Olet täällä
Teksti Ann-Mari
Arkipäivien yleisin kysymys taitaa olla tuo "Mitä tänään syötäisiin?". Sama kysymys toistuu usein niin kotona kuin työpaikalla. Keliaakikolla tuo kysymys on vielä kaiken lisäksi usein muodossa "Mitä voisin syödä?".
Meillä tuo jokapäiväinen kysymys on jollakin lailla jo hallinnassa 12 gluteenittoman vuoden kokemuksella. Pari vuotta sitten siihen tuli uusi lisä, kun mieheni siirtyi pitkään vatsavaivoista kärsittyään Fodmap-ruokavalioon. Siinä vältetään useita tiettyä hiilihydraattia sisältäviä ruoka-aineita, myös gluteenia. Vältettävien listalla ovat myös muun muassa pavut, sienet, herneet, sipulit ja omena. Eli syntyi uusi ulottuvuus ruoanlaittoon.
Kotiruokailu on saatu sujumaan ihan hyvin, sillä teemme joka päivä ruokamme gluteenittomana, kaikille perheenjäsenille. Mieheni ruoasta olen jättänyt vältettävät aineet pois. Kaikista en suostu jättämään esimerkiksi sipulia pois, joten sen lisään sitten meidän muiden osuuteen.
Työpaikkaruokailussa Fodmap-ruokavalion noudattaminen onkin sitten kuulemma ollut hieman haastavampaa. Koska tarkoitus on vain välttää joitakin ruoka-aineita, on mieheni joskus joutunut tinkimään juuri esimerkiksi sipulin osuudesta, sitä kun väistämättä on melkein ruoassa kuin ruoassa. Gluteenittomuudesta hän ei kuitenkaan ole tinkinyt.
Onneksi gluteenittomuus merkitään nykyisin varsinkin työpaikkaruokaloissa todella hyvin. Mieheni kokemuksen mukaan merkintöihin on voinut myös luottaa. Tosin hänellä on jo vuosien kokemuksen myötä tullut käsitys siitä, mitkä sudenkuopat gluteenittomiksi väitetyistä ruoista voivat löytyä. Panerointi ja kastikkeet ovat ne, joista kannattaa aina kysyä vielä erikseen. Usein annoksen saa ilman kastiketta tai keittiöstä järjestetään paneroimaton filee paneroidun tilalle.
Gluteenitonta leipää ei työpaikkaruokailuissa useinkaan ole tarjolla, mutta pyydettäessä sen pääsääntöisesti kuitenkin voi saada. Kynnys leivän pyytämiseen voi kuitenkin olla suuri: miehenikin myöntää, että ei hän useinkaan viitsi pyytää leipää erikseen.
Kuulostaako tutulta? Onko muilla vastaavia kokemuksia gluteenittomasta työpaikkaruokailusta?
Vielä yksi pointti, joka kiinnostaa varmasti aikuisia keliaakikkoja. He joutuvat myös valinnan eteen ruokajuoman kohdalla. Ravintoloissa on valitettavan harvoin tarjolla gluteenitonta olutta. Kauppojen gluteenittomien oluiden valikoima alkaa kuitenkin olla jo ilahduttavan monipuolinen. Nämä uutuudet pääsivät tietysti meillä heti testiin. Green's IPA ja Dry hopped Lager olivat molemmat raikkaita tuttavuuksia. Ne on valmistettu hirssistä, riisistä, tattarista ja durrasta. IPA on myynnissä Alkoissa ja Dry hopped ruokakaupoissa.
Meillä on nyt ihan uusi arki. Muutimme tänne Pirkanmaalle kesällä 2014, ja nyt vihdoin löysin töitä tässä viestintäalan vaikeassa työtilanteessa. Onkin nyt ihan uutta, että koko perhe lähtee aamulla aikaisin ja kotona ollaan kaikki vasta päivällisaikaan.
Aava oli jo syksyllä pari päivää viikossa opettelemassa päiväkotielämää minun kirjoitustöiden ja työnhaun ajan, joten sillä tavalla muutos ei ollut iso hänelle. Vaikka olihan se nyt kuitenkin iso muutos: pitkän joululoman jälkeen viitenä päivänä viikossa pitkä päivä. Onhan se rankkaa.
Muutakin uutta kuuluu: toinen blogini Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen valittiin tammikuun alussa mukaan Kaksplussan blogiverkostoon! Nyt yritän sitten iltaisin ehtiä ottamaan lapsia syliin ja viemään luistelemaan, käymään kaupassa, tekemään ruokaa ja siivoamaan, käymään jumpassa ja kuntosalilla sekä kirjoittamaan aikaisempaa aktiivisemmin kahta blogia. No, pikkujuttu...
Mitä tulee gluteenittomiin uutisiin niin Aavan kanssa sujuu kaikki hienosti. Hän syö yhä kuin hiirulainen, mutta kasvaa kovasti koko ajan eikä mieti tai vastusta yhtään ruokiaan. Minä sen sijaan totesin joulun jälkeen kahden vuoden jossittelun jälkeen, että kyllä se nyt oli tässä. Oli diagnoosi mikä hyvänsä, minulle ei gluteeni käy.
Minulta on katsottu kolme kertaa keliakian vasta-aineet verestä. Ne ovat olleet aina negatiiviset enkä sitten ole käynyt yksityiselläkään tähystyksessä. Oireita minulla on ollut jo kauan ja monenlaisia. Diagnoosini on IBS, johon kai sitten tyydyn. Laajoissa allergiakokeissa minulta löytyi reaktioita oikeastaan kaikkiin mahdollisiin viljoihin. Niin tai näin, fodmap-ruokavalio on minulle helppo, koska gluteenittomuus on meille arkea. Laktoositon olen ollut jo 15 vuotta.
Ainoa asia, mikä tuollaisessa fodmap-ruokavaliossa on huonoa keliakiaa sairautena ajatellen, on se, että osa sitä noudattavista voi joskus käyttää gluteenituotteita. Välttämättä ei tapahdu mitään kurjaa, vaikka ottaisi joskus palan täytekakkua. Trendigluttaajille ja muille gluteenia välttäville jauhopöly ja murenat eivät ole vaarallisia, mutta keliaakikoille ne ovat.
On aina yhtä järkyttävää kuulla esimerkiksi tarjoilijan kysyvän, että kuinka herkkä keliaakikkomme on gluteenille. Gluteenittomuudessa ei saisi olla kenelläkään asteita, sen olisi aina oltava puhtaasti joko tai.
Gluteenittomuus on minulle yhtä kuin hyvä olo. Toisaalta kuitenkin mietin usein tähystystä siksi, että nyt voin kuitenkin joskus maistaa sitä tavallista kakkua. Jos tämä onkin keliakiaa, en tietenkään maistaisi. Jos IBS, voin joskus maistaa. Teenkö siis pahaa tuhoa itselleni, jos en ole sairaan tarkka koko loppuelämääni? Jos tämä ei ole keliakiaa, ei tarvitse olla sairaan tarkka vaan voin selviytyä paremmin esimerkiksi sosiaalisista tilanteista ottamalla joskus keksin tai pullapalan.
Toistaiseksi kukaan lähisuvusta ei ole saanut vasta-ainetestistä positiivista tulosta.
Arki sujuu kuitenkin hyvin. Arkemme murusina tarjoilen kaksi kuvaa: lauantaiaamun banaaniletut sekä raivon, joka syntyy siitä, että luistimet eivät tottele. Semmoista se joskus on.
