Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
1
Minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut, miten gluteeniton ruokavalio onnistuu yleisesti keliaakikon arjessa. Hyvin? Huonosti? Hyvin huonosti? Osaavatko kaikki keliaakikot tunnistaa gluteenipitoisia ruokia? Lähdin tekemään hakua tieteellisistä tutkimuksista, joissa olisi käsitelty keliaakikon gluteenitonta ruokavaliota. Yksi mielenkiintoinen tutkimus löytyi Australiasta. Siellä tehty tutkimus, jossa keliaakikoilta on ensinnäkin kysytty, miten he omasta mielestään noudattavat gluteenitonta ruokavaliota. Tutkimuksessa 55% kertoi noudattavansa ”tiukkaa gluteenitonta ruokavaliota”. Aika vähän. Mutta toisaalta kyselyssä oli useita vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi ”tiukka gluteeniton ruokavalio, mutta harvinainen tarkoittamaton gluteenialtistus” ja tämän vaihtoehdon oli valinnut 21%. Olisinko itse valinnut tämän?
Mielenkiintoinen osuus tutkimuksessa oli, että koehenkilöille annettiin lista ruoista, jotka heidän piti laittaa seuraavien otsikoiden alle: 1. Gluteeniton, 2. Sisältää gluteenia ja 3. Pitää tarkistaa onko gluteeniton. Gluteenittomiksi piti tunnistaa esimerkiksi maito, kikhernejauho, tattari, maissitärkkelys, balsamiviinietikka ja kaakao. Tarkistettavia olivat esimerkiksi makkara, riisimurot, kaura ja krutongit. Gluteenia sisältävät olivat speltti ja munanuudelit.
 
Kysymyksen asettelu on keliaakikon kannalta hiukan hassu. K A I K E S T A pitää A I N A tarkistaa onko siinä gluteenia. Toisaalta on hyvä muistaa, että ei kannata jättää ottamatta ellei kysy ensin. Ruoan valmistuksestahan ei tässä kohtaa kyselty vaan pelkästään tuotteesta. Eli ainakin itse katson kikhernejauhopussista, löytyy siitä ”saattaa sisältää” –merkintä. Mutta tässä tutkimuksessa piti siis yksinomaan luokitella tuote sen mukaan, onko se raaka-aineena gluteeniton. Eli esimerkiksi maito sinällään on gluteeniton.
 
Yksikään vastaaja ei saanut kaikkia kohtia oikein. Tutkijat miettivät pohdintaosiossa, että yllättävän huonosti koehenkilöt tunnistivat ruokia. Itseä kyllä pelotti tutkimustuloksen kohta, että yksi kuudesta tutkittavasta mielsi speltin ruuaksi, jota voi nauttia huoletta. (Näinhän ei siis ole, koska spelt on vehnä-lajike)
 
Kyseessä on vain yksi tutkimus ja sekin Australiasta (ja otos oli pieni), joten tutkimustuloksia ei todellakaan voi verrata koskemaan esimerkiksi meitä suomalaisia keliaakkoja. Mutta. Osaammeko niin hyvin tunnistaa tuotteita, kuin ehkä luulemme? Ja jättämmekö käyttämättä/ ostamatta/ kokeilematta/ tuotteita, jotka eivät sisälläkään gluteenia?
Muistakaa tyypit, että Keliakialiiton sivuilta löytyy hyvä tietopaketti ”Gluteeniton ruokavalio –Terveyttä ja hyvää oloa ruoasta seuraamalla seuraava linkkiä https://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/keliakian_hoito/
Samoin gluteenia vai ei –tietoa löytyy seuraavan sivun takaa:
 

P.S. Kuvat ovat ottamiani ja niitä ei saa kopioida eikä käyttää ilman viittausta blogiini. Kiitti!

 
LÄHTEET:

Is it gluten-free? Relationship between self-reported gluten-free diet adherence and knowledge of gluten content of foods. Jocelyn A.SilvesterM.D., Ph.D.abDaynaWeitenR.D.cLesley A.GraffPh.D.adJohn R.WalkerPh.D.adDonald R.DuerksenM.D.ae. Nutrition. Volume 32, Issues 7–8, July–August 2016, Pages 777-783 https://doi.org/10.1016/j.nut.2016.01.021


0

Elämämme on täynnä makumuistoja ja lempiherkkuja. Esimerkiksi itse kuulun siihen ikäluokkaan, jonka lapsuudessa tulivat kauppoihin ihan ensimmäiset kiwi –hedelmät. Äitini toi kaupasta pienen karvaisen kuulan, joka halkaistiin. Ihmeteltiin väriä ja koostumusta. Aika napakka oli sisusta. Sitten pikkulusikalla sain maistaa nokareen eksoottista hedelmää. Tunnistin siinä banaania ja kirpeää sitruunaa.

Makumuistoihin kuuluvat myös isot Merkkari-karkit, joista sai ostaa 20 pennillä,  kolmiopusseissa olevat vaahtokarkit ruotsinlaivalta, ensimmäinen aito karjalanpiirakka Joensuun torilta, kesämökin naapurin paistamat munkit, ahomansikat metsässä auringon paistaessa pehmeästi lehtien välistä.

