Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
Anonymous (ei varmistettu)
94

Teksti Tarja Korpinen

Sunnuntaina kävin kirkossa messussa. Taitaa olla aikaa kun olen ehtoollisella viimeksi käynyt kun nyt kömmähdys kävi. Tavalliseen tapaan ojensin käteni ja otin vastaan ehtoollisleivän kun samassa tajusin että siinä on gluteenia!!

Nopeasti ajatukset risteilivät... sanonko etten voikaan tätä syödä, saisinko gluteenittoman...syönkö vaan ja katson mitä tapahtuu kun reilusti yli vuoden olen gluteenitonta syönyt.

Koska minulla ei ole keliakiaa todettu, olen syönyt "saattaa sisältää" tuotteita esimerkiksi suklaata. Ninni jolla on keliakiadiagnoosi on tietysti sairaan tarkka kuten pitää, eikä syö "saattaa sisältää" tuotteita.

Päädyin sitten syömään sen ehtoollisleivän ajatellen että onneksi ei ole diagnoosia enkä ole allerginen. Liekö sitten ehtoollisleivästä että vatsa on tänään ollut vähän poikkeava.

Hassua että tällaisia tilanteita vielä tulee kun tuntuu että gluteenittomuus on jo selkäytimessä. Itseni ruokavaliosta en tietysti ota ihan sellaista tressiä kuin Ninnin joka on ollut yli 13 vuotta keliaakikko.

Äitinä tuntee lapsista aina suurta vastuuta ja jos lapsella on vielä jotain erityistä, antaa se vastuuseen lisämausteen. Ninni oli 3,5 vuotias kun keliakia todettiin, ajattelin silloin ja ajattelen edelleen että hänellä on koko elämä edessä, enkä halua missään tapauksessa vääränlaisen ruoan häntä vahingoittavan.

Pidän helposti palopuheen gluteenittomasta ruokavaliosta tilanteessa kuin tilanteessa: miksi pitää olla tarkka, suolinukasta ja sen tuhoutumisesta sekä mahdolliset seuraukset, kontaminaatiosta, erehdyksen paikoista jne.

Olen anestesiasairaanhoitaja. Muistan kun kerran hoidin heräämössä vanhempaa miespotilasta. Potilas kertoi että hänellä on keliakia mutta ruokavalion noudattaminen on vaikeata kun vaimo ei osaa tehdä gluteenitonta ruokaa. Minä tietysti mielessäni kauhistuin ettei hänen ruokavalio ole kunnossa. Pidin hänelle ihan pyytämättä luennon kuinka tärkeätä ruokavalion noudattaminen on. Neuvoin menemään vaimon kanssa ravitsemusterapeutille. Minulla sattui olla mukana Keliakia-lehti niin annoin sen miehelle ja pyysin että myös vaimo lukisi lehden. Mies oli tyytyväinen saamastaan tiedosta.

Tämä ei ollut ainut kerta kun olen antanut työssäni keliakiaohjausta.Välillä on pitänyt itseä hillitä kun pääsen gluteenittomuudesta niin helposti vauhtiin.

Tein eilen pitkästä aikaa makaronilaatikkoa. Myös esikoiseni tuli syömään. Tein siis tavallista ja gluteenitonta makaronilaatikkoa. Piti todella terästäytyä etten sössi ruoanvalmistuksessa. Makaronilaatikko taitaa olla niitä ainoita ruokia nykyään, mitä teen myös tavallisena.

Lopuksi kesäinen kuva meille rakkaasta Kulovaarasta, sinne kokoonnumme isäni, siskojeni, kummipoikani ja tyttärieni kanssa juhannusta viettämään.

 


Anonymous (ei varmistettu)
0

Makumatkalle pääsee myös lounasaikaan Jyväskylän Lutakossa. Trattoria Aukio on sisustukseltaan kaunis ja makumaailmaltaan oman arvonsa tunteva, kuten italialaishenkiseen ravintolaan kuuluukin.

Ravintolan viihtyisyys alkaa jo aulatilaan tullessa, jossa on monta silmälle herkullista yksityiskohtaa. Ennen varsinaista ruokailua hartiat laskeutuvat, kulkeminen kohti ruokasalia käy keventynein mielin.

Ja millaista ruoka on erikoisruokavalion näkökulmasta? Olen saanut poikkeuksetta hyvää palvelua, useimmat annokset on pystytty muokkaamaan minulle sopiviksi eli luontaisesti gluteenittomiksi. Eteenkin pasta-annokset ovat olleet herkullisia. Keittolounas salaattipöytineen on monipuolinen ja raaka-aineet tuoreita.

Sain vinkkiä, että lauantaisin järjestettävällä brunssilla olisi otettu hyvin huomioon gluteeniton ruokavalio - pitääpä käydä joku kerta kurkkaamassa.


Anonymous (ei varmistettu)
153

Kaikki varmasti ovat kuulleet puhuttavan Rion de Janeiron sambakarnevaaleista. Itsekin muistan joskus nähneeni vilauksen televisiossa upeista kulkueista ja uutisoinnit tiettävästi maailman suurimmista sambakarnevaaleista. Koskaan, ikimaailmassa en olisi voinut kuvitella osallistuvani moiseen. Se ei ollut edes mielessäni tänne muuttaessani. 


