Olet täällä

137

08-09-2016 Muutti minun elämääni ja paljon. Ensinnäkin minua harmittaa mielettömästi etten ole jaksanut kirjoittaa tänne, vaikka olisikin ideoita ja paljon. Nyt kuitenkin on minun aikani palata takaisin blogi maailmaan. 

08-09-2016 kävin aamulla tavalliseen tapaan fyrioterapeutilla, tämän jälkeen pyörähdin kotona ja lähdin kävelemään kouluun. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa, tunsin selkäni olevan erilainen. Koulussa tilanne vain pahentui ja jouduin pyytämään juhanin hakemaan minut. Päästessäni kotiin menin heti eteisestä päästyäni makaamaan lattialle ja jäin siihen. Seurauksena oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä ja samalla yksi parhaista päätöksistä. 


Olin vannonut itselleni etten soita ambulanssia ikinä selkäni vuoksi ellei ole tapahtunut selkeää traumaa. Nyt kuitenkin Juhani näppäili puhelimeeni 112 ja laittoi puhelimen korvalleni. Puhelun jälkeen sain apua, pääsin päivystykseen ja osastolle. Osastoaika oli minulle todella rankkaa ja kävin taistelua pääni sisällä päivittäin sillä olin juuri päässyt treeneissä vauhtiin, pystyin treenaamaan kevyesti jopa kaksi kertaa päivässä ja selkä näytti nousujohteista suuntaa.

Osastolla on aluksi yhdeksän päivää kivun hoidossa. Tuona aikana niin moni mun ystävistä kävi katsomassa mua samoin sukulaiset. Tuo oli niin suunnattoman tärkeä asia minulle. Jos joku teidän läheisistänne on osastolla niin menkää ja pitäkää tälle seuraa. Aika tuntuu kuluvan sairaalassa niin hitaasti. Magneettikuvan jälkeen pääsin kotiin, ehdin olla kotona kaksi tuntia kunnes kipu yltyi todella kovaksi enkä voinut liikkua lattialta ylös. Seurauksena 112 ja päivystys. Sieltä pienen pohdinnan jälkeen sovin lääkärin kanssa, että koittaisin mennä kotiin uudestaan. Tämä oli itselleni niin suuri helpotus sillä olin ikävöinyt omaa sänkyä ja Juhania todella paljon. 

Tuli jälleen seuraava päivä, joka meni nukkuessa ja levätessä. Selvisin siis kotona. Seuraavana päivänä jokin oli taas vialla. En ollut kokenut niin kovaa selkäkipua koskaan. En meinannut päästä WC:stä pois edes Juhanin avulla. Onnekseni pääsimme lähimmälle sängylle ja tilanne suorastaan räjähti. Se kipu oli niin voimakasta etten uskaltanut liikkua senttiäkään. Meinasin itkeä ja nyt halusin todella sitä apua. Ambulanssi tuli jälleen onneksi suhteellisen nopeasti, sain vahvan kipulääkityksen ja tyhjiöpatjalla päivystykseen ja osastolle. 

Osastolla vietin viisi pitkää ja kivuliasta päivää, jostakin syystä tulehdusarvoni nousivat ja minulle tuli voimakasta vatsakipua. Syytä ei edelleenkään tiedetä. Osastolla sain valitettavasti huonoa kohtelua sillä kipuani vähäteltiin ja minulle oltiin töykeitä. Olin shokissa jo tapahtuneesta ja nyt minun täytyi kestää kovaa kipua osastolla. Ensimmäisellä osastojaksolla minua kohdeltiin todella hyvin ja kaikki hoitajat olivat todella mahtavia. Mitä nyt tapahtui? 

Onnekseni olen nyt kotona ja pystyn kävelemään jo kauppareissut ilman keppejä ja lyhyitä kävelyitä ulkona. Toki lääkitys on kova, mutta tärkeintä minulle on olla kotona. Se miksi osasto jaksot olivat hyvä asia on, että selkääni nyt todella tutkitaan ja minua autetaan. Upeaa! 

Tulossa on monia ruokaan liittyviä postauksia joten pysykäähän kuulolla!


Sivut