Olen 12-vuotias keliaakikko. Keliakia ei ole minulle pelkkää ruokavalion noudattamista. Esimerkiksi kaupoissa joutuu katsomaan tarkasti, etteivät tuotteet vain sisällä gluteenia. Myös ravintoloissa joutuu kyselemään, onko gluteenitonta. Keliakia diagnosoitiin syksyllä 2013.

Kaverit ja sukulaiset ovat kysyneet minulta, mikä keliakia on. Olen selittänyt niille, että se on elinikäinen suolistosairaus, johon ainut hoitokeino on gluteeniton ruokavalio. Jos syö gluteenia, niin suolinukka vaurioituu. Moni on tullut vielä vuodenkin jälkeen kysymään, että mikä se keliakia on.

Yhden kerran yks luokkalainen lällätteli, etten mä saa syödä sipsiä. Olihan se aika inhottavaa, mutta en vaan välittänyt. Moni on myös kattonu mun ruokaa koulussa, että hyi ku näyttää pahalta. Kyllähän se ärsyttää. En mä vaan oo välittänyt.

Keliaakikkona eläminen ei mielestäni tunnu mitenkään kovin erikoiselta. Aivan normaalia elämää, missä vain noudatetaan gluteenitonta ruokavaliota. Nykypäivänä törmää aika moneen, jolla on myös keliakia. Esimerkiksi kahdella minun kaverillani on ja kahdella kaverini mummulla on keliakia.

Sukulaiset ja kaverit ovat suhtautuneet ihan hyvin minun keliakiaan. Jotkut sukulaiset ovat silti ihmetelleet ja eivät tienneet, että keliakia on elinikäinen. En olisi itsekkään kyllä uskonut, että minulla on keliakia. Aluksi tuli vahingossa syötyä normaalia lakritsia, mutta kyllä kaikesta on aina selvitty.

Ihmissuhteisiin keliakia ei ole vaikuttanut oikeastaan mitenkään muuten, kuin että ollaan leivottu mummun kanssa enemmän.

Kyllähän se harmitti, kun useat vanhoista herkuista jäi menneisyyteen. Ennen tähystystä söin hirveät määrät kaikkia kaupan hodareita ja berliininmunkkeja. Se saattoi olla viimeinen kerta, kun niitä sai. Positiivinen puoli on, että kuitenkin osa herkuista jäi. Kun ruokavaliota oli noudatettu aikansa, niin olo parani. Moni kysyy aina, että helpottiko sen jälkeen. Voin sanoo, että kyllä.

Gluteeniton ruokavalio tuntui aluksi hieman pelottavalta, mutta silti mahdollisuudelta kokeilla uusia asioita. Ennen keliakiaa tuntui, että gluteenittomat tuotteet ovat ihan turhia. Nyt kun olen itse keliaakikko, osaan niitä arvostaa. Olen hyvin onnellinen, että gluteenittomia tuotteita tulee kokoajan lisää ja niissä on suhteellisen hyvä valikoima.

Ensimmäisellä kauppareissulle äiti ja isä tulivat mukaan. Lähdin sinne hyvillä mielin. Olen muutenkin kova tyttö shoppaamaan, joten oli kiva päästä kokeilemaan kauppaa jotain uudenlaista. Äiti kysyi aina leivistä ynnä muista, että haluukko tän. Kyllähän niitä tuotteita sitten kertyikin. Nykypäivänä kaapit ovat täynnä gluteenittomia tuotteita. On kyllä niin paljon hyviä ja sopivia tuotteita löytynyt, vaikka ruokavalio on myös maidoton. 

Ruoan laittaminen ei entisestä muuttunut melkein miksikään. Kastikkeen jauhot vain muuttuivat. Itse olen kova leipomaan, joten siihen on saanut tottua, ettei gluteenittomia jauhoja oo yhtä helppo kaataa kuin vehnäjauhoja.

Harrastuksiin keliakia ei ole vaikuttanut mitenkään. Harrastan pianon soittoa ja bändissä pianon soittoa ja laulua. Aion kyllä pian aloittaa erityisruokavalioisten kokkikerhon.