Moikka! Paljon on ehtinyt tapahtua. Mulle saapui uusi kamera, mikä onkin saanut minut hyvin kiireiseksi valokuvaajaksi. Samoin valmistuneet ylioppilaat. Lisäksi olen muuttanut ensimmäiseen omaan asuntooni. Lopetin päivälukion ja lähdin lukemaan pitkää matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa aikuislukioon. Olen kokenut mystisiä ja voimakkaita vatsakipuja. Maannut ambulanssin saattelemana seurannassa. Nyt jännitetään tuloksia ja hoitoa. Leikkaus ei minua kiinnostaisi sitten pätkän vertaa!​ Herkkulakossa olen ollut nyt myös puoli vuotta. Tässä lyhkäisyydessään minun kuulumiseni.

Kävimme J:n kanssa paljon kohua herättäneessä Burger Kingissä. Tenttasin tiukasti, mikä aterioista oli gluteeniton. Lopputulema oli Whopper purilainen. Siitäkin he sanoivat tietysti niinkuin asiaan kuuluu, gluteenittomat tuotteet valmistetaan samassa keittiössä tavallisten tuotteiden kanssa, joten emme voi taata täyttä gluteenittomuutta. Kassan työntekijä käytti hauskaa termiä, jos on paha gluteeni-allergia niin voi saada oireita. (Kyllä, söin punaista lihaa, tälläiset kerran kahdessa kuukaudessa tapahtuvat poikkeukset on mulle sallittuja.)

Mietin mielessäni, että jaahas. Kyllähän meidänkin keittiössä on samoja myslejä ja samaa leipää. Minun ruokani valmistetaan samassa tilassa tavallisen ruoan kanssa. Toki meillä ruoat säilytetään erikseen toisistaan. Nauratti termi gluteeni-allergia. Faktahan se on, että kaikki eivät tästä meidän keliakiasta tiedä. Eivät välttämättä edes ravintolan työntekijät. 

Tämä sai minut miettimään kuinka hyvin ravintoloissa pidetään meistä kuitenkin huolta. Mulle on tehty Amarillossa yksilöity ateria kaikkien toiveideni mukaisesti ja vielä jaksettu huomioida gluteenittomuus. Monissa ruokapaikoissa koen itseni kunniavieraaksi saamani huomion perusteella. Olen usein saanut kiitellä ravintolan työntekijöitä hyvin yksilöllisestä palvelusta. Tottakai poikkeuksiakin on, mutta pääsääntöisesti palvelu on ollut ensiluokkaista.

Viimeviikolla olin EA3-kurssilla Nynäisissä ja siellä ruokailu nosti kylmät väreet kyllä minun niskaani. Gluteenittomille leiville ei ollut omia margariineja ja ruoka pidettiin aivan normaalien ruokien vieressä. Jouduin usein kyselemään vielä mikä kaikki oli gluteenitonta ja kertomaan tarpeestani omaan margariiniin. Loppuviikosta moni asia oli jo paremmin, tietysti pieniä huomioitavia kohteita tuli vielä, mutta parhaansa he selkeästi tekivät.