Olet täällä

sopeutuminen

Tiedän, että tän kanssa voi ja pitääkin elää. Silti illat menee itkien ja miettien raha-asioita, muita ihmisiä, itteäni ja keliakiaa.

"Voi että on hyvää! Harmi, ettet sinä voi syödä tätä." Katselen vesi kielellä ja pahoilla mielin.

En usko olevani superihminen. Oikeasti harmittaa rahanmeno, kun jauhot ovat niin kalliita.

Olemme samassa veneessä, kun vastaan tulee ruokahaasteita kotona, kylässä ja juhlissa.

Olin tarkkana kuin porkkana, mutta silti vahinkoja sattui. Näin myös unia siitä, miten syön vahingossa väärin.

Ottaisin mieluummin pillereitä vaikka sata kertaa päivässä kuin syön gluteenitonta ruokaa.