Olet täällä
Meillä on takana ihana viikonloppu! Aavan kummit saapuivat meille perjantai-iltana kahden tyttönsä kanssa. Sateisen päivän jälkeen tuli aurinkoinen ilta, ja lähdimme heidän kanssaan heti rivitalomme rantaan kallioille paistamaan makkaraa ja paahtamaan vaahtokarkkeja. Kippistettiin limsalla ja mansikkakuoharilla ja aseteltiin tuoreita mansikoita muovisten kuohuviinilasien reunoille. Lapset olivat aivan liekeissä toistensa tapaamisesta ja juoksentelivat ja pelleilivät sateesta liukkailla kallioilla niin, että oli ihme, että kukaan ei syöksynyt Robinin tyyliin volteilla sinne veteen. Makkaranpaisto rauhoitti kuitenkin pienimmätkin makkarantikun varteen.
Palasimme kotiin 19.30, ja vaikka siihen aikaan Aava on jo aina kiireellä lähdössä kohti hampaidenpesua, lähdimme kuitenkin koko jengillä kävelyllä Tampereelle. Kävelimme Tampellan alueella aurinkoisessa kesäillassa ihan vain fiiliksestä nauttien, ja lopulta menimme vielä Pikku Kakkosen puistoon. Oli aika hassua, että kello 20.30 puisto oli täynnä lapsiperheitä... No, ehkä loma ja kesä olivat heittäneet muillakin rytmin sekaisin. Puistossa vain ehkä herätettiin vähän katseita, kun tuppauduttiin koko yhdeksänhengen voimin pieneen junaan ottamaan porukkaselfieitä ja kun kummisetä nappasi vastaanhangoittelevan kummitädin syliinsä ja kantoi Maltin ja Valtin autoon pidättääkseen rouvan... Hulvaton porukkamme kirmasi nauraen puistosta ennen kuin meitä aikuisia epäiltiin (seitinohuista) perjantai-illan pöhnistä. Siihen ei lasillinen mansikkakuoharia yltänyt, saatiin hulvaton meininki aikaan ihan kuivinkin suin. Tälläkin kertaa :)
Lauantai oli ihan uskomattoman lämmin päivä! Mistä se aurinko yhtäkkiä tuli? Pukeuduimme shortseihin ja t-paitoihin ja laitoimme aurinkolasit päähän ja suuntasimme Särkänniemeen! Yhdeksän tuntia siellä sitten menikin, kunnes puisto sulkeutui. Joka kerta mietimme tällä porukalla, että ottaako naiset rannekkeet vai ei... Päädyimme ottamaan kaikille, ja oli kyllä kivaa! Aava oli liekeissä legendaarisesta Possujunasta, tottakai, Matilda meni iskän kanssa jokaiseen hurjaan laitteeseen ja muutkin juoksivat niin paljon, kuin vain ehtivät. Oli aika paljon väkeä, joten puoli tuntia oli ihan normaali jonotusaika, joten kovin montaa kertaa ei esimerkiksi Tukkijokeen ehditty.
Kävimme katsomassa uuden 5D-kauhuelokuvan, ja voin sanoa, että se oli kyllä komedia! Ei siinä mikään pelottanut, vain yhtä seurueen hämähäkkikammoista inhottivat ne silmille hyppäävät hämähäkit. Muita lähinnä nauratti, mutta ihan jännä kokemus se oli. Delfinaariossa ja Koiramäessä kävimme myös, aina yhtä kivoja kumpikin.
Päädyttiin me äiditkin heppakarusellin ja Vauhtimadon lisäksi muutamiin laitteisiin... Minä nautin aina eniten lasten ilosta (ja niistä herkuista) ja jään mielelläni pitämään laukkuja, koska yksinkertaisesti minulle tulee huono olo ja paniikki laitteissa. Mieleeni on jäänyt kuitenkin Me Naisten tai Annan juttu Armi Toivasesta, jossa hän kannustaa menemään mukavuusalueen ulkopuolelle edes hetkeksi. Niinpä me äidit menimme sitten Armin käskystä jalat täristen ja sormet jääkylminä Tornado-jonoon käsi kädessä... Ai kauheaa! Silmät puristuivat kummallakin heti kiinni, ja takerruimme turvakaareen hengenhädässä. Pääni sisällä karjuin koko ajan, että "pois, haluan heti pois, koska tää loppuu, kuoleeeen", ja jotain vissiin huusin ääneenkin. Ihan hirveää, ei ikinä enää! Mutta tulipa käytyä ja ylitettyä itsensä! Tornadon näkee TÄSTÄ linkistä.
