Olet täällä

0

Mieheni keliakia todettiin, kun hän oli parikymppinen. Vanhoja verinäytteitä oli lastenosastolla tutkittu keliakiavasta-aineiden osalta, ja sieltä tulikin miehelleni yhteydenotto, että arvot olivat koholla. Hän meni gastroskopiaan ja tulos oli kerralla selvä. Siinä löytyi selitys lapsenakin vaivanneille satunnaisille mahaoireille, joille ei ollut löytynyt syytä aikaisemmin.

Tästä noin kymmenen vuotta eteenpäin, ja olin hänen kanssaan 4-vuotiaan Esikoisemme gastroskopiassa lasten gastrologisella osastolla. Tuolla odotellessamme toimenpidettä juttelimme erään hoitajan kanssa keliakiasta ja sen oireista. Aftoja, nivelkipuja, väsymystä, painon laskua, anemiaa, pituuskasvun hidastumista, oksentelua, ihottumaa, neurologisia oireita, mahaoireita ummetuksesta ripuliin ja turvotuksesta pieruihin. Keliakia näyttäytyy monenlaisin oirein tai ilmenee jopa ihan oireettomana. Perinnöllisyys on hyvä myös ottaa huomioon. Jos lähisuvussa on keliaakikkoja, on hyvä testata keliakian mahdollisuus siihen sopivien oireiden vaivatessa. Miehen keliakian vuoksi olimmekin vaatineet Esikoiselle vasta-aineiden testausta, vaikkei varsinaisia oireita vielä oikein havaittukaan.

Ainoa oire, mitä mekin tuolloin liitimme mahdollisen keliakian oireiksi Esikoisella, oli herkkä ärtymyskynnys, kalpeus ja satunnaiset mahaoireet ummetuksesta löysään kakkaan. Kuitenkin nuo sopivat myös hänen ruoka-aineallergioihin, joten varmuutta asiasta ei ollut. Lisäksi Esikoinen oli erittäin nirso, ja ei suostunut oikein koskaan syömään leivonnaisia ja leipää. Ehkäpä vältteli niitä osaamatta sanoa siitä, että se tuotti mahaoireita? Silti vasta-aineiden testausta piti miltei anella, koska olisi kuulemma pitänyt olla kasvun hidastumaa tai pitempään jatkunutta ripulia. Onneksi saimme tahtomme läpi, ja anteeksipyynnön lääkäriltä, koska vasta-ainearvot olivat todella suuret.

Tänä keväänä Esikoisen tähystyksestä oli kulunut 9 vuotta ja Keskimmäinen kävi samaisella osastolla gastroskopiassa. Vasta-aineet olivat vain vähän koholla, eikä koepaloista löytynyt merkkejä keliakiasta. Saimme puolisen vuotta aikaa ja parin viikon päästä Keskimmäiseltä mitataan taas vasta-aineet, joiden perusteella tehdään taas jatkosuunnitelmaa.

Oireita ei ole vieläkään enempää kuin ennenkään. Vain satunnaisia mahaoireita, mitä on ollut Keskimmäisellä syntymästä asti. Vasta-aineita on seurattu häneltä kerran vuodessa, mutta nyt vasta ne ovat lievästi koholla, joten ei voi sanoa, että nuo aikaisemmat mahakivut olisi johtuneet koko ajan keliakiasta. Hän syö, kuten pitääkin, gluteenipitoista ruokaa. Kuitenkin enenevissä määrin hän on ilmoittanut, että jokin vehnäleipä tai pulla on "pahaa". Eivät kuulemma tee mahaa kipeäksi tai muuta, mutta eivät myöskään maistu samalta kuin ennen. Kyse ei ole lapsen pelosta keliakiaa tai gluteenia kohtaa, koska gluteenittomuus on meille niin tavallista elämää. Gluteenia sisältävät lempiherkut ja -ruuat maistuvat vielä ja lapsi pyytääkin niitä pilke silmäkulmassaan sitä "tekosyytä" käyttäen, että hänen vain nyt täytyy syödä gluteenia tarpeeksi.

On outoa huomata, että toivoo lapselleen elinikäisen sairauden varmistumista, keliakiaa. Älkää kivittäkö, mutta meille se ei ole mikään kamala juttu. Paljon pahempaa on ajatella, että tätä epätietoisuutta kestäisi pitkään. Jopa vuosia. Ahdistaa ajatella, että moni vanhempi on seurannut lapsensa oireita huolestuneena, eikä keliakiaa ole otettu mahdollisesti edes huomioon. Tätä on tapahtunut ennen ja varmasti välillä nykyäänkin. Tällöin olisi oireet ilman syytä. Meillä on syy, muttei vielä oireita tai seurauksia. Tarvitaan seurauksia, jotta saadaan varma ja luotettava diagnoosi. Tietoisesti syötämme lapselle gluteenipitoista ruokaa tekemään pahojaan suolistoon, jotta tulos varmistuisi. Tätä ei tietenkään haluasi tehdä kovin pitkään, joten "Kiirehdi keliakia, täällä odotellaan diagnoosia!".

Lisää uusi kommentti