Olet täällä

Hetken murehdin ja sitten päätän, ettei tulevaa kannata murehtia. Elämä on tässä ja nyt.

 

Olen kohta viisikymppinen nainen ja saanut keliakiadiagnoosin vuonna 2010. Epäilen, että keliakia on vaivannut minua jo pitkään ennen keliakiadiagnoosin saantia. Minulla oli rytmihäiriöitä, käsittämättömiä univaikeuksia ja monenlaista muuta. Väsymys oli jatkuva seuralaiseni. Olin tosi huonossa kunnossa. Lääkäri kyselikin, että olenko muuttanut ruokavaliotani, kun elimistö tuntui olevan monella tapaa sekaisin. No enpä ollut! Päinvastoin yritin syödä terveellisemmin, jotta oloni parantuisi.

Söin paljon erilaisia luontaistuotteita, kuten vitamiini- ja hivenainetuotteita. Hain paljon tietoa luontaishoidoista ja tunsin sitä kautta saavani apua ongelmiini. Vointini alkoi parantua ja elämä alkoi tuntua taas elämisen arvoiselta. Koko ajan minua oli terveydenhuollossa tutkittu paljon, mutta sen kummempaa syytä esimerkiksi rytmihäiriöihin ei löydetty.

Nyt kun olen ollut gluteenittomalla dieetillä jo yli neljä vuotta, ymmärrän, että nämä edellä mainitsemani vaivat ovat jollain lailla yhteydessä keliakiaan. Oloni on aivan toinen: unihäiriöt ja muut vaivani ovat poistuneet tai ainakin huomattavasti helpottuneet. Sydänvaivat (jos ne nyt edes ovat keliakian kanssa mitenkään yhteydessä) kulkevat mukanani loppuelämäni, mutta hyvän lääkityksen kanssa olen melkein oireeton.

Ennen elin jatkuvassa epätietoisuudessa epämääräisten vaivojeni kanssa, mutta nyt tunnen eläväni täyttä elämää. Askel on kevyt, enkä sure keliakiaa. Minulle ei tule vatsavaivoja tai muita vaivoja, jos vahingossa syön jotain gluteenia sisältävää. Tiedän siinä suhteessa olevani onnekas keliaakikko.

Hyvin harvoin olen joutunut tilanteisiin, joissa ei olisi ymmärretty sairauteni luonnetta. Jäätelö on pelastanut monta tilannetta, kun muuta syötävää minulle ei ole ollut tarjolla. En tunne sen kummemmin jääväni ulkopuoliseksi mistään, vaikka en samaa ruokaa aina voi syödäkään kuin muut. Yleensä juhlissa ja ravintoloissa löytyy jotain, mitä pystyn syömään.

Varmasti tilannettani helpottaa myös se, että olen koulutukseni kautta ollut aina paljon tekemisissä ruuan kanssa. Osaan jo etukäteen päätellä, mitä ruokaa voin syödä ja mitä en. Totta kai varmistan silti aina syömiseni, etten vahingossa syö gluteenia. Teen myös itse paljon ruokaa perheelleni ja olen soveltanut ruuat gluteenittomiksi, joita koko perhe syö. Onnekas olen ollut senkin suhteen, että pystyn edelleen työskentelemään ruoka-alalla. Kaikilta keliaakikoilta se ei varmaankaan onnistuisi.

En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan keliakian suhteen. Joskus mietin, mitä sitten, jos keliakia alkaa aiheuttaa enemmän harmia tai tuo tullessaan uusia sairauksia. Hetken murehdin ja sitten päätän, ettei tulevaa kannata murehtia. Elämä on tässä ja nyt. Olen tottunut ruokavaliooni kuluneen neljän vuoden aikana. Keliakia on osa elämääni ja olen hyväksynyt sen.

Tietoisuus keliakiasta lisääntyy koko ajan ja uusia keliaakikolle sopivia tuotteita ja palveluita tulee markkinoille jatkuvasti. Haluan uskoa, että tulevaisuus on helpompaa meille keliaakikoille, kun uusia tutkimustuloksia saadaan käyttöön ja uusia hoitomuotoja kehitellään. Elämä on hyvää keliakiasta huolimatta.