Miehelleni oli aika kova juttu, kun ei saanut enää syödä ruisleipää, jota meillä kotona leivottiin taikinajuureen itse viljellystä rukiista. Ruisleivän leipominen vähitellen väheni, ettei miehelleni tulisi kiusausta maistaa. Se ihana tuoksu, mikä vastaleivotusta leivästä lähtee, kiusasi miestäni. Miehelläni on ollut keliakia jo neljäkymmentä vuotta. Olen ihan mielelläni leiponut miehelleni sekä vieraille ja suoramyyntiin gluteenittomia tuotteita.

Muistan sen, kuin eilisen päivän, kun saimme tiedon tästä taudista. Tulimme ensimmäisen lapsemme kanssa laitokselta ja otimme postit laatikosta. Siellä oli kirje, jossa tuli tieto keliakiasta. Olihan se aluksi aikamoinen järkytys, alkaa laittamaan gluteenitonta ruokaa ja leivonnaisia sekä samalla hoitamaan pientä vauvaa. Toisaalta oli helpotus saada tietää, että mistä vatsavaivat ja alhaiset hemoglobiiniarvot johtuvat.

Silloin nousi esille paljon kysymyksiä, että mitä saa syödä ja mitä ei. Siihen aikaan ei keliakiasta tiedetty niin paljon, kuin nykyään. Kaupasta ei saanut gluteenittomia tuotteita.

Aluksi haimme Ruotsin puolelta Haaparannasta gluteenittomia Juvel-jauhoja laatikko kaupalla. Näin pääsin alkuun leivän leipomisessa. Ensin se oli vain sitä peltileipää. Onneksi olen aina ollut innokas leipoja ja aloin säveltämään ohjeita ja kehittelemään uusia. Myös keliakiayhdistyksen sekä Keliakialiiton työn tuloksena alkoi pikku hiljaa tieto keliakiasta leviämään ja gluteenittomia ohjeita kehiteltiin sekä julkaistiin jäsenistölle.

Yleensä tein kaikkia leipomuksia kahta lajia: tavallisia ja gluteenittomia. Mielestäni mieheni ei ole koskaan tarvinnut kärsiä kotona siitä, ettei hänelle ole mitään kahvin kanssa, kun muut syövät herkkuja. Leivonnaiset eivät välttämättä aluksi onnistuneet, kun sitä sitkoa ei tahdo olla taikinassa. Harjoitus ja virheistä oppiminen on tehnyt mestarin.

Suurin tyydytys on varmaan ollut se, että puoliso on pysynyt terveenä. Kyllähän mieheni on sanonut, että ei hän olisi pärjännyt niin hyvin, ellen olisi huolehtinut hänen hyvinvoinnistaan viimeisen päälle. Aikanaan mieheni äiti, joka ei halunnut opetella gluteenitonta leipomista, sanoi että on se hyvä, kun on saanut sellaisen miniän, joka huolehtii poikansa oikeasta ruokavaliosta.

Nykyään leivon itse viljelemästämme tattarista hapanleipää juurella, joka antaa siihen miellyttävän rukiisen maun. Se on tosi hyvää. Tattaririeskat ovat meidän perheen toinen suosikkileipä. Ne ovat kovahkoja, kun niihin ei tule hiivaa, mutta maku on erinomainen. Minä sekä poikani perhe olemme myös siirtyneet syömään niitä. Poikani kolme- ja neljävuotiaat tytöt huutavat jo mummolan ovelta: vaarin leipää, vaarin leipää. Kaikille maistuvaksi suosikiksi on muodostunut myöskin tattaripizza.

Kyllä minulla leipomista riittää, kun kaikki syövät tattaria.

Kyläreissuilla joskus sai tahtomattaankin gluteenia, kun ihmiset eivät millään meinanneet ymmärtää, että ei mitään kotimaista viljaa saa syödä. Ihmiset olivat vaivautuneita, jos ei ollut mitään sopivaa tarjottavaa. Silloin aloimme kysellä, että olisiko teillä pakastimessa vaikka jäätelöä ja useinhan sitä löytyikin. Helpotus oli molemminpuolinen.

Joskus sitä nykyäänkin toivoisi, että ihmiset, jotka kutsuvat kylään, panostaisivat gluteenittomiin tuotteisiin. Se on helppoa, kun kaupastakin saa melkein mitä vaan. Ihmiset eivät välttämättä hoksaa, että usein kotona olevista aineista voi myös leipoa helposti ja nopeasti jotain kahvin kanssa. Leipomiseen sopivat esimerkiksi perunajauhot, kookoshiutaleet ja gluteenittomat kauraryynit.

Meidän perheessä kaikki on mennyt ihan hyvin. Lapset tottuivat pienestä pitäen siihen, että isällä on aina erilaiset leivonnaiset. Kastikkeet olen tehnyt kaikille sopiviksi. Maizenan tulessa markkinoille hommasta tuli helppoa ja kaikille maistuvaa. Marjapiirakat ja täytekakut teen gluteenittomana, jotta niitä voi kaikki syödä.

Vaikka gluteenittomat leivontatarvikkeetkin ovat hintavampia, niin silti tulee huomattavasti halvemmaksi, kun vaan sitkeästi opettelee leipomaan itse. Siinä säästää sievoisen summan rahaa ja eikä joudu syömään lisäaineita lainkaan. Tarjottavat ovat myöskin aina tuoreita.