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen on minulle sellaista omaa, rentouttavaa aikaa. Luen myös paljon muiden blogeja, niin täällä kuin muuallakin, ja se on yksi lempipuuhistani. Kohta lähden toisen lempipuuhani pariin: salille.

Pari viikkoa sitten Turkukin sai peitokseen kauniin lumihunnun, mutta nyt se on jo vaihtunut vesisateeseen. Toisaalta se sopii minulle hyvin, koska inhoan kylmyyttä yli kaiken. Tämän vuoden alussa tultuani linja-autolla Vaasasta Turkuun joululoman jälkeen, koin sellaisen trauman kylmyyden suhteen, että kaihdan pienintäkin pakkasta, nimittäin: Oli varhainen aamu, kova pakkanen. Äiti vei minut linja-autoasemalle, josta lähdin kohti Turkua. Bussissa oli todella kylmä, mutta ajattelin sen lämpeävän vartissa, kun linja-auto on hetken ollut liikkeessä. Mutta. Bussi oli epäkunnossa, eivätkä lämmittimet toimineet. Niinpä matkasimme Poriin asti jääkylmässä bussissa ja siellä vaihdoimme toimivaan. Pysähdyimme Vaasan ja Porin välillä kerran sulattelemassa varpaita yhdessä kahvilassa ja puin päälleni kaikki mahdolliset vaatteet mitä suinkin pystyin. Tultuani kotiin, vesipulloni oli edelleen jäässä. Mutta bussimatka oli myös sillä tavoin poikkeava, että me matkustajat juttelimme toisillemme. Kaikki pitivät huolta siitä, että bussissa oltuja vilttejä kierrätettiin vähän kaikilla ja jotkut lainailivat takkejaan koviten paleleville. Se jäi sydäntä lämmittävänä muistona mieleen.

Toivottavasti pääsen Tampereelle lämpöisessä bussissa ja samoin te muut, miten ikinä perille saavuttekaan. Siitä olen kuitenkin varma, että viikonloppuna Tampere-talossa on lämmin tunnelma! Toivottavasti saisin tavata mahdollisimman monia Teistä :) Haluan toivottaa hyviä messuiluhetkiä, otetaan niistä kaikki irti ja nautitaan!

Talvista viikkoa!

- Nora