Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
0

Kevät on jo edennyt siihen vaiheeseen, ettei ehkä enää puhuta alkukeväästä. Turussa ainakin on ollut monia aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, jotka saavat odottamaan vappua! En ole ennen yliopisto-opintojani ollut vapunjuhlija, mutta se on opiskelijoiden vuoden kohokohta, joten siihen panostetaan. Kevät saa vapun lisäksi myös toisenlaisia ajatuksia pyörimään päässä - kesätyöt. Viime kesänä tein töitä enemmän kuin koskaan, eikä se lopulta ollut kovin fiksua, koska se johti uupumukseen. Tänä kesänä aion ottaa rennommin, mutta kuitenkin töitä tehden. 

Minulle tarjoutui tällä viikolla mahdollisuus siivota kesän ajan yhtä lähelläni olevaa leipomoa. Minulle kerrottiin työstä ja se vaikutti hyvältä. Lopulta työnantaja sanoi: "Sä oot niin sitkeä, että pärjäisit siellä hyvin, vaikka jauhopöly onkin melkoista." Siinä vaiheessa tajusin sanoa, että "mulla muutes on keliakia, että olisiko se ongelma tässä työssä". Työnantaja sanoi saman tien, että sitten se ei ole minulle hyvä kohde. Mietin, olisinko pärjännyt vaikka hengityssuojan kanssa, mutta olisin varmasti ollut todella stressaantunut siellä siivotessani. Ja sen jälkeen kuvitellut jokaisen mahakivun johtuvan siitä, että kehooni on joutunut gluteenia. Joten on hyvä, että päädyimme ratkaisuun, jossa sen kohteen tekee joku toinen. Tämän keskustelun jälkeen mieleeni tuli, että se oli ensimmäinen kerta, kun keliakiasta on ollut minulle todella haittaa.

Toisinaan keliakia aiheuttaa pieniä harmistuksia. Olin reilu viikko sitten opiskelukaverini kanssa Helsingissä yhdessä koulutuspoliittisessa tapaamisessa ja sen jälkeen päätimme ottaa päiväreissustamme kaiken sivistävän vaikutuksen irti. Kävimme taidenäyttelyissä ja ennen kotiin lähtöä päätimme käydä syömässä jossakin. Silloin tuli vähän sellainen inhottava pistos sydämeen, koska emme voineet vain huoletta lipua johonkin ravintolaan, vaan halusin vähän miettiä, että missä gluteenittomuus hoituisi parhaiten. Tuli sellainen olo, että vaikeutan toisenkin elämää. Mutta ei se häntä haitannut, vaan hän oli ymmärtäväinen, ja lopulta päädyimme Picniciin syömään herkulliset annokset. Tilasin feta-savulohi-salaatin ja kaverini otti uuniperunoita. Mahat täynnä matkattiin kotiin.

Olen alusta lähtien päättänyt, etten anna keliakian rajoittaa elämääni. Oma suhtautuminen asiaan on ensiarvoisen tärkeää, mutta myös muiden ihmisten suhtautumisella on vaikutusta. Onnekseni olen saanut paljon tukea ja ymmärrystä, en juuri koskaan vähättelyä. Olen myös iloinen siitä, että työnantajani otti keliakiani tosissani ja sanoi heti, ettei leipomo ole hyvä siivouskohde minulle. Asia ei jäänyt lopulta sen suuremmin harmittamaan. Mietin kuitenkin lukioaikaani, jolloin yhdessä vaiheessa halusin kovasti leipuri-kondiittoriksi. Opinto-ohjaaja sanoi keliakian olevan ainakin haaste, ellei jopa este. En kuitenkaan sitä uskonut, vaan olin yhteydessä ainakin yhteen opiskelupaikkaan ja sieltä vastattiin silloin, ettei se olisi mahdotonta. Unelmani kuitenkin vaihtuivat vuosien aikana, joten en joutunut etenemään sen asian kanssa.

Viime viikon lauantaina kävin äidin ja hänen miehensä kanssa Ruissalossa ja samalla kävimme kahvilla Honkapirtissä. Siellä on hyvin tarjolla gluteenittomia suolaisia vaihtoehtoja, samoin ainakin yksi makea leivos vaihtoehtona. Nykyään monissa paikoissa on herkullista gluteenitonta tarjontaa, joten keliakia ei estä herkuttelemista kodin ulkopuolellakaan. Onko teillä kokemuksia siitä, että keliakia on ollut este? Ihan millä tavalla tahansa - työpaikan saannissa, opiskelualassa, matkustamisessa, ystävien saannissa (esim. keliakiaakikko koetaan hankala vieraana, eikä siten kutsuta niin helposti kylään) tai muissa asioissa? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksianne.

