Tätä on niin paljon odotettu! Muutama viikko takaperin lumentulo ja pakkanen tuli jälleen pienenä shokkina ainakin hevostenomistajille ja autoilijoille. Pokerilla ja Huikkauksella oli neljä vapaapäivää lumentulon takia ja autossa edelleen kesärenkaat. Tuntuu ettei koskaan olisi valmis lumentulolle, vaikka joka vuosi se tupsahtaa kuitenkin jossain vaiheessa maankamaralle. Nyt se kuitenkin tuli odotetusti. Hevosten kengitykset on kunnossa ja autossa on talvirenkaat. 

Tänään aamulla herätyskello soi kahdeksalta ensimmäisen kerran, jolloin sytytin huoneeni jouluvalot ja palasin nukkumaan. Seuraava herätys soi puoli yhdeksältä, jolloin nousin, puin villatakin päälleni ja avasin verhot. Ja voi sitä iloa mikä tulvi minusta, kun näin lunta. Piristyin heti. Söin aamupalan rauhassa ja katsoin hetken Netflixiä. 9:48 lähdin lenkille lumiseen metsään. Puita koristi kauniit lumi kerrokset ja poluilla oli valkoista. Metsässä juokseminen on niin ihanaa talvisin. Meidän läheltä lähtee pitkälle metsään pururata ja sitä ympäröi erilaiset polut. En ole tutkinut vieläkään kaikki polkuja, vaikka olen asunut tässä samassa paikassa jo 17 vuotta.

No mitä lumella on keliakian kanssa tekemistä? No ei suoranaisesti mitään. Mutta kuitenkin lumen tuoma valo ja aktiviteetit parantavat mielialaa ja lisäävät fyysistä aktiivisuutta. Keliakiaanhan liittyy masennusta eikä sitä lumia ainakaan voi pahentaa. Suosittelen kaikkia nauttimaan tuosta valkoisesta ihmeestä mistä saamme ainakin toistaiseksi nauttia vielä täällä eteläisemmässäkin Suomessa. 

Nyt haastankin teidät muut lukijat ja bloggaajat jakamaan kuvia lumesta, mitä teette lumella, miten hyödytte siitä? Jakakaa kuva somessa, twitterissä, instagramissa tai vaikka blogissa ja lisätkää siihen tägi kivaalumesta. Mukavaa nähdä miten eri ihmiset viettävät aikaa ulkona.