Ruokailua varten olin lukenut Facebookin Keliakia-ryhmän suosituksia sekä Keliakialiiton Huvipuistojen gluteenittomuudesta kertovan selvityksen (lue TÄSTÄ). Päädyimme menemään Pizzeria Pelleen. Täytyy myöntää, että en muista, maksoiko gluteeniton enemmän, koska maksoin kerralla viiden ruuan, mutta keliakiatietämys oli todella hyvä. Kuulin kassalla, mitä kaikkea salaattipöydässä on gluteenitonta ja mitä gluteenia sisältävää. Kuulin muun muassa, että "maissilastut ovat gluteenittomia, mutta sipulirouhe ei, mutta ne ovat vierekkäin, joten gluteenia on voinut levitä". Hyvä tietämys siis! Aava sai valita mielestäni oikein hyvästä valikoimasta kaksi täytettä pitsaansa, ja sai ison ja maukkaan pitsan kinkulla ja ananaksella. Gluteenipohjaiset pitsatkin olivat todella hyviä, ja valikoima oli runsas.
Jäätelökioskista löytyi gluteenittomia vohveleita. Myyjä laittoi käteensä kertakäyttöhanskat ja otti sitten servetin. Hän avasi korkealla olevan yläkaapin, josta otti vohvelipaketin ja laittoi servetin vohvelin ympärille. Tämä ensimmäinen keliakiakesä on tehnyt sen, että minulla nousivat kyyneleet silmiin seuratessani, miten vakavasti ja asianmukaisesti gluteenittomuus otetaan Särkänniemessä. Tuntui, että myös keliaakikot ovat tervetulleita Särkänniemeen. Tämä kuva kertoo kaiken keliaakikkotytön ruokailusta Särkänniemessä:
Sunnuntaina tuli sitten syksy. Yli kahdestakymmenestä asteesta putosi neljääntoista, ja satoi lähes koko päivän. Ystävät lähtivät kotimatkalle, ja me lähdimme kävelylle sateeseen. Näimme metsässä märkiä, mutaisia lehtiä sekä kirkkaankeltaisia ja punaisia lehtiä, tatteja ja muita sieniä sekä mustikoita. Kävimme katsomassa lähellämme kesän ajan laiduntavia lampaita, joista kaksi oli hirveän sosiaalisia. Lampaat työnsivät päänsä aidanraosta luoksemme ja toinen niistä heilutti vinhasti häntää, kun rapsutimme sitä selästä. Olipa se hassun näköistä! Jokainen vuorotellen testasi, miten rapsuttaessa häntä heilui ja kun lopetti, loppui liike ja viuh-viuh vaan jatkui, kun taas rapsutti. Miksi se niin teki? Oliko se koira lampaan vaatteissa? :)
Illalla kävin vielä isojen lasten ja naapurintytön kanssa katsomassa Kätyrit. Olipa huikea viikonloppu, näitä lisää syksylläkin! Avaan ihan näitä päivinä lifestyle-blogin, jonne alan kirjoittaa ajatuksiani äitiydestä, naiseudesta ja perhe-elämän härdellistä ja häsellyksestä. Siskoni ehdotti nimeksi "Lapsiperheen sisäinen ja ulkoinen kaaos", heh. Nimi on vielä haussa, mutta eiköhän joku löydy. Tähän ryhmäblogiin jätän keliakia-asiat. Vinkkaan, kun saan blogin avattua, jos haluatte alkaa lukea muutakin, kuin gluteenittomuutta meidän arjestamme.
Kesä on ollut ihana jo tähän mennessä. En usko, että kovinkaan moni ajattelee syksyllä menneestä kesästä vain sitä yhtä asiaa: että ei ollut hellettä. Meillä on ollut niin mukavia päiviä esimerkiksi mökeillä, järviristeilyillä Tampereella ja Savonlinnassa, leikkipuistoissa, toreilla ja ystävien kanssa, että ei siinä helteen perään ole itketty (vaikka minulla onkin aina kylmä ja minulle +30c on oikein mukava lämpö, ei missään tapauksessa yhtään liikaa).
