Teksti Tarja Korpinen

Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen vain on niin tunteikasta!

Kotona ruokailu tuntuu luontevalta ja turvalliselta tutussa ympäristössä. Kotioven sulkeuduttua selkäni takana tulevat usein kaikki muut, ei niin positiiviset, tunteet pinnalle. Välillä ärsyynnyn tarkkuuteen, nolottaa olla epäluuloinen, hävettää valikoida syömisiä, turvattomuus siitä saanko sopivaa syömistä. Joskus tuntuu myös epäoikeudenmukaiselta kun gluteeniton valikoima on niin suppea tavalliseen verrattuna.

Joskus minusta tuntuu, että olisi parempi omistaa keliakiadiagnoosi kuin että syön gluteenitonta siksi, että tunnen sen sopivan elimistölleni paremmin. Diagnoosiin olisi jotenkin helpompi vedota kuin selitellä ruokavaliotansa. Selittelyn olen kyllä rajannut vain jokapäiväisiin tuttuihin.

Tavallisen ruokavalion noudattaminen ei juuri koskaan herätä ilahtumisen tunteita yhtä paljon kuin gluteenittoman ruokavalion noudattaminen. Ilahdun esimerkiksi kun joku muistaa ruokavalioni, kahvilasta tai ravintolasta löydän mieleistä sopivaa tai kaupasta löydän jotain uutta.

Joskus tunnen myös helpotusta kun voin kieltäytyä tavallisista kahviherkuista loukkaamatta ja näin linjojen menettäminen ei sillä kertaa uhkaa.

Kesän aikana olen syönyt eri ravintoloissa erittäin maukasta gluteenitonta ruokaa, sekä kahviloissa ja torilla ihania herkkuja (sillä kertaa viis linjoista). Mutta kyllä taas on välillä tullut paikkoja joissa on tarjottu vain leipää tai kahvikakkua kuten viime sunnuntaina Ukko-Kolilla.

Siirryin noin puolitoista vuotta sitten gluteenittomalle ruokavaliolle nivelsärkyjen vuoksi. Kun nyt mietin onko siitä ollut apua, niin ehkä sen verran että pikkuniveliä ei ole särkenyt yhtä paljon kuin tavallisen ruokavalion aikana ja vatsa on ollut huomattavasti paremmassa kunnossa. Polviani kiusaavaan nivelrikkoon tästä ei tietysti apua saa.

Vietin viime viikonlopun tyttärieni kanssa Kolin Hattusaaresta vuokratulla mökillä. Nautimme kaikki ihanasta Pielisestä soutelemalla, tytöt onkivat, grillattiin ja saunottiin. Oli täydellisen tressivapaa viikonloppu.