Keliakia on sosiaalinen sairaus. Hoidamme sitä jokaisen ruokailutilanteen yhteydessä, jokainen suupala vaikuttaa terveyteemme. Ruokailut ovat usein hyvin sosiaalisia tapahtumia. Ruoka on olennainen osa tätä tapahtumaa, mutta yhtä lailla tilanteeseen vaikuttaa seura, jossa ateria nautitaan. Ja seuran suhtautuminen keliaakikkoon vaikuttaa siihen, minkälaisena keliaakikko ruokailutilanteen kokee. Ainakin omalla kohdallani ystävieni suhtautuminen gluteenittomaan ruokavaliooni on vaikuttanut siihen, tuntuuko syöminen heidän seurassaan stressaavalta vai rennolta.

Suurin ahdistus keliakian kanssa on itselleni ollut julkisissa paikoissa syöminen, kuten esimerkiksi kouluissa ja nykyisin yliopiston ruokaloissa. Niissä paikoissa on usein hälinää ja ihmisillä on kiire saada ruokaa nopeasti, joten jonoissa ei voi hirveästi jäädä pohtimaan, saanko syödä tuota vai tuota. Pelkään välillä, että paniikissa otankin jotain kiellettyä, tai että keittiöhenkilökunta on merkinnyt tietoja väärin, eikä joku ruoka olekaan gluteenitonta. Ystävien läsnäolo kuitenkin rauhoittaa, ja välillä pyydän heitä katsomaan, onko joku tietty ruoka gluteenitonta, jos he ovat edelläni jonossa. He tietävät, kuinka tarkka minun pitää olla ja ymmärtävät sen.

Olen keskustellut keliakiasta ystävieni kanssa, ja he ovat suhtautuneet siihen positiivisesti. Pidän siitä, kun saan valistaa ihmisiä, ja koen heidän olevan kiinnostuneita asiasta. Kun olen mennyt kylään ystävieni luokse, minulle on aina ollut gluteenitonta tarjottavaa, oikeastaan usein kaikki herkut on tehty gluteenittomina. Se todella lämmittää mieltä ja arvostan sitä, että he ovat nähneet vaivaa. On niin helpottavaa syödä, kun voi tehdä sen turvallisin mielin. En ole kertaakaan ottanut omia eväitä mihinkään mukaan. Se on aika saavutus näiden seitsemän vuoden aikana! 

Kukaan ystävistäni ei ole koskaan arvostellut sitä, että syön välillä eri ruokaa kuin he. Kukaan ei ole tehnyt siitä ongelmaa. Minullekaan se ei ole ollut ongelma. Kerran yliopistossa jouduin syömään pelkästään perunaa ja salaattia, kun lihapullat oli merkitty virheellisesti gluteenittomiksi eikä siinä ruokalassa ollut muutakaan lihaa, mikä olisi sopinut minulle. Se harmitti hetken, mutta päätin tulla täyteen siitä, mitä lautaselleni sain. Ystäväni olivat kuitenkin todella pahoillaan puolestani, ja se harmitti minua vielä enemmän kuin pelkkä peruna ja salaati lautasellani. Usein juuri se, että muut ovat pahoillani puolestani harmittaa eniten, koska itse olen jo tottunut siihen, ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. En halua pilata ystävieni ruokahetkeä, vaikka tiedän, etteivät he ajattele asiaa sillä tavoin.

Ilahdun aina, kun gluteenittomuus on huomioitu. Yritän aina itsekin huomioida muiden sairaudet ja allergiat, koska tiedän, kuinka tärkeää se on. Minkälaisia kokemuksia muilla on ystävien ja läheisten suhtautumisesta keliakiaanne? Etenkin nuorilla voi olla siinä mielessä vaikeaa, että haluaa kuulua joukkoon, mutta keliakia pakottaa olemaan tietyllä tavalla erilainen. Itsestään on aina muistettava huolehtia, ja helpompaahan se on, kun on ympärillä ihmisiä, jotka suhtautuvat asiaan myönteisesti. Voimme aina kannustaa ystäviämme huomioimaan gluteenittomuuden kiittämällä siitä, että he valmistavat tarjottavat meillekin sopiviksi. Voimme aina valistaa ihmisiä hyvässä hengessä saadaksemme jotain hyvää syötävää :)