Meidän perheen isän loma alkoi heinäkuun toisella viikolla, ja samalla pääsimme kunnolla lomatunnelmaan koko muukin perhe (itse haen koko ajan töitä, työnhakublogiani Unelmana kirjoittaminen voit kurkistaa TÄSTÄ). Keliakia on kulkenut jo yhtenä perheenjäsenenä tutusti mukana lomallakin. Kävimme heti loman alussa Helsingissä, jossa suuntasimme Suomenlinnaan. Tapasimme siellä lasten kaikki kolme setää sekä yhden sedän vaimon ja lasten ihanan pienen tyttöserkun. Levitimme nurmikolle pari isoa vilttiä ja aloimme kaivaa kylmälaukuistamme picnicherkkuja: marjoja, hedelmiä, suolakeksejä, foccaccia-leipää, täytettyjä rieskarullia, suolakeksejä, juustoja, sipsejä, dippejä ja pullia sekä erilaisia juomia vadelmamehusta pullolliseen skumppaa. Loistava picnic!
Aava on ainoa keliaakikko, ja koska hän on vasta neljävuotias, ei ihan kaikkea tarvitse edes pohtia gluteenittomana. Hän ei kuitenkaan innostuisi vaikka graavilohileivistä, joten ne voi vielä skipata. Meillä oli hänelle sopivia sipsejä ja suolakeksejä sekä valmiiksi kotona täytetty sämpylä. Kun muut söivät pieniä korvapuusteja, herkutteli Aava Viljattoman valinnan munkilla. Meitä oli yhteensä yhdeksän plus vaunuissa nukkuva vauva. Herkut hupenivat vauhdilla samalla kuulumisia vaihtaessa. Siinä kunkin kurottaessa milloin mansikkarasian luo, milloin kirsikkapussiin, milloin mozzarella-kirsikkatomaattitikkuihin, milloin ihanaan tuoreeseen foccacciaan, tajusimme taas sen yhden keliakiasäännön: Aavalla olisi pitänyt olla kaikkea hänelle sopivaa syötävää suoraan itsellään henkilökohtaisissa rasioissa. Vaikka olimme tarkkoja, saattoi muiden käsistä tai rasioiden yli ojennetuista suolakekseistä tai muista gluteeniherkuista tippua murenoita Aavalle sopiviin ruokiin. Luulen, että opimme sen nyt. Samoin esimerkiksi synttäreillä täytyy keliaakikolla olla omassa astiassa puhtaita popcorneja ja muita herkkuja, joihin ei ole gluteeni päässyt leviämään.
Vietimme juuri viikon meille rakkaassa Itä-Suomessa, Punkaharjulla ja Savonlinnassa, mummoloissa ja kesämökeillä. Pakkaamme aina reissuille mukaan Aavan ruokakassin: makaronia, muroja, leipiä, puurohiutaleita ja joskus myös korppujauhoja. Näin muiden ei tarvitse ostaa pakkauksia, joista kuitenkin menee aika vähän eikä kenenkään lähteä kauppaan, kun jotain kuitenkin puuttuu.
Savonlinnassa kävimme taas syömässä lempiravintolassamme Caperossa. Aava tosin olisi halunnut friteerattuja muikkuja, niin kuin hän sai kesäkuussa käydessämme Savonlinnassa Sylvesterissä, jossa muikut leivitettiin maissijauhoilla. Caperosta Aava olisi saanut esimerkiksi pitsaa ja ruukkuja, mutta annoimme tällä kertaa periksi ja hän söi vain salaattia ja ranskalaisia, jotka oli keitetty puhtaassa rasvakeittimessä.
Ensimmäinen keliakiakesämme on tuonut iloisen yllätyksen: jäätelökioskeista saa gluteenittomia vohveleita ja vielä ilman lisähintaa. Olemme olleet silmä kovana kioskeilla: olemme katsoneet, että vohveli on laitettu vain gluteenittomille vohveleille tarkoitettuun "pidikkeeseen" ja kauhat on pesty hyvin. Joissain kioskeissa olemme pyytäneet pallon avaamattomasta paketista. Hyvin on jäätelö neidille maistunut! Ei ole tarvinnut tyytyä mehujäätelöön vaan on voinut valita samanlainen kuin muutkin! Voi onnea!
