Olet täällä
Kevät meni hurjaa vauhtia keikkuen ja kesäkin on jo pitkällä. Usein juhannuksen jälkeen ajatellaan, että siinä se kesä meni, vaikka todellisuudessahan kesää on vielä hyvinkin jäljellä 
Minun kesäni on alkanut työpaikan vaihdoksella. Palasin työpaikkaan, josta lähdin 10 vuotta sitten saatuani toimen toisesta paikasta. Periaatteessa en katso taakseni, mutta en toisaalta lähde ovet paukkuenkaan. Menneen vuoden aikana tämä onkin toinen entinen työpaikkani, johon olen palannut eikä se ole tuntunut yhtään hullummalta. On hyvä nähdä välillä muutakin eikä olla vain yhdessä ja samassa paikassa. Ainakin minun kohdallani tämä toimii. Muualla välillä ollessa ja jopa muuta tehdessä oppii aina jotain uutta ja näkökulma asioihin vaihtuu ja muuttuu tuoreeksi. Muutoin sitä urautuu ja sokeutuu, näin ainakin olen itse kokenut.
Täällä länsirajalla asuessa saa hyödyntää kahden maan kauppojen gluteenitonta tarjontaa. Ihastuksekseni olen löytänyt naapurimaan kaupasta uutuuksia, joihin en Suomen puolella ole vielä törmännyt. Kokeilinkin heti ylläolevassa kuvassa näkyviä keksejä, ja mums! kyllä oli hyvää, melkein koko paketin söin yhdellä istumalla 
Sama taivas, sama aurinko, vaikka kahden maan väliä nyt kuljen. Keliakian suhteen naapurimaassa työskentely on antanut uutta ajattelemisen aihetta. Työskentelen terveydenhuoltoalalla ja hämmästykseseni siellä ei niinkään puhuta keliakiasta (celiaki), vaan gluteeni-intoleranssista (glutenintolerans). Tähän sain vahvistuksen kurkattuani vielä Celiakiförbundetin sivuja. Pitääpä opiskella sieltä, miten naapurimaassa asiat hoidetaan.
Suomen suvi on kaunis, satoi tai paistoi. Ihanaa kesää kaikille!
Antakaa lämmön ja levon hoitaa itseänne 
Lomakausi on parhaimmillaan ja moni keliaakikko miettii, uskaltaako sairauden kanssa poistua maasta. Facebookin keliakiaryhmässä tiedustellaan lähes päivittäin matkustamiseen liittyviä asioita. Milloin ollaan matkustamassa Australiaan, milloin reissu suuntautuu ruotsinlaivalle. Yhtä kaikki, aina huolena on kuinka selvitä maailmalla keliakian kanssa. Onneksi minulla on hyviä uutisia; myös keliaakikko voi reissata maailmalla huoletta.
Äkkiseltään ei tule mieleen yhtään kohdetta, jossa keliakia olisi aiheuttanut minulle harmaita hiuksia. Toki on niin, että kehitysmaissa en ole matkustanut, mutta veikkaanpa että valtaosa neuvoa kysyvistä suuntaa itsekin teollistuneisiin maihin.
Yllä olevasta kuvassa näkyy tavallinen ”varustepakettini” ulkomaille lähdettäessä. Tällä kertaa olen suuntaamassa Italiaan, joten otan mukaan paketin suolakeksejä mahdollisen juustoherkuttelun varalle. Ilmankin pärjäisi, mutta niitä sattui olemaan kaapissa paketillinen. Lisäksi otan mukaan muutaman välipalapatukan taskuntäytteeksi. Kuljetan Suomessakin laukun pohjalla joko siemenpatukkaa tai pähkinöitä siltä varalta, että suunnitellut aikataulut venyvät ja äkillinen nälkä yllättää. Terveellinen välipala pelastaa verensokerin heilahtelusta johtuvasta hermojen menetykseltä ja suklaapatukkaan sortumiselta. Jos muistan, otan lisäksi mukaan kielikäännöksen, mutta siinäpä se. Näin kevyellä varustuksella pärjää hyvin.
Mitä siellä maailmalla sitten uskaltaa syödä? Oikeastaan samat neuvot pätevät kuin Suomessa. Aamiaiseksi nautin yleensä hedelmiä, vihanneksia, munakasta ja jogurttia. Muilla aterioilla maistuvat peruna, riisi, vihannekset, juurekset, liha, kala, kana, salaatit, juustot, tapakset, merenelävät ja niin edelleen. Moni annos muuttuu gluteenittomaksi, kun kastike jätetään pois. Ei ole vielä tullut vastaan ravintolaa, jossa en löytäisi sopivaa syötävää. Vaaranpaikkoja ovat edulliset pizza- ja sämpyläpaikat. Jauho pöllyää, murusia lentelee ja salaatin täytteet saatetaan ottaa samasta laarista pizzatäytteiden kanssa.
Oma kokemukseni on, että muutaman viime vuoden sisällä tietoisuus keliakiasta on lisääntynyt myös ulkomailla. Kiittäminen lienee niin Yhdysvalloista alkanutta gluteenittomuusbuumia, kuin vuodenvaihteessa voimaan tullutta EU:n uutta Elintarviketietoasetusta. Sekä meillä että muualla Euroopassa kahviloiden tiskeille ja ravintoloiden menuihin on ilmestynyt tekstejä, joissa pyydetään kysymään tarkempia allergeenitietoja henkilökunnalta. Tämä lisää luottamusta siihen, että erikoisruokavaliot tunnetaan myös keittiön puolella.
Joskus tuntuu, että ulkomailla ollaan välillä liiankin tarkkoja. Suomessa minulle on usein ehdotettu tuotetta, joka sisältää “vain vähän gluteenia”. Reissussa taas on pari kertaa käynyt niin, että ravintolassa stressataan liiankin kanssa, eikä uskalleta myydä minulle gluteenitonta tuotetta tai annosta, mikäli sertifikaattia gluteenittomuudesta ei ole. Alla on esimerkki menusta Itävällan Alpeilta. Erikoisruokavaliot ja allergiat on huomioitu hyvin, tosin lähtökohtaisesti kaikki annokset on merkitty gluteenipitoisiksi. Usein ongelma poistuu kun annoksesta jätetään leipä pois.
Keliakian alkuaikoina leipäpakettia tuli raahattua mukana henkisenä tukena. Kun se kerta toisensa jälkeen kulkeutui avaamattomana takaisin kotiin, olen jättänyt leivät pakkaamatta. Itse täytän vatsani aamuisin mieluummin ravintorikkaammilla vaihtoehtoilla, mutta joka kerta gluteenitonta leipä on ollut tarjolla, kun hotelliin on etukäteen asiasta ilmoitettu. Isoista marketeista ja luontaistuotekaupoista löytyy ulkomaillakin gluteenittomia vaihtoehtoja. Monesti sellaisia, mitä ei kotimaassa ole tarjolla.
Keliakian ei kannata antaa rajoittaa elämää. Ravintolassa on hyvä olla tarkkana, mutta keliakin takia ei ole syytä jättää yhtään seikkaulua kokematta. Gluteenitonta ruokaa löytyy ympäri maailmaa. Aurinkoista ja huoletonta kesää kaikille!