Virallisissa Suomi sata ruokalistoissa näyttää olevan mustikkaa, piirakkaa ja kakkua jne. Mikäs sen sopivampaa. Ennen vanhaan keittokirjoissa neuvottiin, että mustikkaa ei pidä tarjota juhlissa, koska se sotkee suut, vaatteet ja liinatkin. Toisaalta hienot vieraat varsinkin ovat mukavamman näköisiä hampaat mustikassa. Vuosi sitten pääsin tehdasvierailulle lempifirmaani Marimekkoon, siellä tarjottiin mustikkalimsaa. Itsenäisyyspäivän kattauksen teen varmaan kyseisen tehtaan liinalle. Suomalaista desingia pöytään, astiat tosin on tehty vaikka missä nykyään. Sinistä löytyy, mutta ei ihan sinivalkoista tarvitse olla. Metsästä saa vihreää koristeeksi.

Täällä maalla juhlaruoka löytyy pakastimesta, on valinnan varaakin. Kunta ja seurakunta on laatinut niin paljon ohjelmaa asukkailleen, että joutaneeko kovin pitkään hauduttelemaan lihoja. Aamun voisi aloittaa riisipiirakoilla lisukkeineen, jos ei ehdi puuron keittoon. Piirakoita saa onneksi kaupan pakasteesta. Karjalanpiirakoiksi niitä ei kai voi  kutsua, koska eivät ole ruista. Muistan lukeneeni sellaista. Lohi on herkkua, eikä vaadi valmistukseen koko päivää. Jälkiruoka voisi olla helpoimmillaan vaniljajäätelöä ja marjoja. Olen jälkiruokaihmisiä, keksin monta sopivaa jälkiruokaa, kiisseli, kerroskiisseli, rahka, uunijuusto, jäädyke...

Suomi 100 ruokalistoihin on yritetty ujuttaa kansainvälistä vaikutusta tutun lisäksi. Onhan sitä ennestäänkin, riisi esimerkisi. Kahvi on meille tosi tärkeää, kahvikupponen on päivän kohokohta monelle. Niin, että entäpä pullapuoli. Pullaa en ole vielä oppinut leipomaan gluteenittomana. Olen kokeillut, mutta juhlapäivänä sitä ei voi tarjota. Kaupassa on kyllä hyvää mustikkarahkapullaa. Leipäjuusto ja hillat (lakat) on ykkönen juhlapöydässä. Suklaakarkki Suomi 100 kauniissa astiassa, kruunaa kahvipöydän (Pandan on gluteeniton). Täytekakkua en taida tehdä, kääretorttu saattaisi sopia, tietysti marjatäytteellä ja  kermavaahdolla kuorruttuna. Koristeena vaikka niitä mustikoita.