Olet täällä
Joskus sitä kyllästyy kaupan valmiiseen gluteenittomaan tarjontaan ja silloin on parasta ottaa omat keinot käyttöön ja alkaa leipomaan. Anopin synttäreitä vietettiin viikonloppuna ja kun olen ainoa gluteeniton lähipiirissämme, niin menen usein kylään oma kakku mukana. Näin ei kenenkään tarvitse nähdä mun takia vaivaa.
Aikoinaan olin kova leipomaan, mutta sittemmin leipomiset jäivät vähiin. Keliakian myötä olen taas ottanut sitäkin taas mukaan kehiin. Itse leipomalla tietää usein, että saa sitä mitä tilaa.
Kehittelen hyvin paljon itse reseptejä. Tämä juustokakku on omia kokeilujani. Hyvää tästäkin tuli, jopa niin hyvää, että olisi tehnyt syödä enemmänkin.
Annan teillekin kakun ohjeen, jotta pääsette herkuttelemaan. Täytyy sanoa, että kakku syntyy helposti ja vie kielen mennessään . Tein tämän kakun uunivuuassa, jonka vuorasin talouspaperilla.
Gluteeniton appelsiinijuustokakku
Pohja:
150 grammaa gluteenittomia keksejä
75 gramma sulatettua margariinia
Täyte:
200 g Philadelphia tuorejuustoa
1,5 dl kuohukermaa
3 munaa
2 tl vaniljasokeria
0,75 dl sokeria
1 appelsiinin mehu
4. Sekoita kuohukerma vaahdoksi.
5. Lisää kermavaahdon sekaan tuorejuusto, kananmunat, vaniljasokeri, sokeri ja appelsiinin mehu.
6. Kaada tuorejuustoseos keksimurupohjan päälle vuokaan.
Viime viikot ovat olleet hieman kiireisiä. Olen niin monenlaisissa asioissa mukana ja teen vielä työn ohessa kaikenlaisia omia projektejani. Siksi elämä on välistä hyvinkin kiireistä. Yksi viime viikkojen kiireen syy on ollut se, että minulta ja Hellapoliisin Katilta ilmestyi kirjakauppoihin juuri uusi kirja. Supersmoothiet - mangosta mustikkaan. Itselleni tämä oli neljäs kirja, jossa olen mukana tai jonka olen tehnyt.
Kirjan ilmestyminen tuotti sitten vähän lisähommia eli päätimme järjestää eräälle bloggaajaryhmälle pienen markkinointitilaisuuden kirjasta. Tällä kertaa siis olin itse järjestämässä tilaisuutta, jossa halusin ehdottomasti näyttää sen, että miten erikoisruokavaliot hoidetaan niin, että kaikki syövät samaa ruokaa erikoisruokavalioista huolimatta. Tämä on asia, jota mä hoen usein. Helpoimmalla pääset, kun tarjoat kaikille samaa ruokaa.
Laitoin kaikille mukaan tuleville kyselyn, että ilmoittavat ruoka-aineallergiat minulle. Minun lisäkseni ei ollut muita gluteenittomia, mutta oli laktoosittomia ja sitten yksi moniallerginen. Kun kyseessä oli smoothie- ja mehukirja, niin luonnollisesti osa tarjottavista oli kirjan ohjeilla tehty. Listasimme ensiksi, että mitä ajattelimme tehdä tarjoiluiksi ja sitten mietimme, että pitääkö jotain reseptiä säätää niin, että se soveltuu kaikille.
Halusin ehdottomasti niin, että todellakin kaikki syövät samaa ja kaikille tarjotaan kaikkea. Alkujuomana tarjosimme porkkana-appelsiini-inkiväärijuomaa ja kun eräs vieraista oli allerginen raa'alle porkkanalle teimme hänelle ananas-appelsiinituoremehua.
Pääruoka lisukkeineen ja smoothiet olivat sellaisia, että ne soveltuivat kaikille. Hieman säädimme jonkun reseptin ohjetta, että jätimme siitä yhden raaka-aineen pois, niin kaikki pystyivät syömään samaa.
Lopuksi oli tarjolla vielä marenki-marjamuffinssia, joka oli tehty gluteenittomista jauhoista ja sopi sitten kaikille vieraille. Herkullista kaikkien vieraiden mielestä, eikä muffinssien gluteenittomuus haitannut tietenkään normaaliruokavalioisia vieraita ollenkaan.
Tämä oli oiva esimerkki siitä, että kun selvittää tarkkaan vieraiden allergiat, sen jälkeen miettii tarjoilut ja tarvittaessa vaihtaa raaka-aineita, niin homma on tosi helppo toteuttaa. Liian usein tätä asiaa pelätään ehkä turhaankin.
Oli kiva saada palautetta jälkeenpäin, että "kiva kun olitte niin hienosti huomioineet". Itselleni se on päivänselvä ja kunnia-asia, että hommat hoidetaa niin, että kenenkään ei tarvitse stressata syömisiään, eikä kenenkään tarvitse tuntea jääneensä jostain paitsi.
Jokainen vieras on yhtä tärkeä allergioistaankin huolimatta.
Maiju
Ennen ulkona ruokaillessa törmäsi usein siihen, että mikäli joku osa ruuasta ei soveltunut keliaakikolle jätettiin aines kokonaan pois. Joskus saattoi jopa käydä niin, ettei koko ravintolasta löytynyt mitään syötävää ja hörpit kannullisen teetä muiden syödessä.
Nykyisin tilanne on pitkälti muuttunut ja keittiöissä pyritään huomioimaan erilaiset ruokarajoitteet. Joskus olen saanut juuri minulle tehdyn ruoka-annoksen kiireisessäkin lounasravintolassa, mikä tuntuu aina kovin huomaavaiselta. Useimmiten yhteen erikoisruokavalioannokseen on pyritty yhyttämään kaikki mahdolliset variaatiot ja luodaan melkoinen tonton-annos. Yleisemmin lautaselle aseteltu ape on vähintäänkin gluteeniton ja maidoton. Millainen tuo annos sitten on? Yleensä lähestymistapoja on kahta sorttia. Joko on valittu kookospannacotan kaltainen selkeä perusresepti tai sitten keittiö on pistänyt kunnolla tuulemaan innovoinnissaan. Jälkimmäinen ei ole aina se onnistunein vaihtoehto, mutta yrityksestä pitää nostaa hattua. Erikoisin jälkiruokaviritelmä, minkä olen eteeni saanut, oli tulinen verigreippisalaatti, joka oli maustettu kanelilla ja chilillä.