lapsen keliakia

Meillä on takana ihana viikonloppu! Aavan kummit saapuivat meille perjantai-iltana kahden tyttönsä kanssa. Sateisen päivän jälkeen tuli aurinkoinen ilta, ja lähdimme heidän kanssaan heti rivitalomme rantaan kallioille paistamaan makkaraa ja paahtamaan vaahtokarkkeja. Kippistettiin limsalla ja mansikkakuoharilla ja aseteltiin tuoreita mansikoita muovisten kuohuviinilasien reunoille. Lapset olivat aivan liekeissä toistensa tapaamisesta ja juoksentelivat ja pelleilivät sateesta liukkailla kallioilla niin, että oli ihme, että kukaan ei syöksynyt Robinin tyyliin volteilla sinne veteen.

Kesä on ollut ihana jo tähän mennessä. En usko, että kovinkaan moni ajattelee syksyllä menneestä kesästä vain sitä yhtä asiaa: että ei ollut hellettä. Meillä on ollut niin mukavia päiviä esimerkiksi mökeillä, järviristeilyillä Tampereella ja Savonlinnassa, leikkipuistoissa, toreilla ja ystävien kanssa, että ei siinä helteen perään ole itketty (vaikka minulla onkin aina kylmä ja minulle +30c on oikein mukava lämpö, ei missään tapauksessa yhtään liikaa).

Kirkkaanvihreinä loistavat koivut ja nurmikko. Keltainen kukkakeinu, hiekkalaatikossa punaisia ämpäreitä, sinisiä lapioita ja oransseja hiekkamuotteja. Kumisaappaita joka koossa ja kaikissa sateenkaaren väreissä. Vaaleanpunaisia, tummanpunaisia, sinisiä ja monivärisiä kurahousuja ja sadetakkeja.

Villasukat kumppareissa, takkien huput päässä. Kesäkuun loppu 2015, 13 astetta, kaatosade, joka välillä hiipuu pisaroinniksi.

Välillä on vaikea keksiä, mistä kirjoittaisi keliakiaa käsittelevään blogiin. Kun ei se keliakia ole mikään juttu. Ei oma pähkinäallergianikaan ole mikään juttu, ihan arkinen ja tavallinen asia niin kuin sekin, että hampaat pestään aamulla ja illalla. Osa elämää, mitäs sen kummallisempaa.

Olimme juuri viikon mummolassa ja kesämökillä Itä-Suomessa. Henrik ja Matilda olivat leirillä tunnin matkan päässä kesämökiltä ja minä tapasin ystäviäni kotikunnailla naapuripitäjissä. Suhasimme autolla leirin ja ystävien lisäksi kesämökin ja mummolan väliä ja kävimme shoppailemassa juhannusaleissa, syömässä ravintolassa sekä fiilistelemässä kesää Savonlinnan torilla. Kotipihaan päästyämme oli trippimittariin piirtynyt 1270 kilometriä. Huh!

Ajattelin jakaa teille nopean ja hyvän arjen ruokareseptin: tortillat uunissa. Niistä voi helposti tehdä erimakuisia sekä säätää ruuan tulisuusastetta omaan makuun sopivaksi. Välillä on hauskaa syödä tortilloita näin eikä aina niin, että pilkotaan aineksia kymmeneen eri kuppiin ja jokainen kasaa itse tortillansa, vaikka semmoiset tortillat ovatkin meillä koko perheen ehdotonta herkkuruokaa.