En tiedä kauanko olen ollut keliaakikko, mutta diagnoosin sain vuoden 2014 lopussa 37-vuotiaana. Olin sysännyt kaikki oireet (turvotus, ilmavaivat, löysä vatsa ja vatsakivut) laktoosi-intoleranssin piikkiin. Menin keliakiatestiin, koska silloin 5-vuotiaalla tyttärelläni todettiin keliakia. Tuloksena oli tupla-bingo: minulla on sekä keliakia että laktoosi-intoleranssi. Sama pätee tyttäreeni.

Meitä on siis kaksi kolmen hengen perheessä. Oma keliakiani helpottaa sairauden vaikutusta tyttäreni elämään. Olemme samassa veneessä, kun vastaan tulee ruokahaasteita kotona, kylässä ja juhlissa.

Kun ihmiset ovat ehtineet sisäistää, mikä keliakia on, on juhlissa ja kylässä käyminen helpottunut syömisen suhteen. Erittäin hyvin ovat sukulaiset ja ystävät osanneet ottaa meidät huomioon. Välillä syömistä on meille enemmän kuin muille. Voin joustaa tässä asiassa…

Vaimo on myös hyvin sopeutunut sairauteemme. Kaikki ruoat ja leivonnaiset ovat nykyään gluteenittomia ja silti todella hyvän makuisia. Omat, gluteenia sisältävät elintarvikkeensa vaimo säilyttää visusti erillään, ja ruokailutilanteessakin ne pysyvät omalla puolellaan.

Yli 30 vuotta olin syönyt lähes jokaisena aamu- ja iltapalana kasan leipiä. Se muutos hirvitti. Leivän osuus on pudonnut murto-osaan, mutta toisaalta leivän korvaaminen on parantanut tuloksia ruoka-ympyrän näkökulmasta. Paino on pudonnut useita kiloja, vaikka minulla ei ole ollut tarvetta laihduttaa. Olen lisännyt ruoan määrää koittaen pitää paino tietyllä tasolla.

Oireet ovat vähentyneet huomattavasti. Sain huomata, mikä on se oikea, normaali olotila. Olin tottunut turvotukseen ja muihin oireisiin. Epänormalista oli tullut normaali.

Nykyään onneksi elintarvike-valikoimaa löytyy useista kaupoista, ja olemme löytäneet lähes joka elintarvikkeelle gluteenittoman vaihtoehdon, usein pakastealtaasta. Sieltä löytyy suurin osa nykyään syömästämme leivästä. Hyllyssä olevista leivistä suurin osahan on joko todella kuivaa, pahan makuista tai sekä että.

Kaikkea syövien kanssa ulos syömään mennessä koittaa hetkiä, jolloin joutuu ottamaan porukan vauhdit alas, jotta voin varmistua, että ruokapaikka tarjoaa myös minulle sopivan vaihtoehdon. Aina näin ei ole, mutta pääosin löytyy jotain.

Aina välillä syy jonkin ravintolan välttämiseen johtuu siitä, että ruoka-vaihtoehto löytyy, mutta sitä ei osata valmistaa oikein. Aterian valmistaja oivaltaa, mitä aineksia ateria voi sisältää, mutta valmistaa samoilla otteilla ja välineillä myös gluteiinia sisältäviä aterioita. Silloin gluteeniton ateria kontaminoituu.  Muutaman kerran olen saanut koviakin oireita eikä ravintolalle antamani palaute ole saanut tuulta alleen. Jotkut ovat heränneet palautteesta, jotkut eivät ole edes viitsineet vastata.

Muutamia herkkuja olen valitettavasti joutunut hylkäämään eikä korvaavaa tuotetta vain ole. Yhtenä esimerkkinä on Subwayn Italian B.M.T.-patonki. Ai, ai ai… Kysyin eräästä ravintolasta, löytyykö Subwayltä gluteenitonta vaihtoehtoa ja ulkomaalaista alkuperää oleva nuori mies jähmettyi paikalleen. Sitten hän tokaisi, että "Se on englantia, en ymmärrä sitä". Kiitin ja siirryin kysymään asiaa Subwayn kotisivujen kautta. Gluteenitonta vaihtoehtoa ei ole. Pahus.

Kaikkea ei enää saa syödä, mutta suurimpaan osaan on hyviä vaihtoehtoja. Sopeudumme.