Toisessa mummolassa herkuttelimme jopa pariin otteeseen raparperi-toscapiirakalla, jonka ohjeen löysin Pörden keittiössä -blogista. Olipa muuten ihanaa vaniljakastikkeen kanssa (ohje TÄSSÄ), suosittelen! Leipoessa ja ruuanlaitossa teemme kaiken gluteenittomana, vain muroja, mysliä, puuroa, leipää ja valmiita keksejä on meillä kahdenlaista aina pöydässä.
Kotiin Tampereen kupeeseen ajelimme tällä kertaa Jyväskylän sijaan Lappeenrannan ja Lahden kautta. Olipa virkistävää nähdä uusi reitti! Pysähdyimme kahville Lappeenrannassa, jossa ajattelimme käydä jossain kahvilassa sataman lähellä, mutta jalkamme suuntasivat meidät (aikuisten tietä pitkin kävellen ja pikkuisten vihertäviä mäkiä ylös-alas juoksennellen) kohti linnoitusta. Päädyimme Majurskaan, joka oli aivan ihana kahvila lukuisine pikku putiikkeineen. Jonotimme aika kauan, ja ajattelimme, että jos Aavalle ei ole mitään, otamme vain juomat. Kysyimme varovaisesti, olisiko jotain gluteenitonta tai vaikkapa jäätelöä... "Suolaista vai makeaa", meiltä kysyttiin. Hämmennyimme niin, että jotain oli, että täytyi lähteä lähimpään pöytään istumaan kirmanneelta Aavalta kysymään, että kumpaako, kun molempia löytyy. Hän halusi makeaa, ja kun sen kerroimme, täytyi vielä päättää, minkä hän haluaa KOLMESTA herkullisesta vaihtoehdosta! Oli omenapiirakkaa, mustikkapiirakkaa ja vielä jotain kolmattakin, jonka jo unohdin. Aava valitsi onnellisena mustikkapiirakan vaniljakastikkeella. Me muut söimme juustokakkua ja suklaakakkua. Ehdottomasti käymisenarvoinen paikka, suosittelen!
Tajunnanvirtaa tällä kertaa tämä päivitys. Loppukevennykseksi vielä kerron, että Aava alkoi tänään yhtäkkiä puhua viime lokakuussa olleesta tähystyksestä ja minä siihen, että syksyllä hän menee sitten taas. No, Aava alkoi itkeä ja huutaa, että ei halua, koska pelotti se putki, joka nukutti hänet. Sisarukset kehuivat tähystyksestä saatavaa jäätelöä sekä pientä yllätystä vanhemmilta, mutta itku vain yltyi. Yritin keinoa, joka joskus tepsii... Keksin, että se putki on oikeasti taikaputki, jolla prinsessat pääsevät taikametsään, nukahtavat vain kesken lauseen ja äidit ihmettelevät, että nytkö se lähti taikametsään, vaikka juttu oli kesken. Aava alkoi yllätyksekseni nauraa. Nyt hän on sitten jo valinnut kauneimmat vaatteet syyskuussa olevaan tähystykseen, "nukahtamiseen", ja odottaa innolla, että äiti hämmästyy, kun hän lähtee taikametsään kesken lauseen. Se kävi helposti! Katsotaan, kuinka käy, kun on tosi kyseessä...
Teksti Ann-Mari
Teksti Ann-Mari
Innostuimme Kaisan kanssa tekemään raparperipiirakkaa viime viikonloppuna. Sehän on ihan ehdoton alkukesän herkku vaniljakastikkeen kanssa nautittuna, nam!
Meidän suosikkimme on tämä Kaura-rapaperipiirakka, jonka pohjaan tulee kardemummaa ja päälle ihanan rapea kaurakuorrutus. Kokeilkaa ihmeessä, tässä ohje!
Gluteeniton kaura-raparperipiirakka
100 g voita tai margariinia
1½ dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl kermaa
2 tl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
2 3/4 dl gluteenittomia jauhoja
Päälle 0,5 l raparperinpaloja
Kuorrute
75 g voita
1½ dl sokeria
2-3 tl vaniljasokeria
2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
Vatkaa voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten.
Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne voi-sokeriseokseen vuorotellen kerman kanssa.
Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan ja paista 25 minuuttia 175 asteessa.
Huuhdo ja paloittele raparperit.
Valmista kuorrute sulattamalla voi ja lisäämällä siihen sokerit ja kaurahiutaleet.
Lisää raparperit puolivalmiina pohjan päälle. Lisää kuorruteainekset ja paista uunissa vielä 25 minuuttia.
Tarjoile vaniljakastikkeen kera.