Alussa ajatus kauhistutti. Lähteä nyt sinne kaaoksen keskelle yhdessä maailman vaarallisimmassa miljoonakaupungissa. Mutta olisihan se melkoinen tilaisuuden käyttämättä jättäminen jos tänne asti on tultu ja karnevaalit jäisivät kokematta. Toki kokematta ne eivät jäisi, sillä koko maa on karnevaalihumussa heti kun joululomasta on toivuttu.

 

Karnevaaleja edeltävä kuukausi on melkoista hulinaa. Kaupan hyllyt täyttyvät erilaisilla karnevaalihömpötyksillä. Ravintolat mainostavat karnevaaliannoksia. Ympäri kaupunkia vietetään omia karnevaaleja kouluissa, taloyhtiöissä, työpaikoilla, puistoissa ja lähes missä vain. Tietenkin ihmisillä on viikon mittainen karvevaaliloma, jopa koulut on tuolloin suljettu. Eikä mikään ihme, sillä maa on täysin samban lumoissa. 


Karnevaaliviikolla ja ennenkin koko Rio lähiöineen ja faveloineen on täynnä useita eri blocoja ts tapahtumia, jossa ihmiset ilmaiseksi kerääntyvät kuuntelemaan ja katselemaan ja osallistumaan erilaisiin ilmaisiin tapahtumiin. Niissä ihmiset lähinnä hengailevat, tanssivat ja hulluttelevat erilaisilla asusteilla. Oli päivä tai yö alkoholia käytetään myös jonkin verrran. Kävimme perheen kanssa yhdessä tällaisessa ja lähdimme saman tien pois. Lapsille on omat blocot ja niihin ilmeisimmin kannattaakin lasten kanssa mennä. 


Varsinaiseen päätapahtumaan Sambadromoon päätimme mekin osallistua. Lippujen hinta noin 340 euroa kappaleelta meinasi viedä jalat alta, mutta periaatteella "once in a lifetime" annettiin palaa.  Ja olihan tiedossa sentään oma pieni karsina kuudelle hengelle istumapaikkoineen aivan eturivissä. Suuri kiitos ystävälleni ja etenkin hänen puolisolleen lippujen hankinnasta, sillä se ei ollut mikään ihan yksinkertainen prosessi sekään..

Sambadroman kulkueeseen pääsy on merkittävä asia paikallisille sambakouluille. Kyseessä on oikeasti kilpailu parhaimpien sambakoulujen välillä. Vain parhaat palkitaan suurilla rahasummilla, hävijät makselevat vuosia velkojaan. Peli on raakaa ja koulut ottavat isoja riskejä sijoittamalla rahojaan mitä upeampiin puitteisiin, tanssijoihin, asuihin ja lavasteisiin. Myös koulujen sisällä on omat jännityksensä, tänä vuonna tiettävästi yksi murha.

Päätapahtumapäiviä on kaksi ja niihin molempiin pääsee kuusi parasta koulua esiintymään. Se joka jää viimeiseksi putoaa pois ja ykkösdivarin paras puolestaan pääsee seuraavana vuonna näyttämään kykynsä parhaiden joukkoon. Pisteet antaa raati ja voittaja julkistetaan aina muutamien päivien jälkeen varsinaisiesta tapahtumasta. 


Sanomattakin on varmasti selvää kuinka upea elämys karnevaalikulkueen kokeminen oli. Reilu puolen kilometrin mittainen kadunpätkä reunustettu katsomoilla maasta korkeuksiin, täynnä ihmisiä ja hulinaa. Katsomoiden takana ja alapuolella oli pikaruokaloita, baareja, vessat sekä sekalaisia myyntikojuja. 


Ensimmäinen kulkue starttaa hieman myöhässä, kuten mekin klo 21.30 ja samba alkaa soimaan ilotulitukset räiskyvät ja kulkue lähtee liikkeelle. Istumme aivan edessä ja kadun alkupäässä. Jättikokoiset lavastelinnut lähestyvät siipiä lepattaen ja ohittavat meidät nopeudella 1km/tunnissa. Sama sambabiisi soi alusta loppuun tunnin ajan ja kulkue laahustaa ohitsemme iloisesti tanssien ja rytmikkäästi heiluen. 


Vasta kun seuraava koulu astuu esiin, sambabiisi vaihtuu ja taas hurahtaa tunti ja toinen ja kolmas..Upeita naisia ja miehiä vähäisissä vaatteissa, joitakin yläosattomia. Yllättävän paljon iäkkäitä siis todella iäkkäitä vanhuksia ja yllättävän paljon miehiä.  


Illan ohjelmistossa on kuusi eri sambakoulua ja jokaisella aikaa noin tunti. Jokaisen noin tunnin näytöksen jälkeen on pieni tauko, jolloin ehtii  vessaan ja tankkaamaan. Gluteenitonta ruokaa en löytänyt, mutta gluteenitonta kuohujuomaa löytyi. Jonotkin olivat kohtuullisia. Olin varautunut omalla sämpylällä ja sipseillä, joten ei päässyt nälkä yllättämään. 


Kyytimme saapuu neljältä yöllä, joten meidän on poistuttava ennen loppua. Mutta aivan mahtava kokemus! Aamukuuteen olisi pitänyt jäädä, jotta olisimme nähneet kaiken. Ehkä ensi vuonna sitten..

 


Sivut