 

Mitä makumuistoja keliakia on tuonut tullessaan? Ainakin muistan sen kerran, kun diganoosistani oli ehkä puoli vuotta ja löysin kaupasta suolakeksejä. Iloa pursuten totesin miehelleni, että ”nämä maistuvat ihan TUC kekseiltä”. Mieheni totesi, että ”Ei. Eivät maistu”. Suussani ja mielessäni oli siis tapahtunut jotain sellaista, että makumuistoni oli saanut uuden käänteen. Se, mikä mielestäni maistui tutulta, ei ollutkaan enää se tuttu asia.

Voinko enää luottaa siihen, että ”muistan”, miltä ruisleipä maistui. Olen ajatellut, että kysymys ei ehkä kuitenkaan ole siitä, muistanko, miltä ruisleivän konkreettinen maku tuntuu suussani. Makumuistoissa onkin ehkä enemmän kyse siitä, millaisen tunteen maku on herättänyt. Esimerkiksi ruisleivän kohdalla muisto herää siitä tavallisesta arjen hetkestä, kun kaupasta on ostanut ihan tavallista ruisleipää ja sille levittää ihan tavallista levitettä ja se syödään ihan tavallisessa arjessa.

 

Ehkä makumuistoissa on enemmänkin kyse siitä kokonaisuudesta, jossa se suuhun tullut asia on vain yksi osatekijä koko paketissa. Kuten siinä ensimmäisessä ominkäsin leipomassa gluteenittomassa sämpylässä, joka uunituoreena ja lämpimänä maistuu suussa voitolta ja uuden alulta.

0
En tiedä, onko muillekin suositeltu aloittamaan gluteenittomien leipien maailmaan tutustuminen näkkileivästä.
Sinänsä oikein hyvä neuvo. Näkkileipä on rapsakkaa, säilyvää ja oikeastaan tosi hyvän makuista. Neutraalia suorastaan.
 
Oman keliakia”urani” alkutaipaleella yli 10 vuotta sitten (huh, onko siitä jo niin pitkä aika!), ei kaupoissa ollut tuoreita gluteenittomia leipiä. Ainakaan omassa lähikaupassani Pohjois-Karjalassa, jossa silloin asuin. Joten aikalailla rakastuin gluteenittomaan näkkileipään. Sen jälkeen on kulunut pitkiäkin aikoja, jolloin en ole enää näkkileipää paljonkaan syönyt. Olen leiponut itse ja ostanut kaupasta.
Nyt taas olen jostain syystä hakeutunut näkkileipien ääreen ja käteni on hamunnut kaupan hyllyltä pahvipakkauksia. Ajattelinkin tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani käydä läpi, mitä näkkileivästä kannattaa huomioida ja esitellä erilaisia näkkileipiä, joita markettien hyllyiltä löytyy.
 
Ensinnäkin rakkaat ihmiset, kannattaa etsiä paketista tuotteen ravintoarvo tai ravintosisältö –teksti. Sieltä on hyvä bongata kohta ”ravintokuitu” ja ”suola”. Ravintokuidun määrä olisi hyvä olla mahdollisimman suuri ja suolan määrän mahdollisimman pieni. Ei helppo tehtävä!Otetaan esimerkiksi Pirkka Kauranäkkileipä. Ravintokuitua sadassa grammassa tuotetta on mallikelpoiset 11g, mutta suolaa 2,5g sataa grammaa kohti. Hui! Ihan pieni referenssi tähän, että 100g sipsiä, sellaista sileää tavallista perunalastua sisältää abouttiarallaa 1.3g suolaa sataa grammaa tuotetta kohti. Hiphei. WASA leipomon sesam&havsalt –uutuus sisältää 6.5g ravintokuitua/100g ja suolaa 2.05g/100g. Semperin kauranäkkileivässä on ravintokuitua 7.0g/100g ja suolaa 1.3g. Rainbow Gluteeniton näkkileipä tummaksi paistettu sisältää ravintokuitua 5g/100g ja suolaa 1g/100g.
 
Ja siis miksi ei suolaa?!? Runsas suolan käyttö ei tee ihmiselle hyvää, vaan se esimerkiksi lisää kohonneen verenpaineen riskiä (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014). Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa annetaan lisäksi suositus vähentää suolan käyttöä elintarvikkeissa ja ruoan valmistuksessa. Me kuluttajat voimme äänestää valinnoillamme vähemmän suolaa sisältävän ruoan puolesta. Olisi aika kiva, jos jollain gluteenittomalla näkkileivällä olisi Sydänmerkki. Mutta ei ole. Ainakaan vielä.
 
Ja mikäs sitten on oikea näkkileipä. Minä olen näkkileivän suhteen sellainen, että esimerkiksi siemennäkkileipä ei ole itselleni ”oikea” näkkileipä. Mutta mikäs siinä. Makuasioita. Ihan mieletön kuitupommi siemennäkkileipä on ja itse tehden saa suolan määränkin pieneksi. Ei paha. Samoin näkkileiväksi kaupassa kutsutaan sellaista ”vohveli”kuivaleipää kuten Le pain des fleurs –sarjan ”näkkileivät”.  Vaihtelu virkistää ja kiva kokeilla erilaisia juttuja. Yksi aika hauska idea oli murustella näkkileipää jogurtin joukkoon vähän niin kuin müsliksi. Tai juustokakun pohjaksi digestive –keksin sijaan.
Lähteet:
Suolan haitoista kannattaa ehdottomasti lukea myös idolini Reijo Laatikaisen teksti http://www.pronutritionist.net/2013/04/suolan-haitat-onko-niita/
P.S. Kuvat on mun ihan omia. Älä kopsaa ilman, että viittaat blogiini. Kiitti :)
 

Sivut