Aurinkoisia kevätpäiviä! :)

- Nora

 

 

 

Tunnisteet: 
keliakiaeste

0

 

Vietin eilen rentouttavan illan ystäväni kanssa. Kävimme katsomassa La la land -elokuvamusikaalin, joka täytti kyllä kaikki odotukset! Monta kertaa silmäkulmat kostuivat ja lopulta jäi mietteliäs olo. Elokuvan sanoma liittyi unelmien toteuttamiseen, ennen kaikkea uskallukseen toteuttaa niitä. Menimme sen jälkeen Turun Tiirikkalaan, joka on yksi Turun viihtyisimmistä paikoista. Siellä on yhdistetty perinteistä ja modernia sisustyyliä, asiakaspalvelu on ystävällistä ja juoma- sekä ruokavaihtoehdot herkullisia. Siellä puhuttiin ystäväni kanssa unelmista ja siitä, kuinka pysyä inspiroituneena.

Tällä hetkellä elämässäni riittää hommaa, koska olen niin monessa jutussa mukana. Aina kun saa jotain tehtyä, on seuraava juttu oven takana odottamassa. Monet jutut ovat minulle erittäin mieluisia, mutta tänään havahduin pienoiseen väsymykseen. Tajusin, että olen unohtanut tehdä asioita, joista saan kunnolla kicksejä ja jotka rentouttavat minua. Yksi näistä on liikunta. Olen joulun jälkeen kärsinyt motivaatiopulasta, mutta kuitenkin käynyt spinning-tunneilla. Tänään päätin koittaa Combat-treeniä ja vitsi mikä fiilis! Päätin, että panostan enemmän myös asioihin, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä, ja joissa pystyn jättämään stressiä taka-alalle.

Pari viikkoa sitten tein miniloman Outokumpuun siskoni luokse. Hän valmistuu keväällä nykytanssijaksi, joten halusin ehtiä vielä käymään siellä ennen kuin hän muuttaa sieltä pois. Oli myös ihanaa viettää laatuaikaa siskon kanssa <3 Otimme rennosti: kävimme kävelyillä, pääsin seuraamaan joitakin tanssitreenejä, kävimme kuntosalilla ja iltaisin kokosimme kunnon herkkupöydän ja katsoimme televisiota.

Teimme kauraleipäsiä tillillä ja ne maistuivat liian hyviltä, etenkin juuston kera. Sitten meillä oli vihanneksia ja dippiä sekä itsetehtyjä herkkusnacksejä, joihin tuli omenan tai banaanin päälle maapähkinävoita, kookoshiutaleita sekä saksanpähkinää.

Toisena iltana teimme Oreo-juustokakkua (tosin keksit eivät olleet alkuperäistä Oreota, vaan gluteenittomia "Domino-keksejä"). Söimme sen melkein kokonaan kahdestaan sinä iltana ja voin sanoa, ettei edes jouluna tullut sellaista ähkyä. Lisäksi olimme tehneet herkkupalleroita, joihin tuli banaania, kaurahiutaleita, kookoshiutaleita, tummasuklaa-paloja ja kaakaojauhetta. Oli kyllä sellaiset eväät koko reissun ajan, ettei tarvinnut nälkää nähdä! Päivisin söimme terveellisemmin ja kevyemmin, niin balanssi säilyi ;)

Nyt vietän viikonlopun opiskelujuttuja tehden. Onneksi kandin palautin määräaikaan mennessä, eli tammikuun viimeisenä päivänä. Se meni läpi plagiaatintunnistuksesta ja ensi viikon perjantaina onkin sitten kypsyyskokeen vuoro. Sitten on enää muutamia kursseja ja kandidaatin tutkinto on paketissa. Tuntuu ihan hullulta, mutta hyvältä. Hullun hyvältä! Kohta suuntaan katseen kohti autokoulua ja muita juttuja. Miten teidän kevät on lähtenyt käyntiin?

Iloa viikonloppuun!

- Nora

 


0

 

Vuosi 2017 on lähtenyt mukavasti käyntiin. Minulla on vielä tämä viikko lomaa ja sitten alkaa arkeen paluu toden teolla. Vietin rentouttavat 1 1/2 viikkoa Vaasassa perheeni luona ja eilen palasin Turkuun. Oli haikeaa tulla takaisin ja kaipaan jo nyt perhettäni, mutta samalla tuntuu hyvältä aloittaa tämän vuoden touhut. Muutaman viikon päästä kandini on valmis, paitsi keväällä teen vielä joitakin kursseja, joten saan tutkintoni keväällä ulos. Ajatus tuntuu huojentavalta ja ihanalta. Vielä on kuitenkin painettava töitä sen eteen.

Lomalla tein kaikkea muuta paitsi mitään järkevää. Katsoin joulukonsertteja ja elokuvia, sekä vaan loikoilin sohvalla ja kirjoitin runoja. Runojen kirjoittaminen tosin oli järkevää puuhaa, koska työstän ensimmäistä teostani ja sain sitä kehitettyä mukavasti. Se on rentouttavaa ja ajankulun unohduttavaa puuhaa. Juuri sellaista, mitä lomalla tarvitseekin. Kävin myös lenkillä lähes päivittäin. 

Söin myös suklaa-överit luvattoman monta kertaa loman aikana. Mutta teki hyvää tehdä juuri sitä, mitä milloinkin halusi. Välillä mieli kaipaa sitä, ettei tarvitse rajoittaa ja kieltää itseään. Edellisessä kirjoituksessani kerroin odottavani joululta glögi-juustokakkua ja sitä myös sain :P Siskoni leipoi sitä jouluaatoksi ja myös uudeksi vuodeksi! Kuvaa en siitä ehtinyt ottamaan, koska aina oli kiire syömään, minulla ja muilla. Hyvää kannatti odottaa, koska taaskaan glögi-juustokakku ei tuottanut pettymystä, vaikka aluksi näytti siltä, ettei siitä ole syötäväksi. Siskoni oli nimittäin laittanut ensimmäisen tekemänsä glögi-juustokakun pakastimeen hyytymään, joten sulamisessa kesti, kesti ja kesti. Hetken tilanne näytti pahalta, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jouluruokaa riitti pariksi päiväksi, mutta itse voisin syödä sitä helposti pari viikkoa putkeen. On se niin hyvää <3 Lähes kaikki joulupöydässämme oli gluteenitonta lanttulaatikkoa lukuunottamatta. Pidän eniten porkkana-, maksa- ja bataattilaatikoista. Laatikoiden lisäksi oli perinteisiä jouluherkkuja: kalaa, kinkkua, rosollia, keitettyjä kananmunia majoneesilla sekä peruna-, punajuuri- ja italiansalaattia. Mahan sai enemmän kuin täyteen. Huomasin kuitenkin, kuinka minun piti paljon tietoisemmin jatkuvasti tarkistella, etten varmasti syönyt mitään gluteenipitoista. Olen tottunut yksin asuessa siihen, että kotonani kaikki syötävä on gluteenitonta, joten piti olla varovainen, ettei vahingossa esimerkiksi syönyt jotain majoneesia, jossa onkin gluteenia. Onneksi kaikki meni hyvin ja muistin olla tarkkana. 

Lomaan kuului myös ale-shoppailut joulun jälkeen. Löysin vaikka mitä ihania uusia vaatteita, joita odotan pääseväni käyttämään. Ja kaikki oli alennuksessa! Helposti ale-myynteihin mennessä käykin niin, että ostaa vain normihintaisia tuotteita. Mutta nyt menin taktisesti vain ale-lapuilla varustettujen rekkien luokse. Toimi. Shoppailujen jälkeen kävimme kahvilla/teellä ja söin gluteenittoman rouskuvan siemenleivän täytteineen. Shoppailu on rankkaa puuhaa.

En tehnyt mitään sen kummempia uudenvuodenlupauksia, koska - no, eiväthän ne useinkaan toteudu. Aion jatkaa aika samoilla linjoilla kuin vuoden 2016, mutta haastan itseäni enemmän ja teen koko ajan töitä unelmieni eteen. Aion myös panostaa siihen, että opin rentoutumaan tarpeeksi, enkä stressaa turhista asioista. Tai etukäteen, koska eihän kaikkeen voi juuri tällä sekunnilla vaikuttaa. Elämällä on tapana järjestyä, aina. 

Miten teidän vuosi 2017 on lähtenyt käyntiin? Joko olette päässeet arkeen kiinni?

Toivotan upeaa tätä vuotta kaikille!

- Nora

Tunnisteet: 
keliakiauusi vuosi

Sivut