On ensimmäisen virallisen postauksen aika. Astuessa kirjoittajaksi uuteen blogiin tuntuu olo kovin avoimelta. Mitään tietoa siitä kuinka moni ihminen tätä tulee lukemaan, ei ole. Kuinka suurelle yleisölle kirjoitan ja kenelle? Kirjoitan meidän yhteisölle. Meille keliaakikoille. Olen jännittänyt ensimmäisen tekstin kirjoittamista viimeisen viikon ajan. Kuinka aloitan? Mitä kirjoitan ja mistä kirjoitan? Hetken aikaa pohdittuani asiaa, päätin aloittaa hyvin tavanomaisesti kertomalla kuinka minä sairastuin keliakiaan. 

Sitä milloin virallisesti sairastuin keliakiaan on vaikea määritellä. Erinäköisiä oireita olin saanut jo muutaman vuoden ajan. Erilaiset nivel- ja vatsakivut sekä kova väsymys painoi arkeani melkein koko yläasteen ajan eli elimme vuosia 2012 ja 2013. Sama jatkui lukion ensimmäisen vuoden. Kuitenkin lukion ensimmäisenä vuotena oireeni kärjistyivät. Vatsani oli yhä useammin kipeä ja päästyäni koulusta nukuin päiväunia ja siitä huolimatta aamulla väsytti. Mieltäni painoi ajatus keliakiasta.

Kerrottuani ajatuksista vanhemmilleni, ei äitini keliaakikkona uskonut sen olevan keliakiaa. Sovimme kuitenkin yhdessä ottavani yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja varaamaan ajan keliakian vasta-ainetestiin. Kuitenkin vieraspaikkakuntalaisena pyyntöni evättiin ja minun käskettiin ottaa yhteyttä oman kunnan terveyskeskukseen. Näin ollen asia jäi sille seisomalle. Elettiin alkuvuotta 2014.

Vuoden 2014 kesäkuussa jouduin olemaan viikon ajan sairaalassa kovien vatsakipujen takia. Aiheuttajia oli useampia eli yhtä selkeää syytä ei löydetty. Kuntouduttuani tuosta viikosta ei vatsani palautunutkaan normaaliksi, vaan oli päivittäin kipeä ja oloni oli jatkuvasti todella heikko ja kuumeinen. Silloin päätin hakeutua keliakian vasta-ainetesteihin terveyskeskukseen.

Verikokeessa tuli käytyä ja jo samalla viikolla tuli tieto, että vasta-aineet olivat reippaasti koholla. Sain siis lähetteen sisätautien poliklinikalle gastroskopiaan eli mahalaukun tähystykseen noin kuukauden päähän, mikä tuntui aivan mahdottomalta. Oireeni olivat niin voimakkaat, että päätimme soittaa sisätautien poliklinikalle ja saimmekin ajan peruutus paikalle neljän päivän päähän.

Elokuussa sain vahvistuksen diagnoosiin keliakiasta. Siitä alkoikin aivan uudenlainen elämä, joka ei lähtenyt sujumaan aivan tavanomaisesti. Siitä kuulette myöhemmässä vaiheessa.