Rapistelen pussista paahdettuja wasabisoijapapuja ja pyörittelen kädessäni ruohosipulilla ja kermaviilillä maustettujen popcornien mikropussia. Illalla on tulossa vieraita kylään ja tällä kertaa yritän itse kartoittaa, että kaikilla olisi edes jotain maisteltavaa.

Eräs monissa muissakin blogikirjoituksissa noussut ongelmamme on ulkona syöminen. Olen pyrkinyt omilla kirjoituksillani erilaisista lounaskokemuksista kannustamaan kanssakulkijoita käymään ulkona syömässä, tuomaan tarpeemme esiin ja tekemään näin ruokailustamme arkipäivää aina suurista ketjuravintoloista pienempiin ravintoloihin.

Ruokailu on päivittäinen toiminto, siinä missä nukkuminenkin. Se, että olemme haavoittuvaisia tässä monta kertaa päivässä tapahtuvassa toimenpiteessä ja meidän pitää usein heittäytyä luottamuksen turvaverkkoon syödessämme muiden tekemää ruokaa, vaatii arkipäivän rohkeutta. Ihmiset, joiden ei tarvitse tällaisesta seikasta välittää, eivät välttämättä ymmärrä suurta kontrollin tarvetta ja luottamuksen hapertuvuutta. Toisaalta rohkeus lähteä kokeilemaan uusia makuja tutustumalla erilaisiin ruokakulttuureihin, käymällä etnisissä ruokakaupoissa ja lähtemällä ulos ruokailemaan osana muuta työ-, ystävä-, tai vapaa-aikaporukkaa virkistää mieltä.

Wasabisoijapavut maistuvat sinappisilta suussa ja pari papua nostatti tulisuuden kutkutuksen nenään saakka. Ehkäpä nämä ja maustetut popcornit voi laittaa pöydän muiden antimien joukkoon. Tästä tulee hyvä ilta.