Meille kuuluu ihan hyvää. Aavan päiväkotiura on lähtenyt hienosti käyntiin, ja olen hyvin luottavainen ruokailujen suhteen. Kaikki on mennyt oikein kivasti!

Kävimme sovitusti tapaamassa lastenpolilla psykologia. Olin mukana huoneessa koko puolituntisen, jonka tapasimme psykologia. Aava esitteli mukana olevia lelujaan ja jutteli kivasti, mutta kun puhe kääntyi ruokailuun ja keliakiaan, heitti hän homman ihan läskiksi vastailemalla pelleillen mitä sattuu. Totesimme, että aihe on yhä arka, mutta eteenpäin on menty paljon. Tärkeintä olisi vihdoinkin löytää vertaistukea! Olemme nyt löytäneet läheltä muutaman keliaakikkolapsen, tyttöjä ja poikia, ja suunnittelemme tapaamista.

Omasta mielestänikin Aava on vaikuttanut nyt olevan hyvin sinut asian kanssa. Päiväkodissa hänen vieressään istuu muita erikoisruokavaliota noudattavia lapsia, joten jo se on ollut iso asia ja ripaus vertaistukea hänelle.

Kävimme juuri uimahallissa, ja siellä hänen hyppiessään veteen silmät loistaen ja ääneen nauraen mietin, että hän on ihan tavallinen tyttö. Paljon kurjempiakin sairauksia on kuin keliakia. Tämä on vain yksi hänen ominaisuutensa. Teemme kaikkemme, että keliakiasta tulee hänen voimavaransa ja vahvuutensa. Erilaisuus, josta saatu huomio kääntyy mahdollisuuksien mukaan positiiviseksi. On ihan kivaa olla erilainen.

Parhaan ystävän kanssa ei ruokavalioilla ole mitään merkitystä. Tärkeintä on saada leikkiä prinsessaa!