Olen 56-vuotias nainen. Elämä keliaakikkona ei enää ole sitä, mitä se oli ihan aluksi. Silloin keliakia herätti joskus kummallisia kannanottoja. Kuten: ”Se on jokin uusi akkojen dieetti” tai ”Voit kai jollakin muulla tavalla laihduttaa!”.

Se on tuonut joskus eriarvoisuutta, jopa hyljätyn olon. Kun jossakin tilanteessa tuli esille, etten voi syödä tuota ja tuota. Se on alituista ajattelua, että mitä suuhuni laitan ja miten on joku ystävä leiponut tuon, jonka sanoo olevan gluteenitonta. Mutta nyt en enää ajattele sitä niin tunteella, se menee jo ihan hyvin. Olen hyvilläni, etten niin monia turhia leivonnaisia syö – lisäävät vain ylipainoa.

Monenlaisiin tilanteisiin olen joutunut. Koskaan en ole halunnut tuoda isossa porukassa esille ruokavaliotani. Olen hoidellut sen joskus niin, ettei emäntä ole huomannut mitään.

Muistan kerran, kun olimme eräissä perhejuhlissa. Emännällä oli pöytä koreana. Hän tiesi keliakiani ja oli aikaisemmin säälinyt minua syvästi asian vuoksi. Kahvipöydässä katsoin, että kaikki oli normaaleja leivonnaisia. Minulla oli reunapaikalla istuvana hyvä mahdollisuus ottaa syliini oma tupperirasia, josta kaivoin oman leivän ja sujautin sen lautaselle.

Emäntä kuitenkin huomasi, että söin omaa evästä. Kimakka ääni alkoi kailottaa, että ”Niin, sulla on tuo eri ruokavalio. En minä ole koskaan vielä niitä tuotteita ostanut enkä tehnyt, mutta on minulla jauhopussi jo tuolla kaapissa.” Minun teki mieleni sanoa, että jospa minä söisin niitä jauhoja.

Hän kailotti pitkään, kunnes siihen yhtyi muitakin. Kyselivät, että miten se vaivaa, harmittaako ja oliko se tähystys ihan hirveätä. Minä ajattelin, että ei tämän juhlan tarvitsisi olla mikään sairaskertomustilaisuus. Se tuntui ikävältä. Pitkään meni, että taas siihen taloon menin. Mutta kas, siinäkin perheessä on nykyään yksi keliaakikko.

Läheiseni ovat suhtautuneet ihan mukavasti keliakiaan. Osa voi joskus sanoa, että pitääkö sitä nyt noin tarkka olla. Yleensä läheiset varaavat syötävää minulle ja katsovat, että ruoka on sellaista, että lähes kaikkea voin syödä. Välillä ovat liiankin paljon varanneet minulle hyviä leivonnaisia ja nähneet vaivaa. Tunnen oloni joskus vaivautuneeksi, mutta toki se joskus tuntuu myös